Jäin työyhteisössä syrjään, hyväksynkö vain tilanteen?

Jätä rauhaan. Ei kaikkien tarvi olla töissä kavereita keskenään. Riittää että työasiat hoidetaan asiallisesti.

Itse en edes käy taukohuoneessa enkä juttele kenellekään paitsi työasiaa kun täytyy ja se on hyvä niin.

En minäkään ole töissä ystäviä etsimässä vaan teen työni ja jos työkaverit asiallisesti hoitavat työasiat kanssani niin se riittää,ystävät on sitten erikseen.

Ymmärrän kyllä pointtinne, mutta nuo kuusi työkaveria tuntuu olevan keskenään tosi iloisesti ja kovaäänisesti. Tämä on aika kiusallista. Ennen tuon uuden työkaverin tuloa ei ollut tätä railakasta tunnelmaa, vaan puhuttiin muutamia ystävällisiä lauseita ja oli sellainen ystävällisen rauhallinen tunnelma. Nyt on syntynyt taukohuoneen jengi, ja olen ainoa siihen kuulumaton. Ap

Haluatko sinä kuulua tuohon jengiin vai pysyä ulkopuolella?

Hyvä kysymys! Pidin entisestä ystävällisen hillitystä tunnelmasta enemmän kuin tästä naurunremakasta. Eli haluaisin sen entisen kotoisan tunnelman takaisin. Mutta kun sitä vaihtoehtoa ei ole, tuntuu ikävältä ja vähän ahdistavaltakin jäädä ulkopuolelle. Mutta jos keräisin kaiken rohkeuteni, olisi kyllä helpottavampaa olla ihan reippaasti ulkopuolinen kuin teeskennellä innostunutta naurajaa. Ap

Minulle kävi samalla tavalla. Sinnittelin mukana ja pääsin keskusteluihin sisälle jos meitä oli minä, uusi tyyppi ja joku kolmas vanhoista. Tämä uusi tyyppi käänsi aina kaikki keskustelut joko itseensä ja omista asioistaan valittamiseen tai pahanpuhumiseen/juoruamiseen jostain muusta työntekijästä. Hän teki tätä kaikille ja kun tapa tarttui muihin työntekijöihin niin minä häippäsin kokonaan pois paikasta. Meillä oli aiemmin niin hyvä henki siellä, mutta yhtä äkkiä yksi henkilö onnistui tuhoamaan kaiken. Minä vihaan tuollaista juoruilua ja ehkä hän vaistosi sen minusta ja sen takia aluksi koitti sulkea pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi samalla tavalla. Sinnittelin mukana ja pääsin keskusteluihin sisälle jos meitä oli minä, uusi tyyppi ja joku kolmas vanhoista. Tämä uusi tyyppi käänsi aina kaikki keskustelut joko itseensä ja omista asioistaan valittamiseen tai pahanpuhumiseen/juoruamiseen jostain muusta työntekijästä. Hän teki tätä kaikille ja kun tapa tarttui muihin työntekijöihin niin minä häippäsin kokonaan pois paikasta. Meillä oli aiemmin niin hyvä henki siellä, mutta yhtä äkkiä yksi henkilö onnistui tuhoamaan kaiken. Minä vihaan tuollaista juoruilua ja ehkä hän vaistosi sen minusta ja sen takia aluksi koitti sulkea pois.

Aavistelen vähän samaa. Ap

Et voi muuta kuin odottaa, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Nyt kaikki tuntuu olevan ihastuneita tuohon äänekkääseen ilopilleriin, mutta ehkä se siitä vielä tasaantuu.

Meillä kävi samalla tavalla. Työporukkaan tuli tällainen henkilö, joka vie kaiken tilan muilta äänekkäällä olemuksellaan ja jokaikiseen asiaan puuttumisellaan. Nykyisin kaikki on hänen yksityisshowtaan, jossa hän on päätähtenä. Perässä hännystelee muutama tahdoton myötäilijä, jotka ovat aina nyökytellen samaa mieltä. Pahinta on se, että tämä henkilö ei useinkaan edes tiedä asioista mitään mutta antaa ymmärtää tietävänsä ja osaavansa ja ennen kaikkea haluaa määrätä kaikesta. 

Olen tietoisesti alkanut pysytellä pois tämän "tähden" tilaisuuksista. Teen työt ja jos joku haluaa perustaa omia jengejä työpaikalle niin perustakoon mutta minä en niihin liity enkä halua.