Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa suuri päätös, joka muuttaa koko perheen elämän!
20.05.2014 |
Tämä on ihan kamalaa. Päivisin olen sitä mieltä, että olemme tehneet oikean ratkaisun: muutamme toiselle paikkakunnalle. Ja tämä muuttaa siis kaikkien elämän lopullisesti. Takaisin ei ole tarkoitus palata.
Mutta iltaisin iskee hirveä ahdistus; jos kuitenkin valitsemme väärin. Jos emme kuitenkaan ole onnellisia tulevaisuudessakaan uudella paikkakunnalla.
Mistä voisi löytää apua tämmöisiin elämän suuriin päätöksiin???
Kommentit (6)
On tytär, mutta jos viittaat johonkin aiempaan ketjuun, niin en ole varmaankaan sama tyyppi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 00:14"]On tytär, mutta jos viittaat johonkin aiempaan ketjuun, niin en ole varmaankaan sama tyyppi :)
[/quote]
Ok.
Meillä on samanlaisia tuntemuksia. Emme ole vielä päättäneet, että mitä teemme. Mietimme, että miten se vaikuttaa lapseen, jos ei opi elämään erilaisissa ympäristöissä, vaan kasvattaa juurensa vain yhteen paikkaan. Muutettaessa uusien kaverisuhteiden saaminen askarruttaa myös. Me aikuisetkin tunnetaan täältä jo kovin monta ihmistä ja kokemusta on monesta asuinpaikasta. Emme asu lapsuutemme ympäristössä kumpikaan enää.
Asumme lähiössä. Pohdimme keskusta-asumista (kalliimpaa, mutta kokemuksemme mukaan ihanaa ainakin lapsettomana). Toisaalta maaltakin on kokemusta ja halu hoitaa taas maata on kasvanut (lapsillekin mukavaa?). Toista parempimaineisempaa lähiötä? Muuttoa maalle (työmatkoihin ei kuluisi nykyistä enempää aikaa). Yksi vaihtoehto olisi myös, että jäisimme tänne, mutta vaihtaisimme kotia meille paremmin sopivaan ja lasten arki säilyisi muuten melko samanlaisena. Täällä on likaisempaa, löytyy huumeneuloja jne, mutta missäänhän ei voi elää täysin turvatusti.
Me muutettiin kolme vuotta sitten. Tilanne ehkä eri (?) koska palattiin meidän molempien kotipaikkakunnalle, josta muutettiin pois 15 v sitten. Jotenkin onnistuttiin muutto lapsille (tuolloin 10v, 8v ja 1v) markkinoimaan niin että olivat ihan innoissaan asiasta vaikka joutuivatkin luopumaan kaikista kavereistaan ja koko elämästään. Meillä vanhemmilla toki joitain yhteyksiä vanhalle kotipaikkakunnalle oli edelleen olemassa mutta aika alusta me kaikki täällä jouduttiin/päästiin aloittamaaan.
Ei olla kaduttu, tosin välillä tulee haikea olo kun tapaa ystäviä, jotka edelleen asuvat siellä mistä muutettiin pois.
Onko teillä se tytär?