Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etävanhemman mielenterveys järkkyy, miten käy lasten tapaamisten?
23.05.2014 |
Onko kellään täällä kokemusta kun etävanhemman mielenterveys järkkyy? Meillä tilanne jossa etävanhempi on harhainen. En voi suoraan tähän asiaa laittaa, mutta vastaava esimerkki; etä kysyy oliko lapsilla eilen kivaa kun he kävivät kaikki isovanhemmilla vierailulla. Todellisuudessa kouluikäiset lapset ovat olleet lähivanhemman luona ja kertovat tämän etälle, mutta hän edelleen väittää lasten olleen eilen etän kanssa isovanhemmilla. Tai toinen vastaava; etävanhempi löytää ulkoa vaaleanpunaisen sandaalin ja väittää sen olevan kouluikäisen poikansa. Lapset kertovat etälle, ettei kenkä ole kenenkään heistä, mutta etä edelleen pysyy kannassaan.
Nämä eivät siis ole oikeita tapahtumia, mutta vastaavia esimerkkejä täysin keksityistä asioista joita etä pitää itse tosina ja selittää näitä myös lapsille. Alan olla aika huolissani lasten oloista, kouluikäiset kun ymmärtävät jo että nyt ei toisella vanhemmalla ole ihan kaikki muumit laaksossa. Monesti asiat myös kärjistyvät, kun lapset väittävät etälle vastaan, kysyvät miksi etä valehtelee ja etä pysyy omassa kannassaan.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (25)
Ota yhteyttä lastenvalvojalle ja kerro tilanne. Ja jos vähänkin epäilet lasten turvallilsuutta etävanhemman luona, et anna lapsia hänelle. Mutta samalla sun pitää myös ottaa yhteyttä päivystävään lastenvalvojaan tms. ja kertoa syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Tapaamiset onkin jo jäähyllä, tosin etän omasta halusta. Voiko lastenvalvoja tehdä mitään konkreettista vai onko hän vain ns "suositteleva" viranomainen?
Vanha ketju, mutta jatkan tästä. Onko kellään kokemusta, että saako näissä tapauksissa sellaista apua, että lastensuojelun avulla saisi mielenterveysongelmista kärsivän etävanhemman hoitoon? Etävanhempi on pahasti stressaantunut, impulsiivinen ja aggressiivinen käytös lähtee kohta käsistä, mutta omasta mielestään mitään ongelmaa ja uhkaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta jatkan tästä. Onko kellään kokemusta, että saako näissä tapauksissa sellaista apua, että lastensuojelun avulla saisi mielenterveysongelmista kärsivän etävanhemman hoitoon? Etävanhempi on pahasti stressaantunut, impulsiivinen ja aggressiivinen käytös lähtee kohta käsistä, mutta omasta mielestään mitään ongelmaa ja uhkaa ei ole.
Kyllä sieltä vähintään neuvotaan taho mistä hakea apua ja mitä tuossa tilanteessa voi tehdä
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole vaaraksi itselleen tai toisille, ei pakkohoitoa voi järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta jatkan tästä. Onko kellään kokemusta, että saako näissä tapauksissa sellaista apua, että lastensuojelun avulla saisi mielenterveysongelmista kärsivän etävanhemman hoitoon? Etävanhempi on pahasti stressaantunut, impulsiivinen ja aggressiivinen käytös lähtee kohta käsistä, mutta omasta mielestään mitään ongelmaa ja uhkaa ei ole.
Stressaantuminen ja impulsiivisuus ei ole mikään rikos varsinaisesti. Aggressiivisuus on, jos se aiheuttaa pahoinpitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Pahasti stressaantunutta auttaa lastensuojelun tuoma lisästressi? Hmmm... Ajattelepa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta jatkan tästä. Onko kellään kokemusta, että saako näissä tapauksissa sellaista apua, että lastensuojelun avulla saisi mielenterveysongelmista kärsivän etävanhemman hoitoon? Etävanhempi on pahasti stressaantunut, impulsiivinen ja aggressiivinen käytös lähtee kohta käsistä, mutta omasta mielestään mitään ongelmaa ja uhkaa ei ole.
Kuulostaa exän kiusaamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap II jatkaa, eli ketjun herättäjä vm 2024:
Vaikka mies on minun ex, niin hän on kuitenkin pienten lastemme rakas isä. Siksi huoli hänen jaksamisestaan ja mielenterveydestä on suuri.
Erosimme 4 v. sitten, kun miehellä alkoivat mt-ongelmat eikä suostunut hakemaan apua ja aggressiivisuuden uhka leijui joka päivä. Vaikka ero moninkertaisti miehen ahdistusta, niin se hyvä siitä koitui, että mies hakeutui vihdoin hoitoon. Välimme säilyivät hyvinä ja lapset ovat ottaneet eron todella hyvin.
Nyt kuitenkin ex-mies on lopettanut lääkityksen ja oireet palanneet. On neuvoton olo, kun tietää, että hoito tepsisi mutta hän ei sitä ota vastaan. Lääkkeet joo lihottaa ja väsyttää, mutta pitäisi tajuta mitä seurauksia voi hallitsematon mieli kohta aiheuttaa. En halua että lapseni kokevat yhtäkään hillitsemätöntä raivokohtausta tai muuta ahdistavaa käytöstä.
ap II
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap II jatkaa, eli ketjun herättäjä vm 2024:
Vaikka mies on minun ex, niin hän on kuitenkin pienten lastemme rakas isä. Siksi huoli hänen jaksamisestaan ja mielenterveydestä on suuri.
Erosimme 4 v. sitten, kun miehellä alkoivat mt-ongelmat eikä suostunut hakemaan apua ja aggressiivisuuden uhka leijui joka päivä. Vaikka ero moninkertaisti miehen ahdistusta, niin se hyvä siitä koitui, että mies hakeutui vihdoin hoitoon. Välimme säilyivät hyvinä ja lapset ovat ottaneet eron todella hyvin.
Nyt kuitenkin ex-mies on lopettanut lääkityksen ja oireet palanneet. On neuvoton olo, kun tietää, että hoito tepsisi mutta hän ei sitä ota vastaan. Lääkkeet joo lihottaa ja väsyttää, mutta pitäisi tajuta mitä seurauksia voi hallitsematon mieli kohta aiheuttaa. En halua että lapseni kokevat yhtäkään hillitsemätöntä raivokohtausta tai muuta ahdistavaa käytöstä.
ap II
Mitä on tuo "aggressiivisuuden uhka" ja "hallitsematon mieli" tarkalleen ottaen? Mitä on impulsiivisuus? Jos hän esim. lyö, kyseessä on ongelma. Vai onko nyt kyse vain siitä, että sinä ap pelkäät kamelinselän katkeavan? Silloin saatat toimillasi aiheuttaa vain haittaa.
Pitää ymmärtää, että miehellä on ollut syy luopua lääkityksestä. On syy tai syitä, miksi hän on kokenut lääkityksen olevan itselleen huonompi ratkaisu kuin sen jatkaminen. Sinun näkökulmastasi lääkitys on ollut hyvä, mutta hän itse on kokenut sen huonoksi. Ketään ei oikeastaan voi pakkolääkitä vain siksi, että tämä olisi muille miellyttävämpi persoona lääkityksen alaisena.
Vierailija kirjoitti:
Ap II jatkaa, eli ketjun herättäjä vm 2024:
Vaikka mies on minun ex, niin hän on kuitenkin pienten lastemme rakas isä. Siksi huoli hänen jaksamisestaan ja mielenterveydestä on suuri.
Erosimme 4 v. sitten, kun miehellä alkoivat mt-ongelmat eikä suostunut hakemaan apua ja aggressiivisuuden uhka leijui joka päivä. Vaikka ero moninkertaisti miehen ahdistusta, niin se hyvä siitä koitui, että mies hakeutui vihdoin hoitoon. Välimme säilyivät hyvinä ja lapset ovat ottaneet eron todella hyvin.
Nyt kuitenkin ex-mies on lopettanut lääkityksen ja oireet palanneet. On neuvoton olo, kun tietää, että hoito tepsisi mutta hän ei sitä ota vastaan. Lääkkeet joo lihottaa ja väsyttää, mutta pitäisi tajuta mitä seurauksia voi hallitsematon mieli kohta aiheuttaa. En halua että lapseni kokevat yhtäkään hillitsemätöntä raivokohtausta tai muuta ahdistavaa käytöstä.
ap II
Voinko kysyä mikä hänen diagnoosinsa sekä lääkityksensä on, kun ystävän mies käyttäytyy täysin samoin, mutta ei suostu hakemaan apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien välillä voi olla rajuakin sanallista riitaa ilman, että samaa koskaan kohdistuu lapsiin. Tietysti suotavaa on huolehtia, että lapset eivät ole kuulemassa näitä vanhempien välisiä riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Ei me lastensuojelussa aikuisten mielenterveyshoitoa anneta. Kyllä se sieltä psykiatrian poliklinikalta tulee, jos tulee.
Ex-mieheni hakeutui hoitoon ja sai lääkkeet vasta eromme jälkeen, joten en tiedä mitä lääkkeitä syönyt, niitä vaihdettiin ainakin usein sivuvaikutusten takia. Nyt ei syö mitään, kun ei mielestään ole tarvetta. Itse ajattelen, että hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ilmaisullani "aggressiivisuuden uhka" tarkoitan tilanteita, jolloin mies kiehui raivosta, tärisi, puri hampaitaan, katse lasittui, saattoi rikkoa tavaroita. Kerran mies tarttui kovakouraisesti kiinni minuun. Aivan toinen persoona oli tuolloin, mikä oikeasti on. Kertoikin tuolloin sivupersoonistaan, mutta en tiedä saiko mitään diagnoosia vai onko vaan vastaanotolla dupattu täyteen lääkkeitä. Terapian lopetti alkuunsa.
Ap II
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Pahasti stressaantunutta auttaa lastensuojelun tuoma lisästressi? Hmmm... Ajattelepa uudelleen.
Lastensuojelun kautta painetta toimia?
Minulla on kokemusta lasu-ilmoituksesta, joka tehtiin, koska en vanhempana halunnut keskusteluapua. En voi sanoa, että tämä auttoi mitenkään mihinkään asiaan, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Ei me lastensuojelussa aikuisten mielenterveyshoitoa anneta. Kyllä se sieltä psykiatrian poliklinikalta tulee, jos tulee.
Se olisi kuitenkin ennaltaehkäisevää ja suuri apu, jos lastensuojelun avulla saisi jotain painetta hoitoon hakeutumiseen. (Mutta ymmärrän resurssit ja valtuudet. ) Lyhytpinnaisen, selkeästi avuntarpeessa olevan henkilön käytös on arvaamatonta. Pitääkö odottaa että jotain tapahtuu ensin...
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni hakeutui hoitoon ja sai lääkkeet vasta eromme jälkeen, joten en tiedä mitä lääkkeitä syönyt, niitä vaihdettiin ainakin usein sivuvaikutusten takia. Nyt ei syö mitään, kun ei mielestään ole tarvetta. Itse ajattelen, että hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ilmaisullani "aggressiivisuuden uhka" tarkoitan tilanteita, jolloin mies kiehui raivosta, tärisi, puri hampaitaan, katse lasittui, saattoi rikkoa tavaroita. Kerran mies tarttui kovakouraisesti kiinni minuun. Aivan toinen persoona oli tuolloin, mikä oikeasti on. Kertoikin tuolloin sivupersoonistaan, mutta en tiedä saiko mitään diagnoosia vai onko vaan vastaanotolla dupattu täyteen lääkkeitä. Terapian lopetti alkuunsa.
Ap II
Maallikot eivät voi tehdä diagnooseja. Kuvauksessasi hieman huolestuttavaa on vain tavaroiden rikkominen ja kiinni tarttuminen. Omia tavaroitaan on oikeus rikkoa, muiden ei. Kenen tavaroita on rikottu? Rakentava käyttäytymismalli se ei tietenkään ole joka tapauksessa. Kiinni tarttuminen kovakouraisesti: yrittikö hän satuttaa vai ei?
Sivupersoonat ovat vähän enemmän huolestuttavia. Onko kyse hänen itsens kertomistaan, nimemistään persoonista? Vai oletko johdatellut asiaa? Että "olet kuin toinen persoona välillä", johon toinen on myöntynyt?
Sinänsä raivosta täriseminen, hampaiden pureminen ja katseen lasittuminen ovat ihan OK ja täysin sallittuja inhimillisiä tapoja ihmiskeholta ilmaista tunnetapahtumaa. Niissä ei mitään väärää ja niiden kontrollointiyritykset toisen ihmisen puolelta itsessään on hieman epätervettä kontrollointia. Jos et yritä kieltää toisen ihmisen kehoa itkemästä surussa tai nauramasta ilossa, miksi yrität kieltää sitä tärisemästä raivossa?
Alue: Aihe vapaa
Ei missään nimessä lapsia enää. Puhut etälle että nyt sun jutut on menny sellasiks että ne pitää hoitaa pois alta ennen ku palaatte normaaliin rytmiin mutta etää missään nimessä loukkaamatta. Autat hänet mt toimistoon. Minulla hieman sama tilanne mutta lasta en isälle anna ennen kun ollu puoli vuotta "selvinpäin". Anna etän tulla sinun luo kyläilemään sen verran että lapsia näkee kunnes on taas kunnossa