Opiskelijanuori viettää joulun yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei mene jouluksi kotiin?

Oletko vajaa? Hänhän asuu kotonaan. Omassa kodissa.

Ootko kämpillä vai kotona? Pitkään oli niin, että opiskelijakämppä oli kämppä.

Varmaan jos kehitys vielä kesken, ei osaa irrottaa napanuoraa vanhempiin? Että vain heidän luonaan on kotona.

Olen 40 ja puhun sujuvasti lapsuudenkodista kotina, vaikken ole siellä edes käynyt kuuteen vuoteen.

Opiskelijoille tämä on kyllä ollut hankalaa. Yliopistolle ei ole saanut mennä ja kaikki opinnot etänä. Pahimmoilleen useat kurssit ovat lopettaneet luennot tänä vuonna täysin (eikä toteuteta virtuaalisena) ja opiskelu jää täysin opiskelijan vastuulle. Etenkin nuoria syyllistetään jatkuvasti pysymään kotona, jotta suojelevat vanhempia ja riskiryhmäläisiä. Vanhuksia kohtaan kuitenkin tunnetaan enemmän empatiaa ja jos vanhus on yksin ajatellaan, että se on hänen oma päätöksensä jos lähtee kyläilemään korona-aikana ja näkee muita ihmisiä. Kaikki päivät vietetään kotona erillään perheestä ja ystävistä. Kaupassa käynti saattaa olla viikon ainoa F2F ihmiskontakti. Ja valitettavasti useimmat ihmiset tarvitsevat fyysistä ihmisten kohtaamista. 

Jänskä juttu, miten opiskelijat taannutetaan puheissa lapseksi, kun sillä halutaan luoda dramatiikkaa.

Lakatkaa suurentelemasta ja valittamasta tyhjää! Meillä on kaikilla koti ja ruokaa. Ei ole hätää.

Nuoret on syntyneet laite kädessä. Hehän tuijottavat ruutujaan muulloinkin koko ajan näkemättä kaveria joka on vieressä. Kyllä he pärjäävät!

Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa.

Joulu on nyt vaan pari ylimääräistä pyhää, ei sen kummempaa. Kaupatkin on auki koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset nyt on tottunut yksinäisyyteen, mutta nuorten puolesta olen ollut huolissani. Muutenkin heillä kova opettelu itsenäiseen elämään ja sitten tuli vielä tämä päälle. Mitenköhän tämä vuosi vaikuttaa jopa loppuelämään? Nyt on aika antaa nuorille kaikkea normaalia enemmän: tue rahallisesti, piristä postipaketeilla, soittele ja kuuntele. Ja mun mielestä jos toista oikein ahdistaa, koronasta viis, lapsi viikonlopuksi kotiin tai äiti käymään.

Tämä on niin totta. Ei parittomat nuoret voi löytää paria tai edes kavereitakaan tällaisena aikana. Ja miten tämä eristää jatkossakin. Mitkä seuraukset tästä tuleekaan vielä olemaan? Väestö vähenee Koronan takia monestakin syystä.

Kovaa aikaa on. Toivon kovasti, että perheet tukee nyt nuoriaan kaikin tavoin. Jospa korona muistuttaa meitä kapitalistisia länsimaisia takaisin lähimmäisenrakkauteen ja aikaan, jossa rakkaus voittaa kaiken. Toivon myös, että kun tämä on ohi, nuoret kirmaavat ulos kuin vasikat keväällä ja elävät nuoruuttaan kympillä. Ja iästä riippumatta tässä oppii nauttimaan hetkestä ja olla murehtimatta huomisesta, siitä kun ei koskaan tiedä etukäteen. Ja viimeiseksi toivon työnantajien heräävän pätkätöiden ja osa-aikaisuuksien ongelmaan: antakaa nuorillekin mahdollisuus säännölliseen työhön ja tukekaa jaksamista.

Pahoin pelkään, että nämä ahdistuneet nuoret eivät jatkossakaan uskalla ”kirmata ulos kuin vasikat keväällä”. Ison jäljen tämä jättää, mikä ei ole niin vaan korjattavissa. Varsinkaan juhlapuheissa. Tosin niissä muistetaan yleensä vain vanhoja.

Korona pelon tilalle tulee aina uusi pelko. Nelikymppisinä katkera aletaan iltapäilehdissä ensin kertomaan oma elämäkerrassa siitä kun silloin ala asteella, joku kerran sanoi nenää rumaksi ja kyllä se korona sitten mahtuu koulukiusaamisen ja muun ahdistelun joukkoon sivujuonteeksi. Kovin on heikkoa teko meidän nuoret kun elämä on liian raskas ponnitus kun koko ajan ei ole ikuista sunnuntaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei mene jouluksi kotiin?

Oletko vajaa? Hänhän asuu kotonaan. Omassa kodissa.

Ootko kämpillä vai kotona? Pitkään oli niin, että opiskelijakämppä oli kämppä.

Varmaan jos kehitys vielä kesken, ei osaa irrottaa napanuoraa vanhempiin? Että vain heidän luonaan on kotona.

Olen 40 ja puhun sujuvasti lapsuudenkodista kotina, vaikken ole siellä edes käynyt kuuteen vuoteen.

Olet siis keski-ikäinen. Suosittelen että alat pikkuhiljaa itsenäistyä ja aikuistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset nyt on tottunut yksinäisyyteen, mutta nuorten puolesta olen ollut huolissani. Muutenkin heillä kova opettelu itsenäiseen elämään ja sitten tuli vielä tämä päälle. Mitenköhän tämä vuosi vaikuttaa jopa loppuelämään? Nyt on aika antaa nuorille kaikkea normaalia enemmän: tue rahallisesti, piristä postipaketeilla, soittele ja kuuntele. Ja mun mielestä jos toista oikein ahdistaa, koronasta viis, lapsi viikonlopuksi kotiin tai äiti käymään.

Tämä on niin totta. Ei parittomat nuoret voi löytää paria tai edes kavereitakaan tällaisena aikana. Ja miten tämä eristää jatkossakin. Mitkä seuraukset tästä tuleekaan vielä olemaan? Väestö vähenee Koronan takia monestakin syystä.

Kavereiden löytäminen on varmasti todella vaikeaa kun monet opiskelijat eivät ole edes nähneet luokkakavereitaan!

Meillä on ollut sekä live, että virtuaali tapahtumia ja näin joulunakin niitä järjestetään, ettei kenenkään tarvitse yksin olla ajatustensa kanssa.

T. Tutor, Helsinki

Arvelen syyn olevan maaliskuussa alkuunpannun koronavauvan. Laskettu aika on niin lähellä, ettei uskalla matkustaa. Tuo sitten lapsen mummolaan hiihtolomalla.

Vierailija kirjoitti:

Jänskä juttu, miten opiskelijat taannutetaan puheissa lapseksi, kun sillä halutaan luoda dramatiikkaa.

Lakatkaa suurentelemasta ja valittamasta tyhjää! Meillä on kaikilla koti ja ruokaa. Ei ole hätää.

Nuoret on syntyneet laite kädessä. Hehän tuijottavat ruutujaan muulloinkin koko ajan näkemättä kaveria joka on vieressä. Kyllä he pärjäävät!

Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa.

Joulu on nyt vaan pari ylimääräistä pyhää, ei sen kummempaa. Kaupatkin on auki koko ajan.

Hyviä pointteja, haluan kuitenkin esittää toisen näkökulman:

Yllättävän moni alle 30-vuotias harvoin soittaa tai osaa pitää yllä merkityksellistä keskustelua kännykän välityksellä. Somessa harvoin tapahtuu mitään vuorovaikutuksellista, vaan katsotaan muiden kuvia, hauskoja videoita, yms ja ehkä kirjoitetaan yksi kommentti. Onko esimerkiksi tälle palstalle kirjoittaminen kauhean merkityksellistä vuorovaikutuksellista keskustelua, joka vie yksinäisyyden tunteen pois?

Uskon, että nuoret pärjäävät ja ovat ihan loistavia viihdyttämään itseään, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus voi jäädä monelle olemattomaksi.

Joulu on vain pari päivää. Yksinäisyys ja yksin olo on vasta silloin ongelma, jos sitä kokee jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset nyt on tottunut yksinäisyyteen, mutta nuorten puolesta olen ollut huolissani. Muutenkin heillä kova opettelu itsenäiseen elämään ja sitten tuli vielä tämä päälle. Mitenköhän tämä vuosi vaikuttaa jopa loppuelämään? Nyt on aika antaa nuorille kaikkea normaalia enemmän: tue rahallisesti, piristä postipaketeilla, soittele ja kuuntele. Ja mun mielestä jos toista oikein ahdistaa, koronasta viis, lapsi viikonlopuksi kotiin tai äiti käymään.

Tämä on niin totta. Ei parittomat nuoret voi löytää paria tai edes kavereitakaan tällaisena aikana. Ja miten tämä eristää jatkossakin. Mitkä seuraukset tästä tuleekaan vielä olemaan? Väestö vähenee Koronan takia monestakin syystä.

Kavereiden löytäminen on varmasti todella vaikeaa kun monet opiskelijat eivät ole edes nähneet luokkakavereitaan!

Meillä on ollut sekä live, että virtuaali tapahtumia ja näin joulunakin niitä järjestetään, ettei kenenkään tarvitse yksin olla ajatustensa kanssa.

T. Tutor, Helsinki

Sepä hienoa, hyvä te! :)

Jotkut oli nuoruudensa rintamalla. Nykynuoriso ei pärjää edes joulua kotona.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut oli nuoruudensa rintamalla. Nykynuoriso ei pärjää edes joulua kotona.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut oli nuoruudensa rintamalla. Nykynuoriso ei pärjää edes joulua kotona.

Juuri näin.

Ja aiemmin tuettiin toisia, nyt vaan lynkataan tuntemattomia netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset nyt on tottunut yksinäisyyteen, mutta nuorten puolesta olen ollut huolissani. Muutenkin heillä kova opettelu itsenäiseen elämään ja sitten tuli vielä tämä päälle. Mitenköhän tämä vuosi vaikuttaa jopa loppuelämään? Nyt on aika antaa nuorille kaikkea normaalia enemmän: tue rahallisesti, piristä postipaketeilla, soittele ja kuuntele. Ja mun mielestä jos toista oikein ahdistaa, koronasta viis, lapsi viikonlopuksi kotiin tai äiti käymään.

Ei ole kaikki vanhukset tottuneet yksinäisyyteen. Esim.juuri leskeksi jääneet, luonteeltaan seuralliset, lastensa hylkäämät.

Ilahdutti törmätä kerrankin ketjuun, jossa puhutaan nuorista hyvällä ja empaattisesti. Etäopinnot ovat olleet todella haastavia ja pitää täysin paikkansa, että monilla kursseilla ei järjestetä edes etäluentoja vaan ne pidetään kirjatentteinä. Uskon että kaikkien asteiden opettajilla on nyt rankkaa mutta silti yliopisto-opiskelijana tunnen itseni vähän hylätyksi professoreiden toimesta. Harrastan tai harrastin tanssia innolla, mutta maaliskuusta asti olen oma-aloitteisesti jättänyt menemättä tunneille koronariskin vuoksi. Kavereita ei juuri näe, puhumattakaan että pääsisi tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikki opiskelijatapahtumat on peruttu, samoin kaikki musiikkitapahtumat. Samaan aikaan tiedän että ne bilehileet kyllä ovat pyörineet tuolla baareissa niin paljon kuin on laki sallinut.

Jännitän jonkin verran sosiaalisia tilanteita ja ihan rehellisesti sanottuna pelottaa, miten paluu normaaliin elämään onnistuu eristyksen jälkeen. Nyt olen todella ollut mukavuusvyöhykkeelläni kotona omissa oloissa kissan kanssa kohta vuoden. Viime kesänä sain etäkesätöitä, joiden tiimoilta pidettiin yksi palaveri ihan kasvotusten alle kymmenen hengen kesken, ja tärisin aivan tahattomasta jännityksestä, kun sosiaalisten tilanteiden taitoni (=ahdistuksen hallinta) on päässyt unohtumaan.

Eli ihan ok, nuoriahan tässä ollaan ja uskon että tästäkin tilanteesta päästään eroon. Silti harmittaa, että tähän tilanteeseen kuluu vuosia elämästä juuri, kun pitäisi opetella seisomaan omilla jaloilla ja löytää oma paikka maailmassa. Nyt se on kotona, ruudun ääressä...

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut oli nuoruudensa rintamalla. Nykynuoriso ei pärjää edes joulua kotona.

Juuri näin.

Ja aiemmin tuettiin toisia, nyt vaan lynkataan tuntemattomia netissä.

Tuettiin kuten alikersantti Lehto sotamies Riitaojaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut oli nuoruudensa rintamalla. Nykynuoriso ei pärjää edes joulua kotona.

Näin kyllä oli yli 75 vuotta sitten, ennen niitä ”suuria ikäpolvia”. Silloin oli toivoa sodan loppumisesta. J oli siellä rintamalla ihmiskontakteja, ihminen kun on sosiaalinen olento. Paljon tekivät siellä mm. puhdetöitä odotellessaan ja juttelivat. Nyt ei ole tietoa viruksen katoamisesta. Päinvastoin, kerrotaan kuinka tulee uusi js vielä pelottavampi virus. Alusta asti on toitotettua, kuinka tämä on nyt uusi normaali. Normaali tarkoittaa, että muutosta ei tule. Jos joku ajattelee, että mahdollinen rokotus pelastaa, niin onhan sanottu, että myös rokotetaan täytyy pitää turvavälejä, maskia ym. Eli mikä muuttuu silloinkaan? Nuorien sukupolvi on mitä on... vanhemmilla elämä on sentään eletty jo tähänkin asti.

Ihan hyvä tottua olemaan välillä yksin. Ei se aina ole kivaa. Itse on valintansa tehnyt ja muuttanut asumaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei mene jouluksi kotiin?

Oletko vajaa? Hänhän asuu kotonaan. Omassa kodissa.

Ootko kämpillä vai kotona? Pitkään oli niin, että opiskelijakämppä oli kämppä.

Milloin ja missä oman "kämpän" voi rekisteröidä kodiksi, että voin olla siellä.