Lue keskustelun säännöt.
Ethän loukkaa exääsi raahaamalla entistä sivusuhdettasi lapsen kevätjuhliin.
20.05.2014 |
Vieno pyyntö teille, aikuiset ihmiset. Olen aika monet kevät- ja joulujuhlat urani aikana nähnyt, ja joka juhlissa on ainakin yksi tällainen draama päällä. Muistakaa, että koulun ja harrastusten juhlat on lapsia varten. Niitä ei ole järjestetty teidän tilaisuudeksenne kostaa exillenne.
Tarkoitan siis tilannetta, jossa liitto on hajonnut kolmannen osapuolen takia ja tästä kolmannesta tulee pysyvä osa kuviota. Sitä kolmatta osapuolta (lapsineen) ei ole mikään pakko raahata teidän lastenne kevätjuhliin. Ei mikään pakko. Erityisesti silloin, jos tiedätte, että kolmannen osapuolen tuominen (tai jos olet se kolmas osapuoli, sinun tulemisesi) loukkaa lapsen vahempaa, on syytä jättää tämä kolmas osapuoli kotiin.
Kolmas osapuoli on aikuinen. Hän ei kärsi siitä, että jää lapsen kevätjuhlasta pois. Lapsi voi kärsiä. Toinen vanhempi aika varmasti pahoittaa mielensä kovasti. Yrittäkää olla aikuisia edes sen parin tunnin ajan, mitä LAPSEN kevätjuhla kestää.
Jokaisella vanhemmalla on oikeus iloita oman lapsensa kanssa kevätjuhlassa ilman näin tahallista ja viiltävää loukkausta entiseltä kumppanilta.
Olkaa niin kilttejä.
Terveisin opettaja
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:34"]
Siitä kolmannesta osapuolesta tulee usein myös tärkeä osa lapsen elämää, ja lapsi voi loukkaantua jos tämä hänen kolmantena vanhempanaan pitämä ei tulekaan.
[/quote]
Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä. Pääasia on että petetty osapuoli ei loukkaannu. SE on tärkeintä.
ap
[/quote]
oot aivan harhainen. nyt oon vaan enemmän sitä mieltä että oot juuri se henkilö ketä luulinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:24"]
Mikäs aikuinen se 'yksinäinen' osapuoli sitten on, jos mielensä pahoittaa siitä, että toinen tuo uuden(tai vähemmän uuden olettaen, että aikuisesta on jo tullut osa toisen osapuolen arkea). En oikein ymmärrä AP:n pointtia... :-/
[/quote]
Aikuisillahan ei ole tunteita, varsinkin jätetyn täytyyy ymmärtää SUURTA RAKKAUTTA.
Minä taas en ymmärrä sun pointtia.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]
Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!
Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.
Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.
Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.
[/quote]
Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.
[/quote]
No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.
Kaikki ovat vaan onnellisia.
[/quote]
Nuoremman naisen on kiva tulla juhliin osoittamaan exälle exän paikka.. Minä olen nuorempi ja kauniimpi ja sinä jäit toiseksi. Lapsen kevätjuhla on oiva paikka näyttää exälle sen paikka.
opettajana törmään kyllä huomattavasti useammin siihen, että lapsella on paha mieli, koska äiti ei halua lapsen äitipuolta juhlaan. Itseasiassa en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että lapsen äitipuoli olisi vastoin lapsen tahtoa ängennyt juhlaan. Lapset puhuvat näistä asioista paljon koulussa, jopa vapautuneemmin kuin vanhemmilleen. Erityisen surullista on kuulla, kuinka lapsi selittää, että haluaisi sen äitipuolen juhlaan, jotta äitipuolikin näkisi hienon esityksen, mutta asiaa ei voi sanoa äidille, koska äiti suuttuu :(
terveisn 15 vuotta luokanopena
Niissä juhlissa on yleensäkin kova tunku paha mahduttaa kaikkia. Ensisijaisesti siellä pitäisi olla lapsen molemmat omat vanhemmat eikä mitään uusia ja vanhoja exiä ja nyxiä, mitä ne siellä tekee? Menköön omien lastensa juhliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena, joka olen jättänyt mieheni toisen miehen takia, ei ole tullut mieleenkään uutta miestäni tuoda lapsen juhliin. Miksi minun pitäisi tuoda ex-miehelleni paha mieli, kun ero oli aika ruma. Olen pahoillani exäni puolesta ja tiedän tehneeni todella rumasti häntä kohtaan. Miksi haluaisin loukata häntä lisää.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]
Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!
Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.
Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.
Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.
[/quote]
Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.
[/quote]
No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.
Kaikki ovat vaan onnellisia.
[/quote]
Väität että lapset olisivat onnellisia vanhempien rakkaudettomaksi muuttuneessa avioliitossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:32"]
opettajana törmään kyllä huomattavasti useammin siihen, että lapsella on paha mieli, koska äiti ei halua lapsen äitipuolta juhlaan. Itseasiassa en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että lapsen äitipuoli olisi vastoin lapsen tahtoa ängennyt juhlaan. Lapset puhuvat näistä asioista paljon koulussa, jopa vapautuneemmin kuin vanhemmilleen. Erityisen surullista on kuulla, kuinka lapsi selittää, että haluaisi sen äitipuolen juhlaan, jotta äitipuolikin näkisi hienon esityksen, mutta asiaa ei voi sanoa äidille, koska äiti suuttuu :(
terveisn 15 vuotta luokanopena
[/quote]
Olin juuri kirjoittamassa samaa. Useimmiten näin päin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]
Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!
Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.
Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.
Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.
[/quote]
Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.
[/quote]
No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.
Kaikki ovat vaan onnellisia.
[/quote]
Väität että lapset olisivat onnellisia vanhempien rakkaudettomaksi muuttuneessa avioliitossa?
[/quote]
Miksihän ne uudet liitotkaan ei meinaa kestää. Uusperheissä eroja tulee useammin kuin ydinperheissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:24"]
Mikäs aikuinen se 'yksinäinen' osapuoli sitten on, jos mielensä pahoittaa siitä, että toinen tuo uuden(tai vähemmän uuden olettaen, että aikuisesta on jo tullut osa toisen osapuolen arkea). En oikein ymmärrä AP:n pointtia... :-/
[/quote]
Aikuisillahan ei ole tunteita, varsinkin jätetyn täytyyy ymmärtää SUURTA RAKKAUTTA.
Minä taas en ymmärrä sun pointtia.
[/quote]
Pointtini on se, että jos kerta tullaan katsomaan LAPSEN juhlaa ja katsomaan LAPSEN iloa, niin eikös se ole vähän hölmöä siltä yksinäiseltä (nyt siis oletuksessa, että vain toinen eronneista on jonkun kanssa) kytätä sitä paria ja harrastaa kaunista mielensäpahoittamista, kun juurikin painotetaan, kuinka kysessä on lasten juhlat. Istukoon vaikka sitten eri puolilla juhlasalia, jos ei muuten osaa kunnolla käyttäytyä.
Lapsi sen taakan aina joutuu kantamaan. Jokainen ilme ja sana tulee punnittua, suru niistä valehymyistä ja syyllisyys ja katkeruus siitä että meillä on tällainen perheen irvikuva. Ei tee mieli juhlia kevätjuhlia, järjestää rippijuhlia, lakkiaisia eikä häitä kun ei halua loukata ketään. Ei omaa jätettyä vanhempaa, ei vanhemman uutta puolisoa vaikkei häntä haluaisikaan kutsua. Koskaan ei saa nauttia omasta onnestaan kun aina pitää murehtia ketä loukkaa. Aikuiset tosiaan ovat pohjattoman itsekkäitä. Lapsen tunteita ei ajatella ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen lapsi oli ihan innoissaan kun menimme joulujuhliin, lapsen isä, minä ja nuorin lapseni joka tämän miehen lapsen "henkinen veli". Olemme olleet jo vuosia uusperhe mutta lapsen äidille edelleen kova paikka, ja valitettavasti näytti sen myös juhlissa, ei tervehtinyt ja käyttäytyi muutenkin jokseenkin lapsellisesti asiaa enempää avaamatta. Nyt keväällä lapsi sanoi meille että parempi ettette tule juhliin enään kun äiti ei tykkää.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:33"]Niissä juhlissa on yleensäkin kova tunku paha mahduttaa kaikkia. Ensisijaisesti siellä pitäisi olla lapsen molemmat omat vanhemmat eikä mitään uusia ja vanhoja exiä ja nyxiä, mitä ne siellä tekee? Menköön omien lastensa juhliin!
[/quote]
mä kasvatan mieheni lasta yhtä monta päivää vuodessa, kun lapsen oma äitikin. Omia lapsia mulla ei ole. Sitä minä siellä miehen lapsen juhlissa teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuoli saattaa olla hyvinkin lapsen elämässä merkittävä lapselle. Ei kaikki äitipuolet ole pahoja. Se on jo niin kulunut fraasi vailla todellisuuspohjaa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:45"]
Lapsi sen taakan aina joutuu kantamaan. Jokainen ilme ja sana tulee punnittua, suru niistä valehymyistä ja syyllisyys ja katkeruus siitä että meillä on tällainen perheen irvikuva. Ei tee mieli juhlia kevätjuhlia, järjestää rippijuhlia, lakkiaisia eikä häitä kun ei halua loukata ketään. Ei omaa jätettyä vanhempaa, ei vanhemman uutta puolisoa vaikkei häntä haluaisikaan kutsua. Koskaan ei saa nauttia omasta onnestaan kun aina pitää murehtia ketä loukkaa. Aikuiset tosiaan ovat pohjattoman itsekkäitä. Lapsen tunteita ei ajatella ollenkaan.
[/quote]
Toi on yksi näkökulma. Itse olin onnellinen että riitely kotona loppui. Tulin heti toimeen isäni uuden naisen kanssa ja hän oli minulle pian kuin toinen äiti. Ei kokemuksia voi yleistää.
meillä miehen lapsi oikein toivomalla toivoi, että tulen kevätjuhlaan. Siitäkin huolimatta, että äitinsä oli sanonut, ettei halua minua sinne. Lapsi sanoi suoraan, että hänelle on tärkeää, että minäkin näen sen huolella valmistellut esityksen.
Minä tulin kuvioihin miehen eron jälkeen, taustalla ei ole siis mitään kolmiodraamaa, mutta miehen ex ei silti kestä minua.
Äiti ja isäpuolet on tilastollisesti vaarallisimpia ihmisiä lapselle!!! Lukekaa wikipediasta cinderellaeffectistä!! Ei ole mikään vanha huuhaajuttu ilkeät äitipuolet!
Kyllähän elämässä sattuu ja tapahtuu. Kenenkään ei ole pakko olla kiinni yhdessä ihmisessä loppuelämänsä, jos tunteet ovat kuolleet. Mutta jokaisella on kyllä vastuu siitä, miten valitsee tämän suhteen päättää. Jos suhteessa on lapsia, se valinta on paljon tärkeämpi ja kauaskatsoisempi kuin sillä hetkellä edes tajuaakaan.
AP:lla on hyvä pointti, vaikka se ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsen juhliin saisi tulla muitakin aikuisia kuin vain lapsen vanhemmat. Lapsen juhla on ensisijaisesti tarkoitettu lapsen vanhemmille. Lähtökohta on tämä. Jos toinen vanhemmista on tehnyt ikävän ja ruman tempun toiselle (esim. pettämällä niin kuin tässä nyt oli kyse), pitäisi ihan järjen jo sanoa, että on syytä yrittää olla keikuttamatta vesilasia, jotta lapsen juhla onnistuu. Erosta toipumiseen menee noin kaksi vuotta, mutta kun kyseessä on ruma ero (pettämiskuviot), voidaan aika tuplata. Kaksi vuotta siis pitäisi ymmärtää antaa aikaa ja elää vähän varovaisemmin, jotta lapsen ei tarvitsisi pelätä juhlia. Se loukattu vanhempikin saattaa tehdä parhaansa selvitäkseen mutta esim. vuosi pettämisestä ja erosta on hyvin lyhyt aika ja voi olla oikeasti vaikeaa siitä selvitä, vaikka kuinka aikuinen pitäisikin siinä asiassa olla.
Siskoni erosi vuosi sitten. Eroon liittyi kolmas osapuoli, ja nyt siskollani on uusi vauva tämän kolmannen kanssa. Aluksi sisko ja exänsä olivat hyvissä väleissä ja sopivat asioita hyvässä hengessä, koska ex halusi lasten kärsivän mahdollisimman vähän. Ammattini puolesta tiesin, että pettäminen ja uuden onnen hehkutus ovat niin kovia paloja, että myrsky on vasta tulossa ja yritin varoittaa siskoa, että yrittäisi nyt pitää vähän matalampaa profiilia mutta ei. Sisko työnsi uuden miehen joka juhlaan, laittoi viemään lapsia harrastuksiin ja kuskaamaan isälleen. Vauvamahankin esitteli yhteisille ystäville ihan kuvien kera ja lähetti yhden myös exälleen. Nyt onkin välit huonot, kun erosta on vuosi ja uusi vauva syntynyt. Ex on alkanut vasta nyt oikeasti käsitellä asiaa eikä se olekaan ihan niin helppoa kuin alunperin kuvitteli. On tullut jo riitaa juhlista (keitä on paikalla), lomista ja jopa lasten vaatteistakin, vaikka niin piti olla hyvä ero. Sisko kutsuu nyt exäänsä hulluksi ja lapselliseksi eikä vain tajua, että ihmismieltä ei pysty pakottamaan hyväksymään mitä tahansa. Ihminen on sopeutuvainen mutta kyllä se silti vaatii aikaa ja hyvää panostusta.
Siskoni olisi voinut käyttäytyä fiksummin. Uusi mies ei ole lasten vanhempi eikä häntä olisi tarvinnut joka asiaan ottaa heti ensimmäisenä vuonna mukaan. Tulee niitä vuosia lisää. Lapsuuteni paras ystävä uskalsi 18-vuotissyntymäpäiviinsä kutsua vain isäpuolensa eikä lainkaan isäänsä, mutta tätä päätöstä ei hänen äitinsä tehnyt ikinä. Miksi ei? Koska hän ymmärsi, että isän reaktio satuttaisi nimenomaan sitä lasta. Lapsi itse sai päättää lopulta, milloin oli aika jättää etäinen isä huomiotta ja pystyi tekemään sen päätöksen hyvillä mielin, kun tiesi, että äiti oli tukenut hänen suhdettaan isään kaikin keinoin mutta se ei vain toiminut. Kukaan muu ei ollut sitä päätöstä häneltä vienyt.
Miksi siis ne pettäjät ja uuden kierroksen pikajuoksijat eivät voi olla edes hitusen hienotunteisia. Ihan heti ei tarvitse rynniä lapen juhliin koko arsenaalilla. Jos on vuodenkin ollut lapsen elämässä ihan yhtä paljon kuin se vanhempikin, niin se vanhempi on kuitenkin kasvattanut sitä lasta aika monta vuotta ennen sitä. Ei se uusi aikuinen lapsen elämässä saisi ikinä kuvitella voivansa korvata lapsen omaa vanhempaa. Juuri tämä ajattelutapa on äärimmäisen tuhoisa.
Ystäväni on lähiäitipuoli niin, että lapsi tapaa äitiään vain pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Ystäväni ei koskaan mollaa äitiä lapsen kuullen, muistaa joka ikinen äitienpäivä ohjeistaa lasta tekemään kortin myös äidilleen, käy yhdessä lapsen kanssa ostamassa äidille syntymäpäivälahjan, vaikka äiti ei aina muista lapsen syntymäpäivää ja laittaa jokaisesta lapsen juhlasta tiedon äidille niin, että äiti saa päättää, osallistuuko juhlaan hän vai äitipuoli. Ystäväni on erittäin läheinen lapsipuolensa kanssa.
Monen äiti- ja isäpuolen on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että ne lapsen vanhemmat ovat lapsensa suhteen niitä asiantuntijoita ja ykkösiä ja lapsi voi sitten aikanaan valita toisin mutta häntä ei saa painostaa siihen eikä niitä vanhempia saa yrittää syrjäyttää. Kun mukana on hienotunteisuutta, onnistuvat monenlaiset kokoonpanot juhlissakin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 21:12"]
Aika monta sellaista uutta puolisoa täällä näyttää olevan jotka on aloittaneet suhteen varatun miehen kanssa. Noinko yleistä se tosiaan siis on? Ällöttävää. Joskus ällötti jo yhdessä naistenlehdessä haastattelu, jossa pariskunta oikein hehkutti miten olivat molemmat tahoillaan naimisissa suhteen saadessa alkunsa. En ikinä kehtaisi sellaista julkisesti kailottaa!
Ymmärrän ihan hyvin että jos tulee jätetyksi rumalla tavalla, niin että siihen liittyy kolmas osapuoli, niin ei välttämättä pysty tunteitaan hallitsemaan ko. tilanteessa. Ja vaikka käyttäytymisen pystyisikin niin kyllä lapsi myös ne tunnetilat äidistään/isästään aistii. Eli samaa mieltä aloittajan kanssa, vähän tilannetajua peliin ja uudet puolisot voi jäädä juhlista pois jos se on hankalaa jollekin osapuolelle.
Ihme itsekkäitä akkoja täällä kyllä on jos ensin on "vienyt" joltain miehen ja sitten pitäisi vielä päästä perhejuhliin kekkaloitsemaan.
Ja en, en ole itse jätetty vaan onnellisesti 16. vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja kaikki lapset on yhteisiä.
[/quote]
Kauhean kapeakatseista. Ihmiset tekee virheitä. Menevät naimisiin väärien ihmisten kanssa, kun ovat nuoria tai on jo tullut lapsia tai muuta sellaista. Sitten jos tapaakin sen oikean ja häneen rakastuu, miksi ihmeessä ei saisi siitä onnesta nauttia? Siksi että on joskus aiemmin kuvitellut, ettei sitä oikeaa olekaan/löydykään? Ei minuakaan ole koskaan jätetty tai kolmas osapuoli vaikuttanut erooni, mutta kyllä minä silti sallin kaikille tasapuolisesti onnen. Jos se löytyy jollekin vasta "toisella" kierroksella tai silloin kun on vielä naimisissa, hyvä että löytyy ylipäänsä. Ei se ole minulta pois.
[/quote]
No joo, on se vaan hassua miten monet miehet huomaavat sen "virheen" n. 15-20 vuoden liiton kohdalla, kun lapset rassaavat ja keski-ikä häämöttää kulman takana. Kummasti se työpaikan nuorempi tytsy piristää. Ja eihän se tosiaan ole keneltäkään pois kun perhe hajoaa, yhdessä rakennettu omakotitalo pistetään myyntiin ja lapset reissaa kahden kodin väliä.
Kaikki ovat vaan onnellisia.
[/quote]
Väität että lapset olisivat onnellisia vanhempien rakkaudettomaksi muuttuneessa avioliitossa?
[/quote]
Miksihän ne uudet liitotkaan ei meinaa kestää. Uusperheissä eroja tulee useammin kuin ydinperheissä
[/quote]
millä logiikalla? Yhden uusperheen muodostamista varten on kahden ydinperheen ensin hajottava :D
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:53"]
Kummasti nämä äitipuolet tuntuvat olevan niin ihmeen tärkeitä, vaikka lapsi heitä inhoaisi. Eihän lapset tyhmiä ole ja eivät muka tajua, ettei tämä uusi äitipuoli ole juuri se, kenen takia turvallinen ydinperhe rikkoutui.
Lapseni kaverin äitipuoli on juuri tällainen. Sekaantuu joka asiaan niin tärkeänä, ettei tosikaan. Lapseni kaveri inhoaa äitipuoltaan, mutta tämä nainen nytkin on taas sotkenut kaikki asiat ja niitä nyt selvitellään palaverissa. Lapsen kaveri on harmissaan ja eilen meillä ollessaan juuri pyysi taas kerran anteeksi, että hänen äitipuolensa aiheuttaa vaikeuksia kaverisuhteisiin ja minullekin.
Kai tämäkin nainen vain haluaa näyttää, että hänellä on valtaa ja välittää enemmän, kuin oikea äiti ja tekee perättömiä kiusaamisilmoituksia yms. koululle tajuamatta, että lapsihan tästä eniten kärsii.
[/quote]
Mutta kun ei ne perheet sen yhden ulkopuolisen tekijän takia rikkoudu. Suhteessa on täytynyt olla jo valmiiksi jotain pielessä, ei siihen kahden ihmisen väliin muuten olisi kolmas pyörä päässyt. Tämä on asia, jonka aikuinen ymmärtää. Lapsi ei välttämättä. Mutta koska aikuinen sen ymmärtää, hänen pitäisi pystyä käsittelemään asia myös sillä tavalla. Jos juttu on kolmannen osapuolen takia hajonnut, se olisi tullut hajoamaan jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ei yhteenkään (molempien osapuolien näkökulmasta) onnelliseen suhteeseen pääse kukaan väliin!
[/quote]
No minulle ei kuulu, miksi suhde on kaatunut. Mutta harmittaa tämän lapsen puolesta äitipuolen käytös. Nytkin selvitellään asiaa, mitä ei edes lapsen isä tietänyt, vaan äitipuoli oli taas vaahdonnut ja halunnut näyttää, kuinka hän on se ihminen, joka huolehtii lapsen asioista. Lapsi itse on aivan hermona äitipuolensa takia ja inhoaa kyseistä naista ja sitä, että nainen sotkee koko ajan hänen asioitaan. Oli todella pahoillaan, että pääsen taas palaveriin selvittämään tämän kyseisen naisen sotkemaa asiaa, mistä ei edes lapsen isä ja oikea äiti olleet edes tienneet. Lapsihan siinä vain joutuu vaikeuksiin. Ei äitipuoli tässä ajattele lasta laisinkaan, vaan haluaa vain ex-vaimolel näyttää valtaansa lapsen kustannuksella.