Nelihenkinen perhe asuu kaksiossa
http://www.iltalehti.fi/asuminen/2014052318295953_an.shtml
"Rask kokee, että muutto kauemmas Helsinkiin tuntuisi lähes muutolta toiseen kaupunkiin.
- Täällä ystävät ja harrastukset ovat lähellä, hän perustelee."
Järkyttävää, ettei pysty muuttamaan edes oman kaupungin sisällä saatika lähikuntaan! Sinänsä minua ei haittaa, että tykkäävät asua pienessä asunnossa. Käyhän tuo ainakin niin pitkään, kun lapset eivät ole murrosiässä. Mutta aikamoista läheisriippuvaisuutta, jos ei voi edes parin kilometrin päässä asua kavereista.
Kommentit (41)
Asuimme perheenä(minä, mies ja 2 lasta) 45 neliön kaksiossa. Erosimme, kun lapset 7- ja 4-vuotiaat. tulin hulluksi, mutta en tiedä, johtuiko asunnnon ahtaudesta. ehkä.
Mun kaverilla oli perheessä 6 henkilöä ja 60 neliön kaksio. Yksi huone oli jaettu kolmelle tytöillä oli kerrossängyt ja pojalle erotettu hyllyllä oma tila. Nuorin nukkui olohuoneessa vanhempien kanssa. Ikäeroa sen verran paljon, että kun tuo nuorin kasvoi, niin hän sai sen toisen pojan tilan, joka lähti sitten jo nuorena kotoa pois. He eivät saaneet isompaa vuokra-asuntoa, kun niitä ei kunnassa ollut ja he olivat vähävaraisia; vaikka vanhemmat kävivät töissä, ei ilmeisesti ollut varaa ostaa omaa. Aiemmin asuivat vanhassa isommassa, josta joutuivat muuttamaan, kun se muutettiin asuinkäytöstä pois.
Tästä on niin paljon aikaa, etten usko kenekään tunnistavan; tein myös pari pientä muutosta, jotka eivät kuitenkaan asiaan vaikuta.
No me asuttiin 48 neliön kaksiossa. 3 lasta ja 2aikusta.. Lapsilla makkari. Onhan sitä ennen vanhaaki asuttu pienemmissä ja enempi ihmisiä.
Asukoot tiiviisti jos haluaa, tosin oli siellä asunnossa paljon turhaakin tilanviejää, kuten joku kolmeen kerrokseen rakennettu sänky - miksi? Kaksi lastahan heillä oli. Entä se piano seinän vieressä, tai jättikirjapino seinällä pölyttymässä.. En tykkäisi.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:14"]
Asukoot tiiviisti jos haluaa, tosin oli siellä asunnossa paljon turhaakin tilanviejää, kuten joku kolmeen kerrokseen rakennettu sänky - miksi? Kaksi lastahan heillä oli. Entä se piano seinän vieressä, tai jättikirjapino seinällä pölyttymässä.. En tykkäisi.
[/quote]
No niitä sukulaislapsia tai kavereita varten? Tosin ennen vältti siskonpeti lattialla, jos tällainen tilanne oli.
Ja joku yhtä takakireä kauhistelija kuin ap tuolla iltiksen keskustelupalstalla ehdotti lasten huostaanottoa kun asuvat niin ahtaasti. Nyt ihmisten. Lopettakaa. Ihan kiva asunto ja lapsilla varmasti kaikki kunnossa. Tuohan on stadilaista ja ekologista asumista parhaillaan!
No, mutta eihän se tavallaan tilaa vie enempää, onko siinä kerrossängyssä kaksi vai kolme kerrosta. Tuskin sitä kerrossängyn yläpuolella olevaa tilaa hyödynnettäisiin, vaikka sänky olisi kaksikerroksinen. Ja nyt ei tule sitten niin helposti niitä tilanviejäpatjoja lattialle
No, mutta eihän se tavallaan tilaa vie enempää, onko siinä kerrossängyssä kaksi vai kolme kerrosta. Tuskin sitä kerrossängyn yläpuolella olevaa tilaa hyödynnettäisiin, vaikka sänky olisi kaksikerroksinen. Ja nyt ei tule sitten niin helposti niitä tilanviejäpatjoja lattialle
Asuttiin ennen 59 neliön kaksiossa ja sinne olisi hyvinkin mahtunut nelihenkinen perhe. Keittiö oli pieni, mutta sinne mahtui kuitenkin pöytä neljälle ja säilytystilaa oli hyvin. Kylpyhuone myös pieni, mutta sinne mahtui ihan hyvin pesukone ja seinällekin olisi ollut mahdollista lisätä kaappeja (meillä vain lääkekaappi ja lasihylly). Kuten edellämainitut myös eteinen oli pieni, mutta kuitenkin riittävä ulkovaatteille ja järjestelemällä sinne olisi saanut mahtumaan enemmänkin tavaraa. Noiden pienien tilojen lisäksi oli kaksi isoa huonetta, joista toisessa oli seinällinen vaatekaappia, tilaa parisängylle, lipastolle ja pienelle sohvalle tai parille nojatuolille. Toinen huone oli vielä isompi ja se oli jaettu hyllyllä tyttären omaan tilaan (sänky, kirjoituspöytä, isohko lipasto, lelulaatikoita) ja toisella puolella varsinainen olohuone eli 3hengen sohva, nojatuoli, sohvapytä, tv tasoineen. Lisäksi pieni parveke, kellari- ja vinttikomerot ja talonyhtiössä pesutupa.
Ihan hyvin tuolla olisi asunut nelihenkinen perhe. Hirveästi romua ei tietenkään tuonne mahtuisi, mutta hyvn mahtui minun kymmenet kenkäni, miehen LP- ja lautapelikokoelmat ja lapsen lelut sekä parhaimmillaan 2 isoa häkillistä lemmikkejä. Kellarissa ja vintillä säilytettiin vain tarpeetonta tavaraa, ei esim talvi/kesävaatteita tms.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:21"]
Ja joku yhtä takakireä kauhistelija kuin ap tuolla iltiksen keskustelupalstalla ehdotti lasten huostaanottoa kun asuvat niin ahtaasti. Nyt ihmisten. Lopettakaa. Ihan kiva asunto ja lapsilla varmasti kaikki kunnossa. Tuohan on stadilaista ja ekologista asumista parhaillaan!
[/quote]
En kylläkään tehnyt postausta siksi, että asunto on liian pieni vaan siksi, että en voi käsittää, miten jotkut eivät kykene muuttamaan edes oman kaupunkinsa sisällä!
- ap
Hieno asunto! Olen asunut itse sekä 2000-luvulla että ennen vuotta 1950 rakennetuissa asunnoissa. Vanhemmissa asunnoissa on aina neliöt käytetty paremmin ja järkevämmin. Nykyään on esim. esteettömyysvaatimuksia joiden takia mm ovien on oltava leveitä ja kylpyhuoneessa tilaa kääntyä pyörätuolilla joka aiheuttaa hukkatilaa niille jotka eivät tarvitse rollaattoria tai pyörätuolia. Tällä hetkellä asun 2010 valmistuneessa 74 neliöisessä asunnossa, johon olisi saatu ympättyä vaatehuone ja erillinen keittiö jos olisi hieman enemmän mietitty ja ei olisi nykyään käytössä olevia määräyksiä.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:21"]
Ja joku yhtä takakireä kauhistelija kuin ap tuolla iltiksen keskustelupalstalla ehdotti lasten huostaanottoa kun asuvat niin ahtaasti. Nyt ihmisten. Lopettakaa. Ihan kiva asunto ja lapsilla varmasti kaikki kunnossa. Tuohan on stadilaista ja ekologista asumista parhaillaan!
[/quote]
En kylläkään tehnyt postausta siksi, että asunto on liian pieni vaan siksi, että en voi käsittää, miten jotkut eivät kykene muuttamaan edes oman kaupunkinsa sisällä!
- ap
[/quote]
Miksi muuttaa, jos nykyinen asunto tuntuu hyvälle? Uuden asunnon hankinta, vanhan myyminen ja muutto vie kuitenkin voimia, aikaa ja rahaa, joistakin se on pelkkää hupia ja joistakin ei.
Meillä myös asuu nelihenkinen perhe kaksiossa. Ihan hyvin mahdutaan toistaiseksi.
Mun eno asui perheensä kanssa huoneen ja keittiön asunnossa, asunnossa oli hiukan alle 40 neliötä ( talo on edelleen paikallaa), työsuhdeasunto. Heillä oli 4 lasta. Kun nuorin oli 4, muuttivat ja hankkivat 4 h asunnon.
Kallio on vaan niin <3 Ja kun kotikulmilla on kaikki tarvittava, niin miksi hajottaa toimiva elämä jonnekin muualle muuttamalla. Kallio on lähellä kaikkea ja loput on hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Jutussahan mainittiin, että ovat ostaneet naapuriyksiön, joten yhdistämällä saavat lisää tilaa.
Meillä on kolmio viidelle hengelle. Eipä keräänny turhaa tavaraa nurkkiin.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 09:21"]
Ja joku yhtä takakireä kauhistelija kuin ap tuolla iltiksen keskustelupalstalla ehdotti lasten huostaanottoa kun asuvat niin ahtaasti. Nyt ihmisten. Lopettakaa. Ihan kiva asunto ja lapsilla varmasti kaikki kunnossa. Tuohan on stadilaista ja ekologista asumista parhaillaan!
[/quote]
En kylläkään tehnyt postausta siksi, että asunto on liian pieni vaan siksi, että en voi käsittää, miten jotkut eivät kykene muuttamaan edes oman kaupunkinsa sisällä!
- ap
[/quote]
Ehkä eivät "kykene" muuttamaan koska siihen ei ole tarvetta? Ja toisaalta ymmärränkin. Jos kaikki oleellinen nyt on kävelymatkan päässä, on aika iso ero lähteä Helsingissä kulkemaan autolla tai julkisilla paikasta toiseen. "Muutto kauemmas Helsinkiin" kun ei välttämättä tarkoita paria kilsaa vaan esim. kymmentä tai viittätoista kilsaa ja kulkemista useammalla joukkoliikennevälineellä.
Meitäkin asui neljä + lemmikit kaksiossa, nyt viisi+lemmikit kolmiossa. Isosta asunnosta ei haaveilla.
Olen 15-vuotiaaksi asunut 48m2 talossa, jossa asui äiti, isä, mummu, ukki ja 2 lasta. Ukki nukkui pirtissä, äiti, isä ja sisko toisessa kamarissa ja mummu ja minä toisessa. Tosin minulla ei ollut sänkyä vaan nukuin patjalla lattialla.
Sitten minulle ja siskolle rakennettiin vintille huone. Muutin pois kotoa 20-vuotiaana.
Olemme asuneet kolmen lapsen kanssa 66m2 kaksiossa. Muutimme pois kun lapset olivat 4v, 2½v ja 8kk. 75m2 kolmiossa asuimme siihen saakka kun lapset olivat 11v, 9v ja 7v. Nyt asumme 88m2 neliössä ja lapset ovat teinejä, vanhin lähes täysi-ikäinen.
Hienosti hyödynnetty huonekorkeutta asunnossa. Tuli mieleen, että ko. asunto olisi varmasti tuntunut todella tilavalta oman äitini tai anoppini lapsuudessa. Anoppini kertoi, että samassa pienessä huoneessa nukkui viisi siskosta ja parasta oli kun sai illan hämärtyessä supista tyttöjen juttuja. Meidän perheellä on yhtä ihmistä kohden sama määrä neliöitä, kuin haastatellulla perheellä. Mutta jos asuisimme pääkaupunkiseudulla, varmasti tilasta pitäisi silloin tinkiä. Kukin tyylillään.