Lue keskustelun säännöt.
Etävanhemman mielenterveys järkkyy, miten käy lasten tapaamisten?
23.05.2014 |
Onko kellään täällä kokemusta kun etävanhemman mielenterveys järkkyy? Meillä tilanne jossa etävanhempi on harhainen. En voi suoraan tähän asiaa laittaa, mutta vastaava esimerkki; etä kysyy oliko lapsilla eilen kivaa kun he kävivät kaikki isovanhemmilla vierailulla. Todellisuudessa kouluikäiset lapset ovat olleet lähivanhemman luona ja kertovat tämän etälle, mutta hän edelleen väittää lasten olleen eilen etän kanssa isovanhemmilla. Tai toinen vastaava; etävanhempi löytää ulkoa vaaleanpunaisen sandaalin ja väittää sen olevan kouluikäisen poikansa. Lapset kertovat etälle, ettei kenkä ole kenenkään heistä, mutta etä edelleen pysyy kannassaan.
Nämä eivät siis ole oikeita tapahtumia, mutta vastaavia esimerkkejä täysin keksityistä asioista joita etä pitää itse tosina ja selittää näitä myös lapsille. Alan olla aika huolissani lasten oloista, kouluikäiset kun ymmärtävät jo että nyt ei toisella vanhemmalla ole ihan kaikki muumit laaksossa. Monesti asiat myös kärjistyvät, kun lapset väittävät etälle vastaan, kysyvät miksi etä valehtelee ja etä pysyy omassa kannassaan.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisten on vaikea saada mt-ongelmaista järkipuheella hoitoon, kun hän itse ei sairautta ja ongelmia tunnusta. Mutta jos lastensuojelun kautta saisi painetta, niin voisi tosiaan tehota.
Ei me lastensuojelussa aikuisten mielenterveyshoitoa anneta. Kyllä se sieltä psykiatrian poliklinikalta tulee, jos tulee.
Se olisi kuitenkin ennaltaehkäisevää ja suuri apu, jos lastensuojelun avulla saisi jotain painetta hoitoon hakeutumiseen. (Mutta ymmärrän resurssit ja valtuudet. ) Lyhytpinnaisen, selkeästi avuntarpeessa olevan henkilön käytös on arvaamatonta. Pitääkö odottaa että jotain tapahtuu ensin...
Mitään ei ole sattunut ja kehittelet päässäsi uhkakuvia toisesta, koska et siedä hänen persoonaansa. Joillain on ihan oikeitakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta mitä seurasi lasu-ilmoituksesta, jouduitko menemään terapiaan?"
Tapauksessamme ei ole etävanhempia, emme ole eronneet. Kävimme kerran puolison kanssa perheneuvolan psykologilla, jossa psykologi lähinnä kuunteli riitelyämme siitä, kenen syytä lastensuojeluilmoitus oli. Käynnin jälkeen totesimme, että tämä ei hyödytä mitään ja päätimme olla jatkamatta käyntejä. En hakeutunut terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni hakeutui hoitoon ja sai lääkkeet vasta eromme jälkeen, joten en tiedä mitä lääkkeitä syönyt, niitä vaihdettiin ainakin usein sivuvaikutusten takia. Nyt ei syö mitään, kun ei mielestään ole tarvetta. Itse ajattelen, että hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ilmaisullani "aggressiivisuuden uhka" tarkoitan tilanteita, jolloin mies kiehui raivosta, tärisi, puri hampaitaan, katse lasittui, saattoi rikkoa tavaroita. Kerran mies tarttui kovakouraisesti kiinni minuun. Aivan toinen persoona oli tuolloin, mikä oikeasti on. Kertoikin tuolloin sivupersoonistaan, mutta en tiedä saiko mitään diagnoosia vai onko vaan vastaanotolla dupattu täyteen lääkkeitä. Terapian lopetti alkuunsa.
Ap II
Maallikot eivät voi tehdä diagnooseja. Kuvauksessasi hieman huolestuttavaa on vain tavaroiden rikkominen ja kiinni tarttuminen. Omia tavar
Kiitos asiallisesta analyysistä.
Kiinni tarttuminen oli satuttamistarkoituksessa tehty, nyt samaa tapahtunut rajummassa muodossa uudelle puolisolle (puoliso itse kertoi minulle). Nimenomaan minun tavaroitani on aikoinaan rikkonut. Sivupersoonista ex on kertonut itse, niillä on todellakin nimet, asia tuli silloin täytenä yllätyksenä minulle!
Lasten takia niin toivon, että exä ymmärtäisi tilanteen ja ottaisi apua vastaan. Mutta ei ole keinoja pakottaa aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta mitä seurasi lasu-ilmoituksesta, jouduitko menemään terapiaan?"
Tapauksessamme ei ole etävanhempia, emme ole eronneet. Kävimme kerran puolison kanssa perheneuvolan psykologilla, jossa psykologi lähinnä kuunteli riitelyämme siitä, kenen syytä lastensuojeluilmoitus oli. Käynnin jälkeen totesimme, että tämä ei hyödytä mitään ja päätimme olla jatkamatta käyntejä. En hakeutunut terapiaan.
Vaikuttaa siltä, että terapialle ei osaltasi ollut mitään tarvetta :)
AP II
Ymmärrän, että on pahentanut tilannetta, jos sinulla ei oikeasti ollut mielenterveysongelmia, joihin olisi pitänyt saada hoitoa. Ja ongelmista olisi voinut aiheutua varaa lapsen tapaamisjaksoina.
Mutta mitä seurasi lasu-ilmoituksesta, jouduitko menemään terapiaan?