Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Uusperheet huomio

Vierailija
31.07.2006 |

kun nyt on valitettu siitä ettei kannata ottaa miestä jolla jo lapsia, niin kysyin teiltä joilla on ikäviä kokemuksia.

Eli itse olen eronnut ja uudelleen naimissa. Myös ex- mieheni on naimisissa ja meillä kaikilla menee ihan hyvin. Mutta minä tein nykyiselle heti selväksi että minä en ole yksin, eli olen paketti johon kuuluu lapsi. Jos se tuntuu mahdottomalta niin parempi lopettaa heti kättelyssä. Tein myös selväksi sen että hän tulee varmasti saamaan niskaansa paljon aiheetonta vihamielisyyttä lapselta, sillä lapset reagoivat lapsen logiikalla ikäviin tilanteisiin. Eli omia vanhempia ei lapsi pysty syyttämään ja niin ne ikävät tunteet puretaan siihen " ulkopuoliseen" . Aina painotan että lapsella on oikeus olla lapsi ja hän on viaton " uhri" eroon joten meidän aikuisten tulee käsitellä mahdolliset ongelmat aikuisina ja antaa lasten olla lapsia.

Meillä ei ole tullut eteen mitään kamalia " peikkoja" kun olemme varautuneet ikäviin asioihin etukäteen ja me kaikki neljä aikuista ajattelemme aina lasten parasta. Paljon on kaikki aikuiset joutuneet nielemään pahaa oloaan, mutta lasta ei ole syytetty mistään. Ex:llekin aikoinaan sanoin että pahin teko häneltä olisi ottaa kumppaniksi sellainen joka joko vihaisi lastani tai haukkuisi minua lapselleni. Ja olenkin erittäin onnellinen että voin käsi sydämellä sanoa että ex:ni uusi on erittäin järkevä ihminen. Myös oma mieheni on oikea kultakimpale kun jaksaa kasvattaa lastani kuin omaansa vaikka välillä saakin uhittelevan ja kiukkuttelevan lapsen " vihan" .

että mulla ei ole koskaan riittänyt sympatiaa niille jotka syyttelevät lapsia, sillä lapset ovat aina uhreja ja heidän käytös on yleensä heijastusta siitä ettei aikuisten suhteet toimi. Eli vika näissä tapauksissa on yleensä aina siinä miten aikuiset hoitaa asioita. Eli jos se uusperhe ei toimi, niin älkää laittako niitä syitä lasten niskaan.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös uusperhe, jossa minun lapsi ja yksi yhteinen. Oma lapseni on nyt alkanut kutsua miestä iskäksi ihan omasta halusta. Alussa tyttö koetti kaikkien hermoja, mut se on ymmärrettävää. mies osoitti kuitenkin missä kaappi seisoo ja kapina loppui.



Ei todellakaan ole aina helppoa mutta mikäs sitten olisi.

Vierailija
2/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei koskaan näe vikaa itsessään vaan toisissa ja erityisiesti niissä jotka eivät pysty puolustautumaan.



Olen ap:n kanssa samaa mieltä että jos ja kun uusperhettä lähdetään perustamaan on asiat puhuttava halki hyvin realistisesti ja yritettävä arvioida että onko molemmilla aikuisilla sama visio perheen tulevaisuudesta. Tunne ei voi viedä uusperheessä vaan kaikki on perustuttava tiukkaan järjen ja tunteen liittoon jossa lasten etu on nro1.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mies ei heti hyväksy lapsia, parempi jättää homma sikseen. Tosin mun mies oli tosi kokematon lapsen kanssa, ja siksi etäinen. Nyt kuitenkin tulevat hyvin toimeen. Pääasia olikin se, että mies tiesi heti mihin oli ryhtymässä.

Vierailija
4/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun perhettä perustettiin. Että lapset ja heidän tarpeet ovat tärkeitä jne. Ihan hyvin menikin pienten lasten kanssa pitkään, mutta isommat, ja varsinkin murrosikään ehtineet ovatkin sitten muuttaneet mielipiteeni asiasta.



Uusperheessä, vaikka olisikin kuinka hyvin hitsautunut yhteen tuntuu murrosikäisten lasten käytös olevan jotain todella ongelmallista. Varsinkin, jos etävanhempi ei suostu yhteisrintamaan...eli nyt kun pitäisi olla tiukka nuorten rajojen kokeiluiden kanssa lipsutaan seurauksena murkkujen muutto helpompaan ja sallivampaan kotiin...siis ei voi juurikaan komentaa, varsinkaan isäpuoli, josta aiemmin pidettiin ja oltiin kaverit...en tiedä missä vaiheessa peli menetettiin. Ja nyt olen kyllä sitä mieltä että olisi sitä voinut omiakin tarpeitaan miettiä aika paljon enemmän, kun tuntuu saavan vain peet palkakseen perheelle uhrautumisesta. Enkä sitä silloin kokenut muuten uhrautumisena, mutta joka loma vietettiin lasten kanssa ja ehdoilla, jotta kokisivat olevansa meille tärkeitä.



Nuoremmat katsovat vanhempien lapsien esimerkkiä, ja käytöstavat huononevat vauhdilla koko porukalla. Kun siellä toisessa perheessä ei tarvitse tehdä kotitöitä, mutta rahaa saa kun vaan ilmaantuu paikalle. Olen aika väsynyt koko touhuun. Menkööt sitten sinne ihanaan onnelaan asumaan, pääsenhän edes hetken helpommalla.

Vierailija
5/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein selväksi nykyiselle miehelleni, että minä ja lapset ollaan yhtä ja jos haluaa elää minun kanssa, siihen kuuluu myös minun lapset. Hyvin on mennyt jo 5 vuotta ilman ongelmia. Lapset kutsuvat nykyistä miestäni jopa isäksi, niikuin yhteiset lapsemme.

Vierailija
6/6 |
31.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö huomaa että vika ei ole siinä lapsessa. Kirjoitat itsekin kuinka etävanhemman kanssa ei olla samoilla linjoilla. Eli kuten kirjoitiin lapset ovat uhreja ja ongelmat ovat aina vanhempien välissä. Mieti itse että olisit teini joka haluaa vapautta, kapinoit vanhempia vastaan ihan ilman uusperheitäkin (minä ainakin tein). Mitä itse tekisit jos joku antaisi sinulle vapaat kädet ja toinen tiukat rajat? Missä olisi kiva olla? Eli lapsi on lapsi eikä ole kykenevä tietämään mikä on parasta ja hän menee sieltä missä aita on matalin. Ja jos on tottunut toisessa paikassa saamaan kaiken niin tottakai sitä kapinoi toisen suhteen.

Eihän nämä tilanteet ole helppoja ja ongelmia on teinien kanssa ihan normaaleissakin perheissä, mutta silti se ei ole lapsen vika jos aikuiset ei osaa toimia oikein. Pahin virhe on luovuttaa se lapsi " pois" kun on niin kamala. Olin minäkin aika kamala omille vanhemmilleni ja kapinoin rajoja, mutta onneksi jaksoivat rakastaa minua ja olla tiukkoja. Nyt aikuisena olen siitä todella kiitollinen.