Ethän loukkaa exääsi raahaamalla entistä sivusuhdettasi lapsen kevätjuhliin.

Se on nyt tätä aikaa eli nykyaikaa että erotaan. Ei aleta elää kulisseissa, tosin monet elääkin.

Hmm... Miten minusta tuntuu, että kenelläkään opettajalla ei ole näin toukokuun loppupuolella päällimmäisenä huolenaiheena se, millä kokoonpanolla kenenkin lapsen kotiväki juhlaan saapuu? 

Mitä jos lapsi haluaa äiti-/isäpuolen sinne? Lapselle sanotaan, että "en mä voi tulla, kun sun isi/äiti suuttuu siitä". Eikö se lapsi sure sitä poissaolevaa tärkeää ihmistä enemmän, kuin sitä, että yleisössä, kun lapsi on luokansa kanssa kuulomatkan ulkopuolella, nämä kolme kinaavat oikeudestaan olla paikalla?

Lapsen oikeilla omilla vanhemmilla on ykkössija olla mukana oman lapsensa juhlissa pahoittamatta kummankaan vanhemman mieltä petoskumppaneita mukaan tuomalla, joilla on usein vain tarkoitus loukata sitä hylättyä vanhempaa. Osaisivat edes hävetä, kun eivät ymmärrä toisen inhimillisiä tunteita! Minusta sellainen petetyn ja hylätyn loukkaaminen on sadismia!

Oiskohan syytä kysyä myös lapsen mielipide, ketä hän juhliinsa haluaa.

Olen samaa mieltä myös ap:n kanssa, että mikäli tilanne sitä vaatii, nämä puolikkaat vanhemmat tajuavat pysyä poissa lapsen juhlista.

Omalla tyttärelläni oli yo juhlat viime vuonna ja hän pahoitti todella paljon mielensä siitä, kun isänsä nykyinen anoppi oli onnitellut exäni vaimoa tyyliin "onnea varaäidille". Kyseisellä naisella kun ei ollut mitään tekemistä tyttären ylioppilaaksi pääsyn suhteen.

Voisivat siis nuo lapsen elämään tulleet ulkopuolisetkin aikuiset hieman ajatella mitä sanovat ja miten esiintyvät.

Muistetaan nyt kuitenkin, että on myös oikeasti niitä lapselle tärkeitä äiti- ja isäpuolia, jotka varmasti ovat tervetulleita lapsen juhliin.

Isäni ja samoin myös mieheni isä katuivat sitä, että olivat pettäneet omaa vaimoaan ja lähteneet sitten sen petoskumppanin mukaan hyläten oman vaimonsa ja rikkoneet perheensä. 

Isäni kertoi minulle asioitaan, kun oli jo elämänsä loppusuoralla. Sen jälkeen myös tuo väärä suhde katkesi, nainen muutti pois isäni luota! Isä tunnusti tehneensä väärin. Oli sydäntäsärkevää kuulla se, koska olin kiintynyt tuohon toiseen naiseen huoltajanani. Isä ehti elää väärässä suhteessaan vuosikymmeniä!!!

Mieheni isä oli myös pettänyt vaimoaan ja lähtenyt sen petoskaverinsa mukaan ja elivät myös vuosikymmenet yhdessä, mutta isä tunnusti pojalleen, ettei olisi koskaan pitänyt tehdä sitä virhettä, että hylkäsi vaimonsa! Katui sitä, ja oli elänyt onnettomassa liitossa, vaikka ei ollut sitä petoskumppanilleen kertonutkaan koskaan! Pojalle kertoi, kun tämä aikuisena etsi isänsä! Tuo petoskumppaninainen oli itsekäs, röyhkeä, (väärän)voitonriemuinen ja eli ilmeisesti siinä luulossa, että mies oli tehnyt elämänsä löydön tavatessaan hänet! Näin ei kuitenkaan ollut! Mies oli tuossa väärässä suhteessa miettinyt usein, kuinka toisenlaista olisi ollut, jos hän ei olisi hylännyt vaimoaan ja katui väärintekoaan. Vaimo oli kuollut pian eron jälkeen.

Ihmisen sisimpään on koodattu tieto oikeasta ja väärästä, eikä sitä pysty kuin omantuntonsa kovettamalla häivyttämään, ja siltikin se yleensä tulee myöhemmin pintaan! Jopa vuosikymmenien kuluttua, kuten minun ja mieheni jo edesmenneillä isillä! He molemmat (tuntematta toisiaan ja tietämättä toistensa puheista yhtään mitään!!!) liki samoihin aikoihin kertoivat nuo em asiat omalle aikuiselle lapselleen. Molemmat elivät elämänsä ehtoohetkiä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

Mitä jos lapsi haluaa äiti-/isäpuolen sinne? Lapselle sanotaan, että "en mä voi tulla, kun sun isi/äiti suuttuu siitä". Eikö se lapsi sure sitä poissaolevaa tärkeää ihmistä enemmän, kuin sitä, että yleisössä, kun lapsi on luokansa kanssa kuulomatkan ulkopuolella, nämä kolme kinaavat oikeudestaan olla paikalla?

[/quote]

Kevätjuhlissa on yleensä niin vähän tilaa, että vanhemmilla on etuoikeus tulla katsomaan lapsen juhlaa. On turha kuvitella nyxänä, että lapsi oikein tahtomalla tahtoo, että juuri isän uuden naisen hän haluaa ehdottomasti sinne, koska sen kanssa tulee toimeen, eikä äitiään. 

Meillä kutsu on tullut lapsen vanhemmille. Jos sinne pölähtää muutama kymmenen isin uutta tyttöystävää, on pakko osan jäädä ulkopuolelle. Hiukan sitä itsekkyyttä vähemmän uudet naiset. 

Tai jos isin uudet naiset niin ehdottomasti juhlaan haluavat tulla, niin miksi sitten se isi ei jää pois ja juhlassa on äiti ja äitipuoli.  Tila on rajallinen ja jos kutsu koskee vanhempia, on äiti-ja isäpuolien vain mietittävä, onko heidän nyt ihan välttämätöntä tulla juhlaan.

Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän. Harvoin olen kenenkään isäpuolen nähnyt vetävän itkupotkuraivareita, ellei pääse puolison lapsen juhlaan, mutta äitipuolille se tuntuu olevan näytön paikka, ettei päästä miestään yksin lapsensa juhlaan, vaan hänen on tultava mukaan. Pelkääkö äitipuolet, että hänen miehensä vaikka kiksauttaa sitä entistä vaimoaan siellä kevätjuhlassa, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:18"]

Vieno pyyntö teille, aikuiset ihmiset. Olen aika monet kevät- ja joulujuhlat urani aikana nähnyt, ja joka juhlissa on ainakin yksi tällainen draama päällä. Muistakaa, että koulun ja harrastusten juhlat on lapsia varten. Niitä ei ole järjestetty teidän tilaisuudeksenne kostaa exillenne.

Tarkoitan siis tilannetta, jossa liitto on hajonnut kolmannen osapuolen takia ja tästä kolmannesta tulee pysyvä osa kuviota. Sitä kolmatta osapuolta (lapsineen) ei ole mikään pakko raahata teidän lastenne kevätjuhliin. Ei mikään pakko. Erityisesti silloin, jos tiedätte, että kolmannen osapuolen tuominen (tai jos olet se kolmas osapuoli, sinun tulemisesi) loukkaa lapsen vahempaa, on syytä jättää tämä kolmas osapuoli kotiin.

Kolmas osapuoli on aikuinen. Hän ei kärsi siitä, että jää lapsen kevätjuhlasta pois. Lapsi voi kärsiä. Toinen vanhempi aika varmasti     pahoittaa mielensä kovasti. Yrittäkää olla aikuisia edes sen parin tunnin ajan, mitä LAPSEN kevätjuhla kestää.

Jokaisella vanhemmalla on oikeus iloita oman lapsensa kanssa kevätjuhlassa ilman näin tahallista ja viiltävää loukkausta entiseltä kumppanilta.

Olkaa niin kilttejä.

Terveisin opettaja

[/quote]

Olipa harvinaisen heikkolahjainen ja ammattitaidoton opettaja. Sääli lapsia, jotka armoilleen joutuvat...

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

Mitä jos lapsi haluaa äiti-/isäpuolen sinne? Lapselle sanotaan, että "en mä voi tulla, kun sun isi/äiti suuttuu siitä". Eikö se lapsi sure sitä poissaolevaa tärkeää ihmistä enemmän, kuin sitä, että yleisössä, kun lapsi on luokansa kanssa kuulomatkan ulkopuolella, nämä kolme kinaavat oikeudestaan olla paikalla?

[/quote]

Kevätjuhlissa on yleensä niin vähän tilaa, että vanhemmilla on etuoikeus tulla katsomaan lapsen juhlaa. On turha kuvitella nyxänä, että lapsi oikein tahtomalla tahtoo, että juuri isän uuden naisen hän haluaa ehdottomasti sinne, koska sen kanssa tulee toimeen, eikä äitiään. 

Meillä kutsu on tullut lapsen vanhemmille. Jos sinne pölähtää muutama kymmenen isin uutta tyttöystävää, on pakko osan jäädä ulkopuolelle. Hiukan sitä itsekkyyttä vähemmän uudet naiset. 

Tai jos isin uudet naiset niin ehdottomasti juhlaan haluavat tulla, niin miksi sitten se isi ei jää pois ja juhlassa on äiti ja äitipuoli.  Tila on rajallinen ja jos kutsu koskee vanhempia, on äiti-ja isäpuolien vain mietittävä, onko heidän nyt ihan välttämätöntä tulla juhlaan.

Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän. Harvoin olen kenenkään isäpuolen nähnyt vetävän itkupotkuraivareita, ellei pääse puolison lapsen juhlaan, mutta äitipuolille se tuntuu olevan näytön paikka, ettei päästä miestään yksin lapsensa juhlaan, vaan hänen on tultava mukaan. Pelkääkö äitipuolet, että hänen miehensä vaikka kiksauttaa sitä entistä vaimoaan siellä kevätjuhlassa, vai mitä?

[/quote]

"Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän."

No mitä ihmeen hassua siinä on ? Siis ihan oikeasti ?  Ehkä hassuinta tässä on sinun ja muutaman muunkin palstalaisen stereotypiat ja ennakkoasenteet.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

Mitä jos lapsi haluaa äiti-/isäpuolen sinne? Lapselle sanotaan, että "en mä voi tulla, kun sun isi/äiti suuttuu siitä". Eikö se lapsi sure sitä poissaolevaa tärkeää ihmistä enemmän, kuin sitä, että yleisössä, kun lapsi on luokansa kanssa kuulomatkan ulkopuolella, nämä kolme kinaavat oikeudestaan olla paikalla?

[/quote]

Kevätjuhlissa on yleensä niin vähän tilaa, että vanhemmilla on etuoikeus tulla katsomaan lapsen juhlaa. On turha kuvitella nyxänä, että lapsi oikein tahtomalla tahtoo, että juuri isän uuden naisen hän haluaa ehdottomasti sinne, koska sen kanssa tulee toimeen, eikä äitiään. 

Meillä kutsu on tullut lapsen vanhemmille. Jos sinne pölähtää muutama kymmenen isin uutta tyttöystävää, on pakko osan jäädä ulkopuolelle. Hiukan sitä itsekkyyttä vähemmän uudet naiset. 

Tai jos isin uudet naiset niin ehdottomasti juhlaan haluavat tulla, niin miksi sitten se isi ei jää pois ja juhlassa on äiti ja äitipuoli.  Tila on rajallinen ja jos kutsu koskee vanhempia, on äiti-ja isäpuolien vain mietittävä, onko heidän nyt ihan välttämätöntä tulla juhlaan.

Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän. Harvoin olen kenenkään isäpuolen nähnyt vetävän itkupotkuraivareita, ellei pääse puolison lapsen juhlaan, mutta äitipuolille se tuntuu olevan näytön paikka, ettei päästä miestään yksin lapsensa juhlaan, vaan hänen on tultava mukaan. Pelkääkö äitipuolet, että hänen miehensä vaikka kiksauttaa sitä entistä vaimoaan siellä kevätjuhlassa, vai mitä?

[/quote]

"Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän."

No mitä ihmeen hassua siinä on ? Siis ihan oikeasti ?  Ehkä hassuinta tässä on sinun ja muutaman muunkin palstalaisen stereotypiat ja ennakkoasenteet.

[/quote]

No kerropa, miksi äitipuolet välttämättä haluavat kevätjuhlaan. Koska silloin tilanne on se, että osalle ei ole penkkejä ja joutuu jäämään ulkopuolelle. Eivätkö he uskalla eronnutta (ja usein heidän kanssaan pettänyttä) miestä päästää yksin edes lapsensa kevätjuhlaan, vaan on tultava vahtimaan sinnekin.

Luulisi heidän silti mustasukkaisuuden riepomina kuitenkin ymmärtävän, että juhla on tarkoitettu biologisille vanhemmille ensisijaisesti, eikä tyttöystäville. 

Yrittäisitte nyt luottaa siihen mieheenne edes sen verran, että uskallatte päästää sen lapsen kevätjuhlaan, vaikka ex-vaimo on siellä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]

Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!

Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.

Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.

Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.

[/quote]

Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.

[/quote]

No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.

Kaikki ovat vaan onnellisia.

[/quote]

Väität että lapset olisivat onnellisia vanhempien rakkaudettomaksi muuttuneessa avioliitossa?

[/quote]

Miksihän ne uudet liitotkaan ei meinaa kestää. Uusperheissä eroja tulee useammin kuin ydinperheissä

[/quote]

millä logiikalla? Yhden uusperheen muodostamista varten on kahden ydinperheen ensin hajottava :D

[/quote]

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/

Uusperheiden määrä on lisääntynyt noin 600 perheellä viime vuodesta, määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tilastojen mukaan uusperheet eroavat useammin kuin ydinperheet. He tarvitsevatkin tukea, jotta he selviäisivät uudessa perhemallissa.

Myös meillä on erosta yli 10 vuotta. Minua ei todellakaan haittaa, että "lapsen" äitipuoli tulee juhliin, heidän välinsä ovat kunnossa ja lasta on aina pidetty siellä hyvin. Sen sijaan ex-ukko voisi kyllä jäädä pois, hän ei osaa käyttäytyä normaalisti vaan luimistelee nurkissa ja jurottaa. Kokee ilmeisesti tilanteen vieläkin kiusalliseksi. 

No oli millainen oli, minä en edes välttämättä huomaa onko satojen ihmisten joukossa jotain murjottajaa, menen sinne katsomaan lapseni juhlia. Seuraavaksi edessä peruskoulun päättäjäiset.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:53"]

Toi on yksi näkökulma. Itse olin onnellinen että riitely kotona loppui. Tulin heti toimeen isäni uuden naisen kanssa ja hän oli minulle pian kuin toinen äiti. Ei kokemuksia voi yleistää.

[/quote]

Ap:tahan ei kiinnosta lapsen, vaan ainoastaan hylätyn puolison mielipide.

Tuliko sinun äitisi heti toimeen isäsi uuden naisen kanssa? Voisin kuvitella, ettei tullut, jos kerran ero oli riitaisa. Jäikö sinun äitipuolesi pois tapahtumista äitisi vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:44"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:40"]

Mitä jos lapsi haluaa äiti-/isäpuolen sinne? Lapselle sanotaan, että "en mä voi tulla, kun sun isi/äiti suuttuu siitä". Eikö se lapsi sure sitä poissaolevaa tärkeää ihmistä enemmän, kuin sitä, että yleisössä, kun lapsi on luokansa kanssa kuulomatkan ulkopuolella, nämä kolme kinaavat oikeudestaan olla paikalla?

[/quote]

Kevätjuhlissa on yleensä niin vähän tilaa, että vanhemmilla on etuoikeus tulla katsomaan lapsen juhlaa. On turha kuvitella nyxänä, että lapsi oikein tahtomalla tahtoo, että juuri isän uuden naisen hän haluaa ehdottomasti sinne, koska sen kanssa tulee toimeen, eikä äitiään. 

Meillä kutsu on tullut lapsen vanhemmille. Jos sinne pölähtää muutama kymmenen isin uutta tyttöystävää, on pakko osan jäädä ulkopuolelle. Hiukan sitä itsekkyyttä vähemmän uudet naiset. 

Tai jos isin uudet naiset niin ehdottomasti juhlaan haluavat tulla, niin miksi sitten se isi ei jää pois ja juhlassa on äiti ja äitipuoli.  Tila on rajallinen ja jos kutsu koskee vanhempia, on äiti-ja isäpuolien vain mietittävä, onko heidän nyt ihan välttämätöntä tulla juhlaan.

Hassua, että miehillä tuntuu olevan järkeä tässä enemmän. Harvoin olen kenenkään isäpuolen nähnyt vetävän itkupotkuraivareita, ellei pääse puolison lapsen juhlaan, mutta äitipuolille se tuntuu olevan näytön paikka, ettei päästä miestään yksin lapsensa juhlaan, vaan hänen on tultava mukaan. Pelkääkö äitipuolet, että hänen miehensä vaikka kiksauttaa sitä entistä vaimoaan siellä kevätjuhlassa, vai mitä?

[/quote]

Erinomaista tekstiä!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]

Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!

Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.

Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.

Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.

[/quote]

Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.

[/quote]

No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.

Kaikki ovat vaan onnellisia.

[/quote]

Väität että lapset olisivat onnellisia vanhempien rakkaudettomaksi muuttuneessa avioliitossa?

[/quote]

Miksihän ne uudet liitotkaan ei meinaa kestää. Uusperheissä eroja tulee useammin kuin ydinperheissä

[/quote]

millä logiikalla? Yhden uusperheen muodostamista varten on kahden ydinperheen ensin hajottava :D

[/quote]

Logiikasta en tiedä, kun pitäisi kai sen kertaajan jo tietää ne sudenkuopat ja oppia virheistään. Mutta useimmissa uusperheissä taitaa vain se yksi puoliso olla eronnut ja pienessä osassa ne molemmat. Tilastollinen fakta joka tapauksessa on se, että yli puolet uusperheistä päätyy eroon. Kaikista parisuhteista eroon päätyy noin puolet, joten jokainen kai jo tästä ymmärtää, että uusperheiden luku on huima.

Ilmeisesti ihmiset eivät ota opikseen virheistään vaan tuudittautuvat siihen uskoon, että vika suhteen epäonnistumisessa on aina siinä toisessa osapuolessa. Erityisesti pettämisellä päättyneet/alkaneet suhteet kertovat kyllä karusti sitä, että syy ulkoistetaan eikä oteta vastuuta omasta päätöksestä.

Onneksi äiti,isäpuoli ja isä olivat aina mun juhlissa yhdessä :) Ei ne mitään draamaa siellä kehitelleet. 

Vanhempani erosivat kun olin 2v, äiti löysi uuden miehen kun olin 6v. Eli isäpuoli on minulle hyvin rakas, samoin äiti ja isäkin. 

Ei uusperhekuviot ole aina riitaisia ja lasta sortavia! Isänikin löysi uuden puolison ja näin ollen minulla oli 4 turvallista aikuista kahden sijasta. Kaikki ovat tärkeitä vielä aikuisenakin!

itselläni on 2 lapsipuolta. omia lapsia on 2. aina ollaan oltu yhdessä juhlissa. ei ole ollut ongelmia, kaikki ovat osanneet käyttäytyä. lapset sanovat minua meillä ollessaan usein äidiksi, itse oikein kysyivät että saavatko :) lapsien bio äiti on myös hyvällä asenteellaan tukenut minun ja lapsien sudetta. onneksi on joskus näinkin.

Minä en pidä siitä, että juhlaan tulee ulkopuolisia. Meillä ei voi edes kutsua kuin aina parillisten luokkien vanhemmat juhlaan tilanpuutteen vuoksi. Jouluna osa joutui seisomaan juhlassa siksi, että matkaan oli raahattu uudet poikaystävät, tyttöystävät, mummot ja papat.

Kun kutsussa lukee, vanhemmille, yrittäkää ymmärtää, että se on vain vanhemmille. Muuten osa joutuu seisomaan seinänvierillä, kun raahaatte kaikki sänkykaverinne matkaan.