Lue keskustelun säännöt.
Jos epäilisit koulussa pärjäävällä teinilläsi aspergeeniä,
23.05.2014 |
tutkituttaisitko? Miksi? Ongelmia lähinnä, epäsosiaalisuys ( mielummin yksin, kuin kavereiden kanssa) voimakkaat omat mielenkiinnonkohteet , aistiyliherkkyys empaatittomuus, kirjaimellisyys asioiden tulkitsemisessa jne
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 15:17"]
Lapsella on oikeus tietää. Hän joutuu kuitenkin elämään aivojensa ja erikoisuuksiensa kanssa koko loppuelämän!
[/quote]
Jokainen joutuu. Meillä kaikila on omat erikoisuutemme. Eri asia onko se sitten ongelma. Jos ihminen kokee, että hänellä on ongelma johon hän tarvitsee apua tai selitystä miksi, sitä kannattaa hakea. Mutta useimmat ap:n kuvaaman kaltaiset tyypit ei koe introverttiyttään ja luonnettaan miksikään ongelmaksi. Ja vielä vähemmän kokevat sen ongelmaksi sitten, kun pääsevät aikuisena itsensä näköiseen elämään, eikä ole enää koulussa pakko elää tietynlaisessa sosiaalisessa ryhmässä ja osallistua kaikenlaiseen mihin ei halua.
Esim. minä olen varma että minulle olisi saatu lapsena tai nuorena as-diagnoosi jos olisi haluttu. Mutta onneksi ei ole haluttu, eikä ole tarvinnut ottaa mitään "sairaan" tai "erityisen" leimaa, vaan saan olla sellainen kuin nyt olen. Aikuisena elämä on ollut vaivatonta ja helppoa tällaisenani. Lapsena ja nuorena oli vaikeampaa kun oli pakko olla "lapsilaumoissa", joissa jouduin aina kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä sitten, kun elämä ei lähde missään vaiheessa hyville urille, vaan henkilö on jatkuvassa kriisissä itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Koulu on monelle aspergerille työelämää helpompi paikka. Kaikilla kun ei ole taipumuksia sellaisiin ammatteihin, joita voi tehdä itsekseen.
En tutkituttaisi, ellei sitten teini itse ilmaisisi haluaan saada apua esim. sosiaalisten tilanteiden ongelmiin.
Mutta minusta kyllä tuo teini kuulostaa vaan ihan tavalliselta introvertiltä luonteelta, eikä se ole mikään ongelma tai sairaus. Nörttityyppi, kuten olen itsekin. Meidänlaisemme pärjäävät oikein hyvin elämässä, kunhan valitsemme ammatin taipumustemme mukaan. Ja erakkona on hyvä elää, kun on luonnostaan sen tyyppinen.
Minä sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä. Toki se olisi voinut auttaa joissain teini-iän kipuiluissa tietää, missä "vika" on, mutta olen tyytyväisempi näin. Diagnoosi aiemmin olisi voinut muuttaa luonnettani ratkaisevasti erilaiseen suuntaan.
Ja en koe, että asperger on mikään vika tai sairaus, osa väestöstä on vain viritetty aivoista eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus tietää. Hän joutuu kuitenkin elämään aivojensa ja erikoisuuksiensa kanssa koko loppuelämän!