Mistä oudoista jutuista saat kiksejä?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:33"]

Saan kiksejä ajattelemalla entistä aikaa; vanhempieni lapsuutta ja nuoruutta, heidän lapsuuden kotiaan, tapojaan, traditioitaan, arkisia tavaroitaan jne. Romantisoin mielessäni tuon ajan; kaikki oli niin erilaista ja selittämättömällä tavalla ihanaa ja mutkatonta, kuin unta. Kun kuljen isäni/äitini lapsuuden kotikaduilla, hakeudun ja uppoudun noihin ajatuksiin ja saan kiksejä. Haikailen tuota aikaa, vaikken itse ole sitä elänyt. Hassua :) 

Romantisoin samoin omaa lapsuuttani 80- ja 90-luvulla, haaveilen haikeana siitä ajasta ja mietin siinä olevan jotain taikaa... Kaikki perheemme traditiot ja tavarat, kutsut ja lapsuuden tunteet, vanhempani.... Oikeastihan aika on aina samanlaista, "tylsää" samaa arkea, oli kyseessä sitten 60- 80 tai 2000-luku. Tiedostan sen, mutta saan kiksejä näistä haaveistani. Tulevaisuutta en koskaan haaveile. En usko horoskooppeihin, mutta olen rapu ja tämä kummallinen ja outo menneisyydessä roikkuminen on kuulema ravuille ominaista... tiedä sitten :)

Myös lapsuuden kodin ullakon tonkiminen ja näiden vanhojen tavaroiden löytyminen tuottaa sanoinkuvaamattomia kiksejä. Olen aina ollut tällainen ja varmaan arvasitte että olen retro-keräilijä (mikä näkyy kodissamme). En tunne ketään muuta yhtä hölmöä kuin itse olen. :)

[/quote]

vanhojen (omien) tavaroiden uudelleen löytyminen takaa kiksit! oikein jännittää :-)

Kalevalanuotilla tai runomitalla puhumisesta. Joskus keskustellessani jonkun kanssa yritän puhua niin, että käyttämieni virkkeiden kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella. 

o -kirjaimesta

Siitä että saan näpäyttää jotain ihmistä joka luulee itsestään liikoja vaikka on oikeasti tavisten tavis oikea WT. En koskaan kerro ihmisille koulutustani ja taustaani. Antaa heidän luulla minusta mitä vaan. Paljastan itseni vasta sopivalla hetkellä :D

Minusta olisi kiva elää elämässä joku hauska elokuvakohtaus. Joku sellainen realistisesti toteutettava. 

Seuratkaa vaaleahiuksista varhaiskeski-ikäistä miestä. 

Minusta olisi kiva vaikka lukuvuoden loppuessa lähestyessä luokkakavereita ja koskettaa tuolla tavalla ja sanoa nuo sanat. Myös toisessa sarjan elokuvassa oli samanlainen loppukohtaus. Kun minun elämäni on tällaista munkin elämää, niin joku dramaattinen neidon kaappaaminen suudelmaan ei tunnu realistiselta mutta tuollainen eksentrisen henkimaailman hahmon rooli jollakin tavalla kai toimisi.

-Mies 29v-

Mä saan hirveät kiksit kaikenlaisista listoista, systeemeistä ja suunnitelmista. Ja varsinkin kaikenlaisesta kodin, sisustuksen ja kotitöiden organisoimisjutuista ihan vaikka ne jäisivätkin vain suunnitelman asteelle.

Hahhah, ehdottomasti oudoimmat kiksini saan kreikkalaisesta kirjaimesta eetta (η). Se on kaunis ja koen iloa ja lämpöä, kun saan kirjoittaa sen paperille. En tätä viitsi kamalasti ääneen toitottaa :'D

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:33"]Saan kiksejä ajattelemalla entistä aikaa; vanhempieni lapsuutta ja nuoruutta, heidän lapsuuden kotiaan, tapojaan, traditioitaan, arkisia tavaroitaan jne. Romantisoin mielessäni tuon ajan; kaikki oli niin erilaista ja selittämättömällä tavalla ihanaa ja mutkatonta, kuin unta. Kun kuljen isäni/äitini lapsuuden kotikaduilla, hakeudun ja uppoudun noihin ajatuksiin ja saan kiksejä. Haikailen tuota aikaa, vaikken itse ole sitä elänyt. Hassua :) 

Romantisoin samoin omaa lapsuuttani 80- ja 90-luvulla, haaveilen haikeana siitä ajasta ja mietin siinä olevan jotain taikaa... Kaikki perheemme traditiot ja tavarat, kutsut ja lapsuuden tunteet, vanhempani.... Oikeastihan aika on aina samanlaista, "tylsää" samaa arkea, oli kyseessä sitten 60- 80 tai 2000-luku. Tiedostan sen, mutta saan kiksejä näistä haaveistani. Tulevaisuutta en koskaan haaveile. En usko horoskooppeihin, mutta olen rapu ja tämä kummallinen ja outo menneisyydessä roikkuminen on kuulema ravuille ominaista... tiedä sitten :)

Myös lapsuuden kodin ullakon tonkiminen ja näiden vanhojen tavaroiden löytyminen tuottaa sanoinkuvaamattomia kiksejä. Olen aina ollut tällainen ja varmaan arvasitte että olen retro-keräilijä (mikä näkyy kodissamme). En tunne ketään muuta yhtä hölmöä kuin itse olen. :)

[/quote]

Täällä ainakin yksi samanlainen hölmö! Ihan kuin olis omasta suusta tullutta tekstiä :)

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 01:41"]

Joo kaikista hauskinta on kun joku ihan tosissaan ylpeilee, että on tradenomi tai sosionomi. Siihen on niin kiva vastata että minä olen maisteri. Ihan sama mitä teen nyt, mutta maisteri kun maisteri vaikka voissa paistais. Viitsin nähdä sen vaivan ja sinä olet amis.

[/quote]

Mä saan kiksit siitä, kun joku työelämässä kysyy mun koulutusta ja saan sanoa "tradenomi" ja se aiheuttaa aina saman reaktion: "miten voit olla tossa asemassa töissä?!" Maisteriksi voi lukea kuka vaan, mutta kaikki ei tarvitse paperia menestyäkseen työelämässä (yleensä saman alan maistereitakin paremmin;). Olen nyt, 32-vuotiaana, sellaisessa työtehtävässä, mihin useimmat alani maisterimiehet pääsevät vasta lähemmäs 40-vuotiaana. 

Mä rakastan kaikkien kaavakkeiden täyttämistä

Saan hivenen seksuaalistakin nautintoa siitä, kun olen ammattiautoilijan kyydissä kun tämä ajaa omaa autoaan. Se rentous ja täysin selkäytimestä tuleva, tasainen ajo on upea kokemus!

Henkilöt, jotka katoavat omasta halustaan. Tai sellaisen mahdollisuudesta. Tosielämä on tietenkin yleensä arkista ja katoamisen syyt hyvin "epäseksikkäitä." Mutta mitä on tapahtunut ruumiille tai kadonneille, joita ei koskaan löydetä?

Nykyaikana lienee vaikeaa ellei mahdotonta, mutta onkohan joiltain ihmisiltä tälläkin hetkellä onnistumassa eläminen ns uudella identiteetillä. Esim. jossain isossa kansainvälisessä kaupungissa, josta voisi löytää epävirallisisia lääkäreitä, hammaslääkäreitä jne. Onnettomuuksien kuten Estonian ja 11.9.2001 tapahduttua mietin, toteuttaisiko joku sellaisten yhteydessä pitkäaikaisen suunnitelman. Elo jatkuisi joko uudessa paikassa pysyvästi, tai sitten siirtyen kaupungista ja maasta toiseen, asuen 3 kk - 2 vuotta kussakin, tutustuen uusiin ihmisiin, sitten jatkaen matkaa.

Mutta heidän pitäisi olla aika itsenäisiä jo valmiiksi, ettei jäisi läheisiä kärsimään (elleivät sitten läheiset toteuta ideaa yhdessä).

Olisi mahtavaa tutustua tällaiseen (mielikuvitus)ihmiseen ja haastatella. Kunnes taas matkansa jatkuisi jonnekin. En tietäisi minne, voisin vain arvailla...

Minäkin rakastan sitä, jos joku laittaa minun hiuksiani. Aivan ihanaa! :)

Samoin, jos joku piirtää sormella selkääni tai jalkapohjiini. Ja jos kesällä paarma on pistänyt ja mulle kohoaa sellainen kämmenenkokoinen turvotus, niin sen alueen raapiminen on melkein parempaa kuin seksi...

Tällein raskausaikana kun ei saa hirveesti olla mitään paheita niin välillä tuntuu ettei oo enää hirveesti niitä asioita mistä saisi kiksejä. Mutta nyt on noussut makeanhimo ihan eri asteelle kuin aikasemmin. Tummaa suklaata, jäätelöö,alkoholitonta siideriä, niin ja seksiä. hyviä himoja. Sitten saan kiksejä myös siitä jos saan paljon aikaiseksi, siivottua, maksettua laskut, vaikka käytettä auton korjattavana yms.. Niin että tunnen olevani Tarpeellinen. Työ on yksi parhaista asioista. Tietysti saan kiksit jos ostan jotain uutta minkä oikeasti haluan.Tai jos teen jotain luovaa. En tykkää olla vaan kotona tekemättä mitään.

ja päänahan hieronta saunassa, tai kun kampaaja sen tekee on melkein maailman nautinnollisinta.

Mustapäiden puristelu, aah jos sieltä tulee oikein iso pitkä möhkäle.uuuhh Ja mielellään vielä muiden kuin omani iholta.

Se kun saa käytettyä jonkun putelin loppuun. Täällä oli joskus pitkä ketjukin tuotteiden "loppuun käyttämisestä" eli en ole yksin tämän kiksin kanssa:)

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 06:37"]

Mä rakastan kaikkien kaavakkeiden täyttämistä

[/quote]

Mä olen taas saanut joskus työssäni suunnitella ja tehdä kaavakkeita. Ihanaa puuhaa! Sitä mielihyvän määrää, kun kaikki sarakkeet on nätisti paikallaan ja helposti täytettävissä. Harmi, että en ole päässyt tekemään niitä aikoihin... tarttiskohan joku firma lomakesuunnittelijaa? Olisi mun toiveammatti.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:40"]

siitä kun saan tehdä excel taulukoita sähkönkulutuksesta :) ja sitten erilaisia diagrammeja piirrellä siihen viereen ja tutkia minä päivinä on mennyt vähän sähköä ja koska paljon...

Myös toi korvien kaivaminen on ihanaa. Lapseni rakastaa myös sitä kun kaivelen hänen korviaan ja oikein pyytää sitä välillä :) rakkautta

[/quote]

Korvia EI SAA kaivella, tai jos pakko puhdistaa puikkoa pyöritetään ensin a-vitamiinivoiteessa ja sitten varovasti näkyvä lika pois.  Kaivelusta voi saada ulkokorvan tulehduksen kokemusta on.

Joo kaikista hauskinta on kun joku ihan tosissaan ylpeilee, että on tradenomi tai sosionomi. Siihen on niin kiva vastata että minä olen maisteri. Ihan sama mitä teen nyt, mutta maisteri kun maisteri vaikka voissa paistais. Viitsin nähdä sen vaivan ja sinä olet amis.