Lue keskustelun säännöt.
Kasvattaako kiusattu kiusattuja lapsia?
Kommentit (10)
Heikkoitsetuntoisten vanhemmat eivät aina osaa opettaa lapsilleen itsearvostusta. Kaikki tietävät mitä käy itseään häpeäville ja puolustuskyvyttömille lapsille koulussa. Eihän vahvoja lapsia kukaan kiusaa, koska kiusaajahan saa vaan nenilleen kun vahva lapsi vähät välittää inisevästä kiusaajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minä tiedän tapauksen jossa kiusattu pikkaisen kasvattaa kiusaajaa...
Useimmiten kouluaikojen ja vanhemmaksi tulon välillä on niin paljon vuosia, että kouluaikojen tapahtumat eivät määrittele sitä millaisella itsetunnolla on (lasten vanhempana) varustettu.
Olin koulukiusattu poikkeavan etnisen taustani vuoksi 30 vuotta sitten, jolloin Suomi oli paljon ennakkoluuloisempi. Siihen aikaan kun lapseni aloittivat koulun niin samaan etniseen perimään suhtauduttiin vain positiivisesti. Kumpikaan ei tullut kouluaikanaan kiusatuksi.
No tätä ainakin pelkään. Tietty herkkyys ja ujous kun usein periytyy. Itse olen koulukiusattu ja toivon todella, että omille lapsilleni ei käy samoin. Samaa herkkyyttä kuin minussa on esikoisessa, mutta toisaalta hän on paljon reippaampi ja pelottomampi kuin minä olin. Minulta vietiin omanarvontunto ja rohkeus jo hyvin varhain, koska äitini mielestä ei saanut tulla ylpeäksi vaan niin nöyräksi kuin mahdollista. Tähän sitten kasvatettiin haukkumisella ja fyysisellä kurituksella. Kiusaaminen tuli kuvioihin vasta yläasteella, kun tutut naapurin lapset vaihtuivat suurkouluun vieraisiin teineihin. Omia lapsiani en hauku enkä taatusti lyö, ja pyrin kannustamaan ja olemaan oikeudenmukainen. Ehkäpä heillä on toivoa, kun eivät astu koulutielle ihan valmiiksi nujerrettuina.
Itseäni ei kiusattu koulussa, mutta pelkään silti, että lastani kiusataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kasvattaako entiset kiusaajat sitten kiusaajia?
Mikä toi suomalaisten juttu on että ennen piti aina henkensä edestä pelätä että lapsi ylpistyy liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 02:06"]
Mikä toi suomalaisten juttu on että ennen piti aina henkensä edestä pelätä että lapsi ylpistyy liikaa?
[/quote]
No sanopa muuta. Käsittämätön kasvatuskukkanen. Äidilleni se oli kasvatusfilosofia numero 1, ja hänetkin oli kasvatettu samalla lailla, vitsalla ja haukkumalla. Varmaan aika monella vanhan polven suomalaisella tuo sama hullu nöyryyden pakkomielle. Äitini ja hänen vanhempansa olivat Karjalan evakkoja. Kaipa siellä on sitten ollut tällainen kunniassa tai mistä minä tiedän. Tausta-ajatuksena kuulemma on se, että kun oikein haukutaan niin toinen siitä sisuuntuu ja haluaa näyttää miten hyvä ja kunnollinen on ja kaksinverroin paremmin menestyy elämässään. No, eihän se niin toimi vaan päinvastoin. Itsellä oli pitkä tie hankkia itselleen hyvä itsetunto ja päästä siitä ihmeellisestä nöyristelystä, vieraskoreudesta ja muiden miellyttämisestä oman itsen kustannuksella, johon oli kasvatettu. Omille lapsilleni haluan vähän lyhyemmän ja vähemmän kivisen tien hyvään elämään ja tasapainoon itsensä ja ympäristönsä välillä.
Mun äitiä oli kiusattu, mutta se johtui siitä, että äiti oli avioton lapsi, mkä oli siihen aikaan hirveää. Minua kiusattiin ihan eri syistä, mutta varmaan samalla tavalla kiltti kuin äitinikin, eli helppo kohde. Pojistani toista yritettiin kiusata, mutta se saatiin aika nopeasti loppumaan. Toista poikaani ei ole tietääkseni kiusattu koskaan.