Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka käsitellä tämä vaikea tapahtuma/kriisi (homoseksuaalisuus)
21.12.2020 |
Olin 13-vuotias, kun äitini kuuli serkkuni olevan homoseksuaali. Hän järkyttyi ja oli täysin poissa tolaltaan. Hän itki monta päivää ja valitti. Hän sanoi, ettei pitäisi tuollaiseen ihmiseen mitään yhteyttä ja antoi ymmärtää, että koko ihminen on suorastaan saatanasta. Hän hylkäsi serkkuni, eikä suostunut tapaamaan moneen vuoteen. Itse tiesin olevani homoseksuaali. En ollut kertonut kenellekään enkä ole kertonut tuon tapahtuman jälkeenkään.
Olen alkanut miettiä tuota tapahtumaa kunnolla nyt kun siitä on kulunut lähes kymmenen vuotta. Elämäni muuttui silloin. Näin sieluni silmin jonkin elämän kulmakiven sortuvan palasiksi.
Sen tapahtuman jälkeen muistan istuneeni luokassa ja katselleeni ympärilleni ajatellen, että kaikki nämä ihmiset ovat hylänneet minut, mutteivät vain tiedä sitä vielä. Niinkuin vanhempanikin olivat jo periaatteessa hylänneet minut. Pelkäsin, että kaverini hylkäävät minut ja lopulta yläasteen kaverisuhteeni katkesivatkin oikutteluuni. Koin itseni hylkäämisen arvoiseksi. Haukuin ja solvasin itseäni usein. Ajattelin tapahtumaa päivittäin 18-vuotiaaksi asti. Sain fyysisiä ahdistusoireita serkkuni nimen kuulemisesta 19-vuotiaaksi asti.
17-vuotiaana minulla alkoi sosiaalisten tilanteiden pelko. Kaikki tuntui epätodelliselta, en voinut uskoa että aloin kärsiä sellaisesta ahdistuksesta. Halusin eroon kaikesta ja kaikista. Toivoin usein, että voisin painaa jotain exit nappulaa. Poistuisin maailmasta ja ihmisten mielistä niinkuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Koin ansaitsevani tämän kaiken.
Olen nyt aikuinen ja yrittänyt alkaa ajatella toisin. Olen silti vielä hyvin paljon tuossa samassa mielentilassa. Minulla ei ole ollut kavereita vuosiin. Olen jättänyt kaikki, enkä uskalla päästää ketään lähelleni. Kaikki ihmiset jäävät hyvänpäiväntuttu tasolle. Koen edelleen olevani arvoton ja aina huonompi kuin muut. Olen pitkään kaivannut kavereita elämääni, mutta koen olevani liian huono ystävyydelle. Pelkään, että minut hylätään. Olen se maailman kamalin, huonoin ja sairain ihminen. Sitä olen hokenut itselleni vuosien ajan. En enää haluaisi ajatella niin.
Joskus ajattelen, että entä jos ylireagoin. Entä jos tapahtuma ei ollutkaan niin paha ja olen vain kuvitellut kaikki negatiiviset seuraukset. Ehkä luonteeni tekee kaikesta vaikeampaa. Olen herkkä ja vetäytyvä ihminen. Olen tunteellinen täydellisyydentavoittelija ja ylianalysoin jatkuvasti kaiken.
Mutta olen minä nauttinutkin elämästä. Pidän urheilusta ja maalaamisesta. Olen purkanut tunteitani päiväkirjaan. Nyt vaan tuntuu, että elämä voisi olla helpompaa, jos saisin jotenkin purettua tämän asian sisältäni ja keskustella jonkun kanssa. Olen pari kertaa hakeutunut psykologille sosiaalisten tilanteiden pelon takia, mutta en ole koskaan sanallakaan sanonut mitään tästä asiasta. En tiedä pystyisinkö oikeasti puhumaan tästä.
Kiitos, jos luit. Oli pakko saada tämä pois sisältäni. Olisi kiva kuulla ajatuksia. En ole koskaan edes anonyymisti puhunut tästä. Olen miettinyt, että pitäisiköhän asia ottaa äidin kanssa puheeksi. Mutta en tiedä miten. Meillä on ihan hyvät ja läheiset välit, mutta tämä todella kaihertaa.
Kommentit (19)
Sanoit, että tapahtumasta on lähes kymmenen vuotta. Voi olla, että äitisikin on muuttunut sen kymmenen vuoden aikana. Ehkä hänelle on homoseksuaalisuus ollut aluksi järkytys, mutta mistä tiedät, millainen hänen suhtautumisensa on nyt. Tällä yritän sanoa, että on myös mahdollista, että äitisi ei suhtautuisikaan homoseksuaalisuuteesi niin tuomitsevasti kuin pelkäät. On myös eri asia, että kyseessä on oma lapsi kuin tuollainen vähän kaukaisempi sukulainen. Pyydän, että itsesi vuoksi uskaltaisit puhua asiasta psykologille. Se voisi avata monta solmua sisältäsi. Olet tärkeä ja arvokas. Valoa sinulle <3
T: toinen homo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Onko päällimmäisenä mielessäsi, että homoseksuaalisuutesi kertominen perheelle järkyttäisi ja äiti hylkäisi sinut? Hylätyksi tuleminen on musertava tunne.
En tiedä, miten itse toimisin tilanteessa perheeseen päin. Olisiko Setalla tarjolla jotain keskusteluapua ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta/olleilta?
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole oma valinta eikä myöskään mikään vamma. Seksuaalisuuden monimuotoisuus on vain lajillemme ominaista.
En niinkään pelkää, että äitini hylkäisi minua. Aiheesta puhuminen on muuten vaan todella hankalaa. Vertaistuki voisi kyllä auttaa paljon. Kiitos vinkistä!
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että tapahtumasta on lähes kymmenen vuotta. Voi olla, että äitisikin on muuttunut sen kymmenen vuoden aikana. Ehkä hänelle on homoseksuaalisuus ollut aluksi järkytys, mutta mistä tiedät, millainen hänen suhtautumisensa on nyt. Tällä yritän sanoa, että on myös mahdollista, että äitisi ei suhtautuisikaan homoseksuaalisuuteesi niin tuomitsevasti kuin pelkäät. On myös eri asia, että kyseessä on oma lapsi kuin tuollainen vähän kaukaisempi sukulainen. Pyydän, että itsesi vuoksi uskaltaisit puhua asiasta psykologille. Se voisi avata monta solmua sisältäsi. Olet tärkeä ja arvokas. Valoa sinulle <3
T: toinen homo
Äitini on kyllä myöhemmin kovasti katunut dramaattista reaktiotaan. Mutta uskovaisena ihmisenä ei edelleenkään pidä homoseksuaalisuutta hyväksyttävänä. Ymmärrän ja hyväksyn hänen näkökulmansa. Oma näkökulma on vaan jäänyt muodostumatta. Siitä olen varma, että tätä solmua täytyy lähteä avaamaan, en voi elää näin. Psykologille jutteleminen varmasti auttaisi. Kiitos paljon
Setan Sinuiksi-palvelu voisi auttaa sinua, saisit miettiä asioita turvallisen ihmisen kanssa.
<3 Tämä on tärkeä, ensimmäinen askel, että kirjoitit anonyymisti tänne! Kirjoitit, että äitisi on uskovainen. Et ole tilanteessasi yksin! Onneksi uskovienkin joukossa on yhä kasvava joukko, joka hyväksyy täysin seksuaalivähemmistöt.
Piispa John Vikströmin radiokolumni v. 2010 oli ihana. Se löytyy googlesta hakusanalla "John Vikström Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus". Ainakin suomi24-palstalle joku oli sen kopioinut kokonaisuudessaan. Kannattaa etsiä se ja lukea, uskon että saat siitä voimaa - ja ehkä voit antaa sen myös äidillesi luettavaksi.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
<3 Tämä on tärkeä, ensimmäinen askel, että kirjoitit anonyymisti tänne! Kirjoitit, että äitisi on uskovainen. Et ole tilanteessasi yksin! Onneksi uskovienkin joukossa on yhä kasvava joukko, joka hyväksyy täysin seksuaalivähemmistöt.
Piispa John Vikströmin radiokolumni v. 2010 oli ihana. Se löytyy googlesta hakusanalla "John Vikström Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus". Ainakin suomi24-palstalle joku oli sen kopioinut kokonaisuudessaan. Kannattaa etsiä se ja lukea, uskon että saat siitä voimaa - ja ehkä voit antaa sen myös äidillesi luettavaksi.
Kaikkea hyvää sinulle!
Löysin Suomi24 palstalta, oli todella hyvä kirjoitus. On jo yllättävän paljon kevyempi olo sisällä, kun on saanut purkaa asiaa anonyymisti ja saanut näin ihania kommentteja. Kiitos
https://seta.fi/palvelut/tuki-ja-neuvontapalvelut/sinuiksi-palvelu/
Älä jää enää yksin! Sulle kuuluu ihana ja hyvä elämä omana itsenäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että itse olet näin ajatellut. Muut eivät välttämättä ajattele samoin homoista. Suurimmalle osalle ihmisistä sillä ei ole mitään merkitystä, muulla syrjään vetäytymiselläsi sen sijaan voi olla. Kysymällä se selviää, jos joku ei tykkää tai arvostelee, tilanne on sama kuin kuin olit jo etukäteen ajatellut. Voit silti yllättyä positiivisesti kun huomaat, etteivät kaikki siitä piittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
3Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
Sirkka
Seuraavan kerran "Sirkka" kun joku sanoo sinua tekopyhäksi mul.kuksi niin kannattaa ihan oikeasti kuunnella ja tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
Sirkka
Sirkka voi mennä raamatunlauseineen sinne muiden tuomitsijoiden joukkoon. Lyötkö lyötyä?
Vierailija kirjoitti:
Menkää johonkin friikkisirkukseen.
Sinähän voitkin lähteä sinne johtotähdeksi johdattamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
Sirkka
Ja mitä verivelka tarkoittaa? Miten on tehty se velka?
Sinun tulee tehdä se, minkä koet itsellesi olevan parasta. Jos äitisi hylkää, sinun on oltava vahva ja oletko?
En itsekään voi kertoa omia ongelmiani äidilleni tulematta dissatuksi tai syyllistetyksi.
Ajattele vain itsesi parasta. Mikä se on, tiedät vain sinä. Tsemppiä. Olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
Sirkka
Pah. Ei vanhaa testamenttia kannata ottaa tosissaan. Kristinusko perustuu lähinnä uuteen testamenttiin ja vanha testamentti on vain tausta ennen uutta
Olit nuori kun näit äitisi reaktion ja oletit, että kaikki muutkin reagoivat samoin. Niin ei kuitenkaan ole jokaisen kohdalla, siitä ennakko-oletuksesta kannattaa luopua. Vertaistuen etsiminen on tärkeää neuvo. Mietin, oletko ollut yhteydessä serkkuusi, hänen kanssaan keskusteleminen voisi myös auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3Moos. 20:13 Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
Sirkka
Sirkka voi mennä raamatunlauseineen sinne muiden tuomitsijoiden joukkoon. Lyötkö lyötyä?
Mikä syntisiä odottaa: 🔥
Googlaa: eheytymisleiriSirkka
Välittyykö, Sirkka, viestistäsi ja asenteestasi rakkaus, ilo, ystävällisyys, laupius, oikeudenmukaisuus, ja armollisuus lähimmäistä kohtaan?
Vai oletko trolli?
AP, tulet löytämään paljon tukea, kun lähdet etsimään sitä. Älä jää enää yksin, sinulla on koko elämä edessäsi ja ehdit vielä vaikka mitä. Rohkeutta tarvitset matkalle, toivotan sitä sinulle paljon
Kiitos teille näistä viesteistä :')
Tuntuu välillä raskaalta nyt kun olen nostanut tämän asian tietoisuuteen ja ottanut sen pureskeltavaksi. Olen aina ollut varma, etten ikinä kerro kenellekään. Eristäytyneisyys saattaakin olla todellinen ongelmani. Minun olisi hyvä oppia luottamaan ja tukeutumaan ihmisiin, jotta voisin huomata etten olekaan yksin kaiken kanssa.
Ap
Siis et ole 10 vuoden aikana kertaakaan googlannut sanaa homoseksuaalisuus? Olisit löytänyt tietoa ja apua.
Alue: Aihe vapaa
Onko päällimmäisenä mielessäsi, että homoseksuaalisuutesi kertominen perheelle järkyttäisi ja äiti hylkäisi sinut? Hylätyksi tuleminen on musertava tunne.
En tiedä, miten itse toimisin tilanteessa perheeseen päin. Olisiko Setalla tarjolla jotain keskusteluapua ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta/olleilta?
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole oma valinta eikä myöskään mikään vamma. Seksuaalisuuden monimuotoisuus on vain lajillemme ominaista.