epävakaa persoonallisuushäiriöiselle kysymyksiä

Seurusteletko/oletko naimisissa? Onko ollut ongelmia? Millaisia?

Kaikilla on persoona ja siihen liittyvät piirteet, mutta miksi sinä koet tärkeäksi mainostaa ja markkinoida omaa epävakauttasi? Koetko itsesi erityiseksi kun sinulla on diagnoosi?

Ongelmia on ollut paljon. Olen ollut kerran naimisissa ulkomaanlaisen miehen kanssa. Nyt olen eronnut ja yksinhuoltaja. 

Voisin ongelmista kertoa paljonkin mutta vaikea niitä kaikkia kertoa, suurimmat elääni vaikuttaneet tekijät: huonot parisuhteet, masennus, yksinhuoltajuus, erilaiset dramaattiset käänteet, lääkkeiden väärin käyttö ym.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 18:48"]

Kaikilla on persoona ja siihen liittyvät piirteet, mutta miksi sinä koet tärkeäksi mainostaa ja markkinoida omaa epävakauttasi? Koetko itsesi erityiseksi kun sinulla on diagnoosi?

[/quote]

Tavallaa koen itseni "erityiseksi" siinä mielessä että elämäni on melko tuskaista ja minun on vaikea kuvitella että monella muulla olisi näin suuria määriä vastaavia tapahtumia. tiedän kuitenkin että kaikki on suhteellista tässä maailmassa enkä esim ole taistellut syövän kanssa 

Ovatko dramaattiset käänteet elämässäsi aiheuttaneet epävakauden, vai ovatko ne olleet sen seurauksia?

Dramaattiset käänteet ovat ehdottomasti johtuneet sairaudestani. Diagnoosi minulla on ollut jo 10 vuotta, olen 30 vuotias. Toki näin jälkeenpäin ajatellen tiedostan jo "oireilua" nuorempanaa. Olen ollut useita kertoja psykiatrisessa sairaalassa parikymppisenä ja nyt vuoden sisällä kaksi kertaa. 

Uskotko tulevaisuuteen?

Terv. F60.3, joka ei oikein osaa uskoa

Millaiset vanhemmat sulla oli?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 19:07"]

Uskotko tulevaisuuteen?

Terv. F60.3, joka ei oikein osaa uskoa

[/quote]

En usko parempaan, valitettavasti. Ihanaa löytää samalla diagnoosilla oleva.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 19:10"]

Millaiset vanhemmat sulla oli?

[/quote]

Omasta mielestäni minulla oli ihan hyvät vanhemmat, toki heilläkin mielenterveysongelmia ja ainakin äidillä riippuvainen persoonallisuushäiriö. Isällä ei ole diagnosoitu persoonallisuushäiriötä, mutta olen melko varma että hänelläkin on. Isä käytti alkoholia aikaisemmin paljon kun olin lapsi, Nyt raitis. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 18:48"]

Kaikilla on persoona ja siihen liittyvät piirteet, mutta miksi sinä koet tärkeäksi mainostaa ja markkinoida omaa epävakauttasi? Koetko itsesi erityiseksi kun sinulla on diagnoosi?

[/quote]

En ole ap, mutta epävakaa ja haluan selventää yhden jutun.

Epävakaa ei yleensä tunne itseään eikä koe olevansa kuten muut.

Kuin katsoisi peiliin eikä näkisi mitään siellä.

Voisin tuoda julki muutamia päiväkirjojani kun minua on ahdistanut... ap.

"16.2.2014

Eilinen päivä oli tosi kauhea. Ahdistukseni määrä oli aika suuri. Join kaksi puolen litran lonkeroa ja otin Temestaa 3 kpl. Ahdistusta ei helpottanut se että sain kuulla, että pikkusiskoni mahdollisesti otetaan huostaan. Äiti on luonnollisesti ihan poikki ja surullinen. En edes voinut äidille sanoa että minäkin olen lähes sairaalahoidon tarpeessa. Äidin vointi vaikuttaa myös suorasti minun vointiin.

Eilen meinasin myös piikittää itseäni lihakseen. Sekoitin temestaa veteen ja jopa työnsin neulan lihakseen. Neula oli kuitenkin liian pieni eikä aine mennyt siitä läpi. En tiiä mitä ajattelin mutta kai se on tätä suicidaalisuutta joka nyt on aika voimakasta.

Mielessä pyörivät koko ajan itsensä myrkyttäminen lääkkeellä, Mahdollisesti lihakseen piikittämällä tai sitten ihan lääkkeitä nielemällä. En tiedä miksi en pääse näistä ajatuksista eroon. En oikeasti halua kuolla. Silti nään koko ajan itseni ruisku kädessä, Huomenna soitan lääkärille. Ahdistaa kyllä lääkemuutoksetkin, mutta jotainhan tässä on tehtävä. Sain eilen Beckin masennustestistä 47p. Huh. Onneksi sain eilen soittaa ****:lle ja vähän purkaa itseäni. Se helpotti vähän. Ristiriitaista ajatusta siitä mitä sanon sossulle. Mutta jos tässä sairaalareissu taas edessä niin muuta vaihtoehtoa ei jää."

ap

Lapsuudestasi: olitko mielestäsi samanlainen kuin muut? Jouduitko ja lapsena hankaluuksiin? Minkälainen vuorovaikutussuhde sinulla oli äitiisi? Kuunteliko, vastasiko sinulle, tyydyttikö perustarpeita, välittikö kivuista, nälästä, nukkumaanmenoajoista? Oliko sinulla rajoja, olivatko ne aina samanlaiset eli johdonmukaiset? Tapahtuiko sinulle lapsena jotain epätavallista ja yllättävää, oletko joutunut onnettomuuteen?

"olen sairaalassa ja on niin vitun kauhea olo. Tiedän etten ole kotikuntoinen. Sunnuntaina yritin keiitiöveitsellä leikata vatsaani auki mutta se teki liian kipeää. Sen jälkeen piikitin itseeni 2 mg temestaa lihakseen, mutta epäonnistuin, koska neula on liian pieni.  

Ma halusin jo sairaalaaan. Haluaisin sähköhoitoa. Lapsetkinn ikään kuin hyvästelin jättäessäni ne tarhaan. **** jäi itkemään.

Olen täällä osastolla varastanut pari lamppua, murskannut ne ja syönyt lasia, en tiedä miksi. Lisäksi olen raapinut vatsan haavaa lisää. Lisäksi suunnittelin että saunaan mennessäni nukahdan saunaan ta hirtän itseni, Hoitajat olivat kuitenki laittaneet narut piiloon kaappiin.  ¨tämmöstä hulluutta tällä kertaa,,,,20.2. "

ap

Ei mulla ole kysyttävää, mutta toivon elämääsi paljon hyvää!!!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 19:25"]

Lapsuudestasi: olitko mielestäsi samanlainen kuin muut? Jouduitko ja lapsena hankaluuksiin? Minkälainen vuorovaikutussuhde sinulla oli äitiisi? Kuunteliko, vastasiko sinulle, tyydyttikö perustarpeita, välittikö kivuista, nälästä, nukkumaanmenoajoista? Oliko sinulla rajoja, olivatko ne aina samanlaiset eli johdonmukaiset? Tapahtuiko sinulle lapsena jotain epätavallista ja yllättävää, oletko joutunut onnettomuuteen?

[/quote]

Kyllä pidin lapsuuttani samanlaisena kuin muilla. Lapsena oli aika yksinäinen. Aina ei ollut kavereita. En ollut kuitenkaan mikään koulukiusattu, muutamia kavereita oli. Äidin kanssa minulla on aina ollut erityisen lämpimät välit. Rakkautta sain. Isä oli etäisempi eikä osanut määrätä mistään. Äiti hoiti kaikki asiat. Vanhemmat erosivat kun olin 14v. Se oli kova paikka, koska kuvittelin kaiken olevan hyvin. Rajoja oli kun äiti niitä antoi. Isä ei niinkään. Mutta olen kyllä yleensä saanut kaiken tarpeellisen ja kaiken mitä olen halunut. On ollut mopot ja telkkarit ja kännykät, mitään ei ole puuttunut. En ole ollut onnettomuudessa. Isän unilääkkeitä aloin varastamaan 15 vuotiaana, en sitäkään tiedä että miksi. otin vaan ja söin niitä yksinäni. Isä ei koskaan huomannut. Asuin eron alussa äidin kanssa muuta muutin 16 vuotiaana isän luokse äidin ja minun välisen riidan jälkeen. Isän luona sain tehdä mitä halusin. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 19:29"]

Ei mulla ole kysyttävää, mutta toivon elämääsi paljon hyvää!!!

[/quote]

Kiitos!! 

"28.2 sairaalassa

Eilinen päivä oli tosi huono. Minua ahdisti ja hain Temestaa kolmen aikoihin ja juttelin ajatuksistani. pikkusiskon huostaanotto ehkä kuitenkin toteutuu… :( otan sen aika raskaasti.

illalla lähdin kaupungille taksilla ja menin apteekkiin. ostin ketipinoria ja dormicumia mitä oli reseptillä. Lisäksi ostin haavanhoitotuotteita ja veitsen. Menin hesen vessaan ja yritin veitsellä poistattaa katetta haavoista. Haavat vuosivat melko paljon. Peitin ne sitten taitoksilae.  Söin ketipinoria 400mg, join kaksi puolen litran lonkeroa ja otin  yhden Dormicumin. Tulin takaisin osastolle mutta kukaan ei huomannut että olin sekaisin.

Menin lopulta itse kertomaan. Sitten luovutin kaikki lääkkeet ja veitsen hoitajalle. Menin sen jälkeen nukkumaan. Tänään olen ollut hieman väsynyt mutta ei sen kummempaa. Haavat ovat tulehtuneet ja haluan lääkärille. Itkin aamulla sitä etteivät ketään hoida haavojani. Sanna hoitaja lupasi hoitaa tästä lähtien."

ap