milloin kerrotte töissä

Nyt en oikein edes muista, missä vaiheessa silloin oltiin, kun kävin johtajalle asiasta kertomassa. Mutta joskus 20 rv:n jälkeen vasta. Sääntöhän menee niin, että 2 kk ennen vapaalle jäämistä täytyy ilmoittaa.. mä ilmoitin sitten ehkä vajaa 3 kk ennen äitiysloman alkua.



Pomosi ehkä arvostaa sitä, että kerrot asiasta ajoissa, jotta voivat järjestellä sijaista paremmin, mutta eihän tuossa nyt vielä kiirettä ole. Jos on hankala pomo, niin minkäpä tuolle sitten mahtaa. Ei kai siinä auta kuin mennä ja pamauttaa asia ilmoille, kertoa halukkuudestaan sijaisen etsimiseen ja perehdyttämiseen tai jotain muuta " lieventävää" ... tai sellaista, että olet työstä poisjäämistäsi jo jotenkin valmistellut. On kurjaa, jos tuosta saa kuraa niskaansa, ja typerää käytöstä pomolta, mutta koita sinä olla pahoittamatta mieltäsi.

Kuulostat kohtalotoveriltani....

Olen juuri viettänyt kuukauden mökkiloman saaristossa ja tänään ekaa päivää töissä. Viikkoja on kasassa 15 ja vatsanseutu todellakin pyöristynyt (toista odotan). Pomoni palaa vasta viikon kuluttua, joten koin velvollisuudekseni soittaa hänelle tänään itse, ennen kuin uteliaat juoruakat täällä töissä alkavat spekuloimaan asiaa...

En missään tapauksessa halua, että pomoni saa tietää asiaa mistään muualta kuin minulta!

Mulla pitäisi olla myös työkuvion muutos edessä tänä syksynä (joka oli siis jo minulle luvattu), mutta pelkään, että uutiseni myötä johto keksii jotain muuta tilalleni.... :(

Toisaalta pomo oli oikeasti iloinen puolestani ja onnitteli asiasta, mutta luulenpa, että joudun loppusyksyksi hanttihommiin. Toivon parasta ja pelkään pahinta!



Tsemppiä sinulle uutisoinnin suhteen. Muista, että asia tulee väistämättä eteen. Työnantaja luultavasti arvostaa, jos kerrot asiasta suht. ajoissa, näin hänellekin jää pelivaraa sumplia asioita ja järjestää sinulle pätevä tuurari.



Äitee ja papu 15

Tuurasin toisessa toimipisteessämme kollegaani ja oli pakko kertoa, kun koko ajan puputin jotain ja oli niin paha olo ja väsynyt olo, että en ymmärtänyt edes selkeää puhetta.... joten, että eivät aivan ajatelleet, että olen täys tampio (tuurasin siellä ekaa kertaa) niin ajattelin kertoa, että mistä tää outo käyttäytyminen johtuu.

Jos jotain ikävää sattuu, niin varmasti ymmärtäävät sitten paremmin, kun jää saikulle yms. Viimeksikin kerroin raskaudesta kaikille heti.

Olen esimiesasemassa omassa yrityksessä, taakse jäi iso projekti suunnilleen kolme viikkoa sitten ja sen jälkeen sitten kerroin ennen kesälomia, että jään taas äitiyslomalle syksyllä. Saavat kesälomat aikaa sulatella asiaa (kaikki työntekijät miehiä).



Ulkopuolisella työnantajalla olisin varmaan kertonut aiemmin.



Coe rv 28+1

Tietysti riippuu ihan omasta tilanteesta. Mutta jos työnantajalta tulee jotain sopimatonta kommenttia asiasta jatkuvasti, vois tietysti puhua siitä työterveyshoitajan tms. kanssa. Jos rupee olemaan töissä henkisesti raskasta. Itse työskentelen pienessä suht.hiljaisessa tstossa todella uteliaiden ihmisten keskellä...alkuvkojen pahaa oloa oli vaikea peitellä, vaikka kuulemma onnistuin siinä tosi hyvin. Itselläni on myöskin n.50v mies pomona, jonka kommentit olen tosin jättänyt omaan arvoonsa jo aikoja sitten. Hän on aika saamaton jaarittelija ja me " tytöt" pyöritetään tätä tstoa pääasiassa. Mutta en tykkää niinkään salailla-valehdella niin kyllä se oli helpotus kun sain kerrottua. Ja tökeröön kommenttiin olin jo varautunut. Näytin ultrakuvaa ja pomoni oli sitä mieltä että keskisormi siellä oli pystyssä...et sellasta.



Jonna 24rv+4

Kerroin töissä pari-kolme viikkoa sitten pomolle ja lähimmälle työtoverille noin kuukausi sitten. Nyt on menossa raskausviikko 12+4. Olen siis kertonut todella aikaisessa vaiheessa.



Perustelen hieman tätä aikaista vaihetta. Meillä on toimistotehtävissä 2,5 henkilöä. Tämä puolikas on ollut nyt pari kuukautta sairaslomalla, ja hänet on yt-neuvottelujen jälkeen irtisanottu (ei sen saikun takia, vaan töiden vähenemisen takia). Hänen työsuhde päättyy marraskuun alussa. Todennäköisesti hän on saikulla siihen asti... (Paitsi että nyt pitää kesälomat välissä -kiva " vaiva" , kun voi valita, onko saikulla vai kesälomalla...) Eli meitä on kaksi ihmistä puurtamassa toimistotehtävissä. Ja kun koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, halusin varoittaa pomoa ajoissa. Saatan hyvinkin olla saikulla loppuvuodesta, mahdollisesti jo aikaisemminkin. Ja pian vuodenvaihteen jälkeen (ihan tammikuun alussa) aloitan äippäloman. Eli siinä vaiheessa työkuviot on TODELLA sekaisin. Ja tämä toinen toimistoihminen on suunnitellut jäävänsä osa-aikaeläkkeelle kevättalvella. Että mietittävää riittää.



Ja toinen mietintämyssyssä oleva asia on äippäloman pituus. Että olenko vain muutaman kuukauden, olenko sen vajaan vuoden, vai olenko pidempään. Koska mahd. osa-aikaiselle jäävä työtoverini on toimistosihteeri, minulla olisi mahdollisuus " yletä" hänen tehtäviinsä. (Osa-aikaisena hän ei voi niitä tehtäviä enää hoitaa). Toisaalta äippälomalla minua ei voi huomioida siihen tehtävään (siksi kiinnostaisi se lyhyt loma) Ja minulle on vuodenvaihteen jälkeen luvattu muutenkin TODELLA reilu palkankorotus. Eli tilipussin pariin palaaminen kiinnostaisi kovasti!



Toisaalta olen miettinyt lyhennetyn työviikon tekemistä. Eli palaisin töihin sen parin-kolmen kuukauden jälkeen ja tekisin lyhyempää päivää/pitäisin yhden päivän viikossa vapaata. Onneksi tässä on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä näitä juttuja...



Katri Helminauhasta

Minulla ei ollut mitään syytä pitkittää kertomista, vakivirka, mukava työyhteisö ja paloin jo halusta rupatella odotuksesta kahviporukassa ;) Ja lisäksi tässä toisessa odotuksessa alavatsan turvotus oli alussa niin mahdotonta, että viikko kertomisesta olisin jäänyt kiinni muutenkin. Esimiehelle siis kerroin eka ja sitten kahvitunnilla. Esimies (50v. mies) suhtautui hyvin, tiesi itsekin odotella vauvauutisia vakinaistamisen jälkeen :)



Marrastoive rv 27+1

Olen kertonut " esinaiselle" molemmilla kerroilla np-ultran jälkeen, joillekin työkavereille vähän aiemmin. Tällä kertaa jännäsin kertomista, koska pomolla tuntui aina olevan kiire ja stressiä jostain asiasta. Yksi perjantai sitten päätin, etten jaksa enää lykätä asiaa viikonlopun yli ja marssin pomon huoneeseen. Sain uutiseni sanotuksi, mihin pomo onnitteli ja totesi, että onhan hän tätä jo pari vuotta odotellut (esikoinen tulee 3 v. syksyllä). Kiitti, että olin tullut kertomaan näinkin ajoissa, jotta voidaan rauhassa miettiä työkuvioita.



Tuntuu, ettei koskaan varsinaisesti ole hyvä hetki jäädä äitiyslomalle, tai toisinpäin: että koska tahansa sopii yhtä hyvin. Kertomista ei kannata lykätä turhaan ja rasittaa sillä itseään. Jos pomo suhtautuu asiattomasti, se on hänen ongelmansa. Olemme aikuisia ihmisiä ja on enemmän kuin luonnollista, että nainen haluaa lapsen ja tulee raskaaksi. Se ei tarkoita sitä, että olisi pysyvästi työkyvytön.

Jouduin kertomaan, tai omatuntoni ei antanut tehdä muuten. Olen sijaisena hoitoalalla ja piti tehdä 3pvä töitä. Ehdin tehdä yhden ja samana iltana alkoi kauheat vatsakivut. Hain saikkua ja seuraavana päivänä vein sairaslomalapun pomolle. (n.45vnainen) Kerroin et olen menos ultraan katsomaan et onko pikkuisel kaikki hyvin. Lupasi pitää peikkuja, ja toivoa parasta. Nyt kun rv14+5 on kasassa totesi vaan lomalta tullessaan (nauraen) et on kivaa kun minusta jo näkee selvästi. Tietää ainaskin melko varmuudella et kaikki on hyvin. Itse vähän jännitin sitä sairasloman hakemista kun ei täällä meillä saada sijaisija kuulemma helposti. Mutta onneksi pomo ymmärsi.

Edellisenä päivänä oli ollut rakenneultra. Siihen asti halusin odottaa ennen kuin julkistan asian. Kukaan ei ollut huomannut mitään vielä kun eivät olleet osanneet epäillä. Olivat vain ajatelleet minun lihoneen.

muutamalle lahimmalle tyokaverille heti saman tien, koska olin niin innoissani asiasta - en malttanut olla kertomatta! (ja olisi sitten ollut tukea jos jotain ikavaa olisi sattunut)



minulla on kaksi pomoa, joista toiselle kerroin aika pian myoskin koska han on kiva ja reilu tyyppi ja halusin olla rehellinen ja suora asioissa varsinkin kun hanen ansiosta olin juuri saanut kivan palkankorotuksen.



henkilostopaallikolle joka on minun toinen pomoni kerroin sitten viikolla 12 heti ultran jalkeen. ajattelin, etta on nain reilumpaa - saavat rauhassa jarjestaa sijaisen ja muutenkin ei tarvitse varoa sanojaan yms.



minulla olikin sitten niiiiiiiiiiiiin hirveaa pahoinvointia viikolla 18-19 saakka, etta en olisi voinut salassa pitaakkaan.

kun palasin töihin 5 vkon. kesälomalta- siis pitkältä sellaiselta. kun lähdin, ei vatsaa vielä näkynyt mutta 5 viikossa viikkojen 13-18 välillä tapahtuu aika paljon ! joten kun oli jo ihan ilmeistä muutenkin mikä on " tilani" niin kerroin heti töihin palatessani esimiehelleni.



minulla on se " onni" että esimieheni on nainen, itselläänkin alle kouluikäinen lapsi ja aikoinaan käynyt rankat hedelmöityshoidot. on luonteeltaan hyvinkin avoin ja helposti lähestyttävä ja humaani. jos häntä harmitti asia niin ainakaan ei sitä minulle paljastanut. vaikutti aidosti levan iloinen uutisesta, ainakin siis näin henkiläökohtasella tasolla ja yksityiselämää ajatellen.



mielestäni oli vaan reilua kertoa nyt hetimiten, sillä tiedän että esimieheni oli suunnittelemassa meikäläisen varaan kaikenlaista hommaa loppuvuodelle. eli parempi saada l

nyt mahdollisimman paljon aikaa töiden järjestelyihin



olipa esimies sitten millainen tahansa, parempi kertoa kohtuullisen aikaisin mielestäni. kun odotin ensimmäistä lasta, kerroin viikolla 16. silloin esimieheni oli konservatiivinen 60 v. mies joka ei lämmennyt yhtään ajatuksesta..mutta elämäähän tämä vain on, ja jokainen työnantaja joka palkkaa hedelmällisessä iässä olevan naisen, tietää kyllä- tai luulisi tiedostanen, että näitä uutisia on sitten edessä-

Olen päällikköasemassa ja työpaikallani on menossa valtava muutosrumba. En kerta kaikkiaan uskalla kertoa vielä, vaan odottelen pari kuukautta tyynempiä aikoja.



Velvollisuushan ei ole kertoa kuin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, eli mitään kiirettä ei olekaan.



Sijainen varmaankin paikalleni löytyy, tähän duuniin on aina hakijoita pilvin pimein.

Viikoilla 14 tms. Hyvillä mielin kerroin kun on hyvä esimies ja työkaverit. Jäi aikaa etsiä sijaista eikä tarvinut mahaa piilotella (se olisikin ollut mahdottomuus). Pystyi myös avoimesti kertomaan neuvolapoissaolot yms.