Puolivuotias poikani on väkivaltainen!

Jep, lapset rauhoittaa itseään eritavoin. Meillä poika myös takoi mua kun imi rintaa ja hän rauhottui siitä selvästi kun sai "antaa tahtia".

Joo mun tytär kans potki mua jo ennen syntymäänsä. Nyt 1v ja 2kk ikäisenä hampaat mussa kiinni kokoajan. Tänään veti ekaa kertaa tukasta kun istuin lattialla nojaten sohvaan ja hän istui sohvalla takanani. Halusi kai nähdä mun naaman :D Repäs oikein kunnolla silleen et taitto mun pään taakse että näki mut ja sitten nauratti... Ja sama uudestaan :D Sellasia ne lapset on 

En enää muista oliko minkälaista vaihtelua meillä, mutta hauskinta huvia pojasta oli puraista äkkiä tissistä. Aloin pelätä koko imetystä, vaikka sitä sinne liki vuoteen lopulta onnistuin jatkamaan. Nappasin lopulta poskista pihtiotteen jos alkoi pureminen, ja imetys loppui sillä kertaa siihen. Ei sitten tietenkään purrut ennenkuin alkoi olla nälkä ohi ja leikin vuoro alkaa, joten ei piitannut siitäkään. Jos kiljahdin, se lisäsi riemua, jos karjahdin, alkoi pelätä. Ei hyvä mikään.

Edelleen nelivuotiaana tuo on älykäs humoristi ja jotenkin valikoivasti empaattinen, ja nauttii ärsyttämisestä vaikka yleensä käyttäytyykin oikein hyvin.

Ehkä Melanie Klein oli oikeassa. Nuorena ihmettelin, miksi ihmeessä vauva pitäisi rintaa negatiivisena asiana, mutta täytyyhän siinä olla paljonkin kaikenlaisia turhauttavia asioita, vaikkei kateuteen haluaisi uskoa.

Minulla oli jatkuvasti ongelmaa, että toisesta tuli taivaan mannaa ja toisesta ilmeisesti jotain tiskivettä, ja piti juonia, että sai molemmat kelpaamaan. Ja kun olin mallia suihkukaivo, usein nälkäinen vaavi sai joko maitoa silmään ja nenään tai muuten vain meinasi tikahtua siihen ensimmäiseen tulvahdukseen. Ja varmaan sitten taas välillä ei tullutkaan maitoa siihen tahtiin kuin pieni olisi halunnut.