Saako julkiselta puolelta keskusteluapua ilman masennus-diagnoosia?

Ei saa ja pitää ottaa lääkkeet jos haluaa kunnollista apua.

Siis onko tuo joku valtakunnallinen pakko nykyään että on syötävä mieliala-/masennuslääkkeitä tai muuten ei saa keskusteluapua? Onkohan tuollainen ihan laillistakaan?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo joku valtakunnallinen pakko nykyään että on syötävä mieliala-/masennuslääkkeitä tai muuten ei saa keskusteluapua? Onkohan tuollainen ihan laillistakaan?

Sen katsotaan kuuluvan osaksi hoitoa ja jos siitä kieltäytyy, niin se on sama kuin kieltäytyy hoidosta. Laillisesti lääkehoito ei ole edellytys, mutta hoitava lääkäri voi tulkita lääkekielteisyyden niin ettei muulle hoidolle ole tarvetta, kun pärjää ilman. Ennaltaehkäisevänä ei saa keskuteluapua ainakaan kaupungin tuella.

Masentavaa pakkolääkintää...tulipa tuostakin lisää ahdistusta mieleen. Onkohan "näin Suomessa"-hoitolinjaus, miten esim. verrokkeina Ruotsissa ja Norjassa toimitaan, onko pakkolääkitys käytännössä sielläkin. Voihan sitä sitten ottaa reseptin ja sanoa että syö lääkkeitä vaikkei syö... Vai onko jo niin totalitaristista, että otetaan verikokeita joilla tarkistetaan että henkilö niitä varmasti syö. Ja keskusteluapua lopetetaan jos lääkeainetta ei veressä ole.

Vierailija kirjoitti:

Masentavaa pakkolääkintää...tulipa tuostakin lisää ahdistusta mieleen. Onkohan "näin Suomessa"-hoitolinjaus, miten esim. verrokkeina Ruotsissa ja Norjassa toimitaan, onko pakkolääkitys käytännössä sielläkin. Voihan sitä sitten ottaa reseptin ja sanoa että syö lääkkeitä vaikkei syö... Vai onko jo niin totalitaristista, että otetaan verikokeita joilla tarkistetaan että henkilö niitä varmasti syö. Ja keskusteluapua lopetetaan jos lääkeainetta ei veressä ole.

Jos haluaa hoitoa, niin on otettava sitä hoitoa mitä annetaan tai ei tarvitse kuormittaa järjestelmää turhaan. Ei ne asiat voi kovin huonosti olla, jos on varaa valita mikä muoto kelpaa.

Näinhän se Suomessa valitettavasti tuppaa menemään, että ennaltaehkäisyä ei ole olemassa, vain akuutti tarve hoidetaan. Lääkärille pääsee vasta, kun makaa paareilla; hammaslääkärille vasta, kun hampaat ovat mädäntyneet suuhun ja aiheuttaneet vakavan komplikaation; ja psykologille vasta, kun joku on ehtinyt väliin estämään itsemurhan. Vähän kärjistetysti, mutta kovin ei metsäänkään mene.

Ei saa diagnoosillakaan sen jälkeen kun diagnoosin on saanut.

Itse pääsin oman kotikuntani psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle parin päivän varoitusajalla. Terveydenhoitaja varasi ajan puolestani. Ainakin omassa kunnassani on työttömille oma terveydenhoitaja. Täällä on myös työttömille mahdollisuus päästä ilmaiseen terveystarkastukseen. Kannattaa selvittää oman kotikuntasi tilanne.

Psyk.sairaanhoitaja arvioi tilannettani ja sovimme, että aluksi kävisin siellä kerran viikossa pari tuntia kerrallaan juttelemassa. Olemme käyneet läpi mieltä askarruttavia asioita ja joskus olen saanut aiheeseen liittyviä tehtäviä kotona mietittäväksi. Sittemmin käynnit ovat harventuneet, nykyään käyn vastaanotolla kerran kuukaudessa. Puhuimme aluksi mahdollisesta lääkityksestä, mutta minua ei ole mitenkään painostettu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin oman kotikuntani psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle parin päivän varoitusajalla. Terveydenhoitaja varasi ajan puolestani. Ainakin omassa kunnassani on työttömille oma terveydenhoitaja. Täällä on myös työttömille mahdollisuus päästä ilmaiseen terveystarkastukseen. Kannattaa selvittää oman kotikuntasi tilanne.

Psyk.sairaanhoitaja arvioi tilannettani ja sovimme, että aluksi kävisin siellä kerran viikossa pari tuntia kerrallaan juttelemassa. Olemme käyneet läpi mieltä askarruttavia asioita ja joskus olen saanut aiheeseen liittyviä tehtäviä kotona mietittäväksi. Sittemmin käynnit ovat harventuneet, nykyään käyn vastaanotolla kerran kuukaudessa. Puhuimme aluksi mahdollisesta lääkityksestä, mutta minua ei ole mitenkään painostettu siihen.

Unohdin lisätä, että nämä käynnit ovat ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo joku valtakunnallinen pakko nykyään että on syötävä mieliala-/masennuslääkkeitä tai muuten ei saa keskusteluapua? Onkohan tuollainen ihan laillistakaan?

Sen katsotaan kuuluvan osaksi hoitoa ja jos siitä kieltäytyy, niin se on sama kuin kieltäytyy hoidosta. Laillisesti lääkehoito ei ole edellytys, mutta hoitava lääkäri voi tulkita lääkekielteisyyden niin ettei muulle hoidolle ole tarvetta, kun pärjää ilman. Ennaltaehkäisevänä ei saa keskuteluapua ainakaan kaupungin tuella.

Ei pidä paikkaansa. Olet osana hoitokokousta, jossa pohditaan kuntoutumisen tarvetta ja sitä miten se toteutetaan. Lääkinnällinen kuntoutus on vain yksi kuntoutuksen muodoista. Totta kai itse voit vaikuttaa omaan hoitoosi ja kertoa toiveistasi yms.

Jos et kuntoudu esim keskuteluterapialla, pohditaan kuinka hoito jatkossa tapahtuu, jotta kuntoutuisit. Lääkkeitä toki jutellaan; sairauksia näillä hoidetaan ja diagnoosin tulet saamaan. Ilman diagnoosia et voi olla hoidettavana: ei ole mitään mitä hoitaa.

Onhan noita myös muita diagnooseja kuin masennus, mutta ilmeisesti siis tarkoitat, että voitko saada apua ennaltaehkäisevästi ennen kuin minkään diagnoosin kriteerit täyttyy? Kannattaisihan sitä ainakin käydä kokeilemassa. Varaa aika ja kerro, että koet olevasi riskissä masentua, jos et saa keskusteluapua.

Tai sitten voit yrittää löytää tukea muualta, esim. seurakunnan diakonilta tai Suomen Mielenterveysliiton kriisipuhelimesta. Tuolla jälkimmäisessä osataan varmaan myös neuvoa, millaiset mahdollisuudet sinun tilanteessasi on saada apua julkiselta puolelta.

Et kertonut millaisia vaikeuksia sinulla on, mutta moneen löytyy vertaistukea myös netistä. On olemassa esim. mielenterveysasioihin liittyvä https://tukinet.net/ , joss järjestetään monenlaisia chatteja. Ja sitten on olemassa pilvin pimein erilaisia yhdistyksiä, joissa samantyyppisiä vaikeuksia kohdanneet voivat jakaa kokemuksiaan (oli sitten kyseessä oma tai läheisen sairastuminen, avioero, läheisen kuolema, riippuvuus, koettu väkivalta, työttömyys tmv.).

Jos pyydät terveyskeskuslääkäriltä niin kyllä kai.

Ainakain tuttavani kävi useita kertoja juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa akuusista ongelmastaan.  Ja se helpotti häntä paljon.

Ota yhteys terveyskeskuslääkäriin ja kysy, 

Sano että tarvitset välttämättä keskusteluapua.

On niitä matalan kynnyksen apujakin saatavissa, ei tarvita mitään masennusdiagnoosia.

Yhteys mielenterveystoimistoon tai terveydenhoitajalle tai lääkäriin ja pyytää itse että haluaa jutetella jonkun kanssa

Ensiapu on yleensä psykiatrinen sairaanhoitaja,

Kysele ap ja hae apua, sitä kyllä saa kun vain on tarpeeksi tiukka ja vaatii.