Lue keskustelun säännöt.
Olen aina kuvitellut että jättäjään ei satu! :(
22.05.2014 |
Järjellä ajatellen tiedän, että mun on nyt pakko ottaa ero, 14 vuoden jälkeen. En voi enää uhrata omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä, antaa talloa itseäni jalkoihin. Puhuttu on, usein ja kauan aikaa jo näistä ongelmista, mutta ilmeisesti miehellä ei ole riittävästi motivaatiota tehdä töitä parisuhteen eteen. Syitä tähän en osaa eritellä. Tilanne on kriisiytynyt ihan liikaa.
Mä silti rakastan sitä, vaikka se kohtelee usein mua törkeästi. Ja minuun sattuu niin helvetin paljon! Oon luullut että jättäjästä ei tunnu erotessa niin pahalta, mutta tunnen olevani ihan rikki. :( En tiedä miten tästä saa elämänsä kasattua kuntoon ja onnelliseksi. Onnellinen en ole näinkään, mutta tämä on silti "tuttua ja turvallista" onnettomuutta. Tulevaisuus tuntuu niin epävarmalta ja pelottavalta. :(
Kommentit (4)
Joskus on pakko jättää vaikka rakastaisi, eikö se ole ihan selvää. Ellei ole joku nysvä, joka ei pysty tekemään vaikeita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi sinusta nyt tuntuu satuttavammalta, sekö että jätät vaiko kaikki se törkeä kohtelu, jota olet joutunut liian pitkään sietämään? Henkisellä tasolla mies on sinut jättänyt jo aikaa sitten, kun kerran sinua huonosti kohtelee. Sinä olet nyt vain se, joka tekee sen ns. virallisen jättämisen. Ja tottakai tuntematon pelottaa, mutta tuskin tulet eroa katumaankaan, kun pääset eroon niin monesta ahdistusta ja murhetta tuottaneesta asiasta. Tsemppiä!
Edelleen yksi elämäni vaikeimpia kokemuksia oli lähteä suhteesta niin ikään oman jaksamiseni takia. Rakastin miestä edelleen, tosin tunne oli ehkä enemmän kiintymystä kuin romanttista rakkautta. On turhauttavaa, että ihmiset eivät voi käsittää kuinka vaikeaa lähtijällä voi syyllisyydentuntoineen olla. Vieläkin vuosien jälkeen mietin, olisiko mies vielä hengissä jos olisin jaksanut jatkaa, vaikka järjellä asian laidan ymmärränkin.
Tuo on yleinen harhakäsitys. Jotkut jopa hinkuvat pakkomielteisesti sille jättäjän statukselle vielä sittenkin, kun ovat itse jo tulleet jätetyksi, koska on niin hirveän makeaa saada olla jättäjä. Sattuminen ei siitä vähene, mutta silti jättäjän status on elämän tärkein saavutus. Jos siis on tarpeeksi onneton angstinen friikki.