Ajattelin aloittaa aikuislukion.

Hei vautsi! Ollaan samassa veneessä.

Mietin itsekin pitkään että uskaltaako sitä aloittaa mutta menin ja hain aikuislukioon. Olisin ihan peruskoulustakin halunnut lukioon mutta minä tossukka kuuntelin opoa ja äitiäni jotka molemmat totesivat minun olevan liian tyhmä ja laiska lukioon. Menin sitten siitä amikseen jonka jälkeen AMK. Missään vaiheessa mikään ei ole tuntunut omalta joten tässä 30 kynnyksellä otin sitten sen askeleen että menen oikeasti opiskelemaan sitä mitä olen oikeasti aina halunnut!

Onnea sinulle ja todellakin on hyvä asia että teet mitä itse haluat ja mitä kiinnostaa.

Mäkin haluan mutta en uskalla.

Meillä ei kotona lukiota arvostettu, kun ei sieltä mitään ammattia saa ja on niin kalliskin koulu. Itseäni kiinnosti yläasteella viikonloppuelämä ja pojat. Päättötodistuksen keskiarvo oli 7,3, joka sekin ihme. En juuri koulun eteen mitään tehnyt. Lähärikoulussa sitten loistin, koska asiat kiinnostivat. Nyt olen pitkään halunnut jo opiskella, mutta surkeat taidot matikassa, fysiikassa ja kemiassa esteenä. Ihan innolla odotan, että pääsee kunnolla lukemaan. Ihanaa olla aikuinen ja päättää itse mihin pystyy ja mitä osaa!

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 08:07"]Meillä ei kotona lukiota arvostettu, kun ei sieltä mitään ammattia saa ja on niin kalliskin koulu. Itseäni kiinnosti yläasteella viikonloppuelämä ja pojat. Päättötodistuksen keskiarvo oli 7,3, joka sekin ihme. En juuri koulun eteen mitään tehnyt. Lähärikoulussa sitten loistin, koska asiat kiinnostivat. Nyt olen pitkään halunnut jo opiskella, mutta surkeat taidot matikassa, fysiikassa ja kemiassa esteenä. Ihan innolla odotan, että pääsee kunnolla lukemaan. Ihanaa olla aikuinen ja päättää itse mihin pystyy ja mitä osaa!

[/quote] ap tämän kirjoitti

Suosittelen!

Minäkin koko peruskoulun uskoin kun minulle sanottiin että "sä olet luova ihminen, et mikään pänttääjä" ja hyväksyin totuutena että en kertakaikkiaan ole lukuihminen enkä siten viitsinyt edes lukuaineissa yrittää.

25-vuotiaana sitten aloitin aikuislukion ja nyt pari vuotta myöhemmin pyrin yliopistoon. Kurssiarvosanat ovat kivuttomasti olleet 9 tai 10 ja kirjoitin E:n paperit. Tottakai motivaatio, kypsyys ja opiskelutekniikka on ihan eri aikuisena kuin aingstisena teininä, mutta harmittaa silti se, että en aiemmin mennyt lukioon kun uskoin muiden kertomana sen, että minusta ei siihen olisi.

Omia lapsiani aion kehua ja kannustaa, ja kertoa heille että he pystyvät mihin haluavat. En aio lokeroida niin, että jos on taiteellinen niin silloin on pakko olla lukuaineissa huono.

Ja niin, minä valitsin kirjoitin esim. kemian, jota inhosin yläasteella ja josta en muistanut yhtään mitään. Ensimmäinen kurssi oli perusasioiden kertausta, joten kärryille pääsi ja kemiassa menestyin vaikka yläastepohja oli ihan olematon, joten ei kannata pelätä näitä "vaikeitakaan" aineita!

T: 6

Sama juttu. Ehdottomasti aijon lapsiani tukea ja kannustaa kohti haaveitaan, oli ne sitten mitä hyvänsä. En ole katkera vanhemmilleni, parhaansa varmasti tekivät. Oma ajatusmaailma muuttunut lasten myötä. Varmaati rahallisesti tulee olemaan tiukkaa, kun pääsen tuohon yliopistovaiheeseen asti, mutta eiköhän kaikki asiat ole järjesteltävissä. Haluan näyttää lapsillekkin mallia, että haaveiden eteen kannattaa tehdä töitä. Ap

Menneitä on turha harmitella. Ne opot ja äidit saattoivat olla oikeassa, teillä ei ehkä silloin ollut edellytyksiä pärjätä. Nyt tilanne on toinen, ja aikuislukiokin on toisenlainen kuin nuorisoasteen. vastakkaisen sukupuolen huomio ei enää palkitse yhtä paljon suhteessa oppimistuloksiin. 

Mun molemmat vanhempani tekivät tuo ratkaisun. Nuorina he hankkivat ammatin, menivät toihin ja saivat minut. Kun olin koululainen, äiti lähti opiskelemaan ja hankki uuden ammatin (edeelleen varsin luovan) ja hänenä jälkeensä isäni. Tottakai ura tällöin on kymmenkunta vuotta tai parikin vuosikymmentä lyhyempi kuin nuorina aloittaneilla, mutta kyllä siinä silti vielä ehtii tehdä, paljon sellaista, mitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 08:23"]Menneitä on turha harmitella. Ne opot ja äidit saattoivat olla oikeassa, teillä ei ehkä silloin ollut edellytyksiä pärjätä. Nyt tilanne on toinen, ja aikuislukiokin on toisenlainen kuin nuorisoasteen. vastakkaisen sukupuolen huomio ei enää palkitse yhtä paljon suhteessa oppimistuloksiin. 

Mun molemmat vanhempani tekivät tuo ratkaisun. Nuorina he hankkivat ammatin, menivät toihin ja saivat minut. Kun olin koululainen, äiti lähti opiskelemaan ja hankki uuden ammatin (edeelleen varsin luovan) ja hänenä jälkeensä isäni. Tottakai ura tällöin on kymmenkunta vuotta tai parikin vuosikymmentä lyhyempi kuin nuorina aloittaneilla, mutta kyllä siinä silti vielä ehtii tehdä, paljon sellaista, mitä haluaa.

[/quote]

Varmasti olivatkin oikeassa, sillä tuolloin motivaationi ei olisi riittänyt. Mutta ainakin minulle tuota "lukio, turha koulu" mantraa hoettiin jo pienestä pitäen. Eilen kerroin äidille lukiosuunnitelmistani. Hän sanoi "oho, sä nyt lujille ajattelit itses laittaa!"

Siinä vanhempani onnistuivat, että kaikilla meillä neljällä lapsella on ammattikoulutus ja töitä. Itse, he taas ovat pitkäaikastyöttömiä, jotka yrittävät keksiä miten päästä eläkkeelle, ettei työkkäri enää piinaisi. Ap

Kannattaa ehdottomasti! :) Mä valmistun ensi viikolla aikuislukiosta, olen kylläkin vasta 20 mutta samoilla kursseilla oli jopa eläkeläisiä. Mietin juuri tuota samaa että miten jaksoivat ne jotka kävivät päivällä töissä, tulivat neljäksi kouluun ja menevät illalla kotiin lasten luokse. Aika rankalta kuulostaa mutta lukionhan voi käydä sitä tahtia kun haluaa eikä tarvi siis puurtaa ihan täysiä joka jaksoa. Ja hyvin näytti kaikki jaksavan :) Aikuislukiossa tunteja on vähemmän kun päivälukiossa, mutta toki kotona on enemmän tekemistä.

Kannattaa mennä! Olet vielä nuori joten ehdit opiskella itsesi vielä vaikka miksi! :)

Aion mennä minäkin ja olen 49v. En pääse muualle opiskelemaan, en saa töitä eli lukiota ei voi kukaan estää. Opiskelu on aina sivistävää. 

Mulla kuopus on 10v. ja vie kyllä aikaa omalla rasittavuudellensa.

Mun lapsella on oppimisvaikeus ja koenumerot välillä 8-10. Kaksi seiska puolta tuli matikasta.

Ärsyttää ihmiset jotka torpedoi toisen opiskeluja ja vähättelee. Jopa yliopistossa on opiskelijoita joilla on lukiohäiriö ja mieheni  on yksi niistä ja nyt on FM ja työelämässä. Valmistui 42v.

Lapset tarvitsee koulunkäyntiin vanhempien tukea ja ohjausta niin tasan tarkkaan tulee koulumenestystä.

Nytkin äitini on naama happamana, kun aloitan  iltalukion 49v. No sen sanomatta ymmärtää että mua ja mun siskoa ei tuettu koulunkäynnissä.

Nytkin mun poikaa vähätellään että ei voi mennä lukioon ja sitä ja tätä. No lukioon taatusti menee, kun koenumerot menee yli kasin. Ämmät voisi pitää lärvinsä kiinni, eikä puuttua muiden asioihin.

No samnomattakin selvää että meillä tuetaan lasten koulunkäyntiä.