Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisitte?(skitsofreniasta)
23.05.2014 |
Sairastuin skitsofreniaan muutama vuosi sitten. Jouduin aloittamaan neuroleptilääkityksen, joka muutti minut täysin. Minusta tuli tunteeton, sisältä kuollut, mikään ei tunnu miltään, en pysty osoittamaan tunteitani. Makaan sohvalla eikä ole aloitekykyä tai halua tehdä mitään. Aikaisemmin olin pirteä, energinen, tunteellinen, elin ja rakastin täysillä. Mieheni ajautui pettämään minua, koska olin enää vain tyhjä kuori. Ymmärrän sen, että olen muuttunut radikaalisti ja luulen sen johtuvan lääkkeistä, sillä psykoosienkin aikaan minulla oli tunteita ja olin onnellinen.
Mies haluaisi vielä yrittää, mutta sanoo, että ei jaksa ellen lopeta lääkitystä ja muutu takaisin ennalleni. Sitä haluaisin itsekin, sillä en halua elää tyhjää ja merkityksetöntä elämää.
Lääkärin mielestä minun on käytettävä lääkitystä loppuelämäni. Onko todella parempi kadottaa elämänhalunsa ja kaikki tunteet elämästä vai elää tuntien ja kokien asioita, vaikka välillä ajautuisikin psykoosiin? En ollut psykoosissa vaarallinen tai muutakaan, mulla oli vain oma pieni maailma pään sisällä ja joskus luulin, että voin olla telepaattisessa yhteydessä muihin ihmisiin. Elämästä selviydyin kuitenkin normaalisti, eivätkä muut olisi huomanneet psykoosia ellen olisi kertonut ajatuksistani.
Jos mies jättää, menetän myös lapset, jotka ovat ainoa asia, jonka takia jaksan nousta aamuisin sängystä. Eihän niitä skitson huollettaviksi anneta. Enkä tiedä selviäisinkö muutenkaan yksin lasten kanssa.
Lopettaisitko sinut zombieksi muuttavan lääkkeen syömisen ja eläisit oikeasti vai jatkaisitko katsellen elämän valuvan ohi elämättömänä?
Kommentit (11)
Soittaisin lääkärille ja keskustelisin olisiko joku toinen lääke parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että lääkityksen vaihtaminen auttaisi. Olen kokeillut useita eri lääkkeitä ja tämä nykyinen on ainoa jonka kanssa elämä on jotenkin siedettävää ellei välitä tunteiden puuttumisesta. Kaikki neuroleptit lamaavat korkeampaa aivotoimintaa ja latistavat tunteita. lääkäri on maininnut, että ehkä diagnoosi voisi olla myös skitsoaffektiivinen häiriö, mutta silti suositteli lääkitystä pitkälle ajalle tai jopa loppuelämäksi. Mä en vaan halua elää näin. Vihaan elämääni, josta en saa kiinni ja joka menee ihan hukkaan. Miehellä on ikävä entistä minua ja mulla itsellänikin. Tuntuu, että koko persoonani on muuttunut, teen asiat kuin robootti enkä tunne mielihyvää mistään.
Vaihda lääkäriä. Etsi lääkäri jpka hoitaa sinua eikä vai tuuppaa " hullulle tarpeeksi vahvaa lääkitystä" joten olet koomazombi.
Edellen Suomessa mielenterveysongelmien hoito on puutteellista, huonoa ja taitamatontakin.
Sairauksia ne ovat muiden joukossa.
Pidä huoli että ravitsemuksesi on kunnossa. Saat tarpeeksi rasvahappoja, hivenaineita ja vitamiineja.
Sinuna tosiaan etsisin ammattitaitoisen ja inhimillisen lääkärin. Lääkkeitä on maailma täysi.
Voithan ilmoittaa lääkärillesi syyn jonka vuoksi aiot lopettaa lääkityksen. Katso mitä tapahtuu. Menetkö psykoosiin uudestaan...
Voiko lääkärimuuten määrätä pakkohoitoon tapauksessa?
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:41"]
Soittaisin lääkärille ja keskustelisin olisiko joku toinen lääke parempi.
[/quote]
Komppi tälle, neuroleptit eivät ole ainoa vaihtoehto.
En suosittele lääkityksen omatoimista lopettamista, mitä useampi psykoosi, sitä enemmän tauti kroonistuu ja tunne-elämä latistuu siinäkin, lisäksi psykoosivaihetta seuraa yleensä masennusvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jättäisin ne lääkkeet vaan pois ja katsoisin kuinka alkaa menemään. Sitten jos psykooseja tulee usein tai ne on tosi vaikeita, yrittäisin erityyppistä lääkitystä.
Exälläni oli myös skitsofrenia ja hänet neuroleptit tekivät myös ihan oudoksi. Apaattiseksi, välinpitämättömäksi, lisäksi tuli esim. päällenäkyviä pakkoliikkeitä sivuoireina. Hän lopetti lääkkeen ja hänellä elämä siitä vain parani. Kyllä, hänellä tuli välillä kausia jolloin hän kuvitteli ihan outoja ja pelkäsi vähän kaikkea, mm. että taloyhtiön keinussa oleva lapsi on kummitus eikä oikea lapsi, tai että joku vanha nainen kaupassa on noita ja tahtoo hänelle pahaa, mutta töissä pystyi käymään ja enimmän osan aikaa pystyi älyllään hallitsemaan tautiaan. Siis sillä tavalla, että pystyi olemaan erillään niistä vainoharhaisista ajatuksista ja itsekin naureskeelmaan niille, ja olemaan toimimatta niiden mukaan.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:50"]
En usko, että lääkityksen vaihtaminen auttaisi. Olen kokeillut useita eri lääkkeitä ja tämä nykyinen on ainoa jonka kanssa elämä on jotenkin siedettävää ellei välitä tunteiden puuttumisesta. Kaikki neuroleptit lamaavat korkeampaa aivotoimintaa ja latistavat tunteita. lääkäri on maininnut, että ehkä diagnoosi voisi olla myös skitsoaffektiivinen häiriö, mutta silti suositteli lääkitystä pitkälle ajalle tai jopa loppuelämäksi. Mä en vaan halua elää näin. Vihaan elämääni, josta en saa kiinni ja joka menee ihan hukkaan. Miehellä on ikävä entistä minua ja mulla itsellänikin. Tuntuu, että koko persoonani on muuttunut, teen asiat kuin robootti enkä tunne mielihyvää mistään.
[/quote]
Sairastuit muutama vuosi sitten, ja olet kokeillut jo useita eri lääkkeitä, ilmeisesti et kuitenkaan ole kaikkia ehtinyt, joten ehkä on vielä joku kortti kääntämättä. Hoitamaton skitsofrenia kroonistuu ja tunteiden latistuminen on myös taudin oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kokeillut ainakin viittä neuroleptiä ja erilaisia rauhoittavia sekä lukuisia unilääkkeitä. Tämä on ainoa, minkä kanssa pystyn nukkumaan. En oikein usko lääkkeisiin, sillä tässä tapauksessahan lääkkeillä ei ole minkäänlaista parantavaa vaikutusta, ne vain muuttavat aivojen toimintaa ja pitävät oireita poissa. Olen lukenut, että parhaat hoitotulokset skitsofreniassa on saatu lääkkeettömällä hoidolla, sitä vain ei Suomessa ole tarjolla, paitsi Keroputaalla. Sairastuneet ovat kokeneet elämänlaatunsa paremmaksi ilman lääkitystä. Neuroleptit surkastuttavat aivoja ja pelkään, etten enää palaudu ennalleni, jos jatkan tätä vuosia. Pakkoliikkeitä myös pelkään, pientä nykimistä on jo esiintynyt, pakkoliikkeet eivät enää välttämättä häviä, vaikka lääkityksen lopettaisikin. En halua mitään keinotekoisesti tehtyjä muutoksia aivoihini. Eiköhän ne ole tarkoitettu olemaan juuri sellaiset, kuin minkälaisiksi ne on luotu. Nyt kaksi vuotta ollut tämä lääkitys ja se on kyllä tappanut minusta kaiken luovuuden ja kyvyn nauttia. Olen kuin sisältä kuollut. Lääkäri on tietysti tyytyväinen, kun ei ole ongelmia, kun potilas on lääkitty hiljaiseksi. Olen ollut pakkohoidossakin, mennyt sairaalaan vapaaehtoisesti, mutta lähete muutettiin pakkohoidoksi. Tämän lääkkeen aloitin saadessani uhkailuja, että injektiolääkitys aloitetaan uudelleen, jos en syö niitä vapaaehtoisesti. Injektiolääkitys teki elämästä täyttä helvettiä, oli tosin eri lääke kuin tämä nykyinen.
Eikös psykoosit kuitenkin muuta jotenkin aivokemiaa kanssa, että seuraavat on aina pahempia ja pahempia? Kai sitä vielä joitain kokeilematta olevia lääkkeitä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulla on ollut psykoottisia jaksoja (en ole skitsofreenikko kuitenkaan), joten vastaan sillä perusteella:
VAIHDA LÄÄKÄRIÄ. Ihan oikeasti.
Kerronpa sinulle vähän itsestäni. Minulla oli ollut melkein VUODEN noita jaksoja, mutta silloinen hoitaja eikä lääkärikään puuttunut niihin MITENKÄÄN. Kun nuo vaihtuivat paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä, uudet kauhistuivat miten heitteillä olin ollut. Nyt tapaan lääkäriä, joka kuuntelee minua ja pohtii yhdessä kanssani lääkitysasioita. Hän oma-aloitteisesti varaa ajan minulle joka toinen kuukausi (mahdottomuus edellisessä kunnassa), hoitajaa tapaan viikottain myös. Neuroleptejä syön estomielessä, mutta ne voi vaihtaa koska tahansa.
On olemassa kymmeniä eri lääkkeitä ja ihan varmasti on vielä pari hoitomuotoa, jota sinuun ei ole kokeiltu, ap! Usko siihen. Neurolepti, jota syön nyt, kehitettiin vasta joitakin vuosia sitten: koko ajan tulee uusia lääkkeitä, uusia hoitomuotoja. TOIVOA ON!
Mitä tulee mieheesi, tiedätkö mitä? Minusta hän ei ymmärrä, että sinä olet sairas. Sairas ihminen ei missään nimessä saa jättää lääkkeitä ottamatta vain siksi, että ne häiritsevät jotain läheistä! Ymmärtääkö miehesi, että asiat eivät muutu paremmaksi sen myötä, jos kuitenkin jätät lääkkeesi ottamatta? Voit mennä samantien psykoosiin, josta et tule ulos puoleen vuoteen. Luuletko, että miehesi malttaa odottaa sen ajan kiltisti kotona?
Alue: Aihe vapaa
Riippuu siitä kuinka oikea diagnoosisi on. Minulla oli joskus lääkitys ja diagnoosi mutta olen ollut jo 10 vuotta ilman lääkkeitä eikä ole tullut psykoosia. Oli muu sairaus ja väärä dg.
Mutta älä ainakaan lopeta lääkitystä kerralla vaan kuukausien kuluessa hitaasti vähentäen. Muuten ole pulassa jos sairastut uudelleen ja myös sairastumisen riski kasvaa.