Kaksisuuntaisia paikalla?

Ihan hyvin voin. Hieman hypomaniaa pukkaa ja unettomia öitä tullut vietettyä mutta soitan kohta lääkärille josko jätettäisiin jo masennuslääke pois. Oli siis masennusjakso tuossa muutama viikko sitten. Tosi kova stressi päällä ja siitä johtuen pakkoajatukset tulleet takaisin. Mutta tulevaisuus näyttää ihan valoisalta :) 

Mitä tyhmää olet sortunut tekemään ap?

Mulla vuosiin ollut helpompi ajanjakso, mutt nöyränä olen aina. Koskaan ei voi tietää mitä kulman takana odottaa.. Mitäs ap on käynyt? Voimia ja aurinkoa kaikille!

Pärjäsin vuosia hyvin, ilman lääkkeitä tai mitään kun vietin vain mahdollisimman tylsää elämää. Eli säännöllistä, kuten nukkumaan aina klo 20, herätys klo 5.00. Kotihiirenä vain, en koskaan osallistunut mihinkään työpaikan illanviettoihin jne. Mutta näköjään pikkuhiljaa jotain tapahtui päässäni, tein maailman tyhmimmän teon (rikollista se ei toki ole, mutta ihan älytöntä) ja nyt olen masennuksen aallonpohjassa :( :(

ap

Kertominen on vaikeaa, kun olen nyt niin masentunut. Kun täältä saa vain kuraa niskaan, jolloin mieli menee entistä alemmaksi. Voimia kaikille meille tätä sairastaville, ei ole helppoa.

ap

Onko sinulla nyt lääkitys? Tarvittavat käytössä? Läheisiä? Kerää voimia ja ole armollinen itsellesi. Ja tuosta "tylsästä elämästä", minäkin elän periaatteessa niin. Lähden kyllä illanviettoihin jne, mutten enää juo. Alkoholi ja meidän sairaus on tosi veemäinen kombo. Voimia ap, sinä nouset sieltä, älä ole ankara itsellesi! t.3

On mennyt viime aikoina vähän lujaa, ja minulla hypomaniaan ja maniaan liittyy aina lääkkeistä luopuminen ja alkoholin liikakäyttö, myös seksuaalinen holtittomuus ja uhkapelaaminen. Nyt alkaa kääntyä sille puolelle taas että pukkaa katumusta siitä mitä on tullut tehtyä kun meni lujaa. Pelkään aidsia ja muita tauteja, murehdin rahan tuhlaamistani. 

Ja sekin vituttaa, kun nyt olisi töissä kiire mutta on veto pois. Haluaisin olla aina hypossa tai maniassa, silloin olen oikea työkone, voin tehdä yötkin parin tunnin unilla...

Nyt on lääkitys kyllä, taistelen niiden sivuvaikutusten kanssa. Voin mä oikeastaan sen kertoakin. Elikäs löysin mieheni kuolleena vierestäni viime syksynä. Urhoollisesti menin töihin viikon sairausloman jälkeen, ja kaikki ihmettelivät mikä selviytyjä olen. Menin nyt sitten naimisiin tutun miehen kanssa, enkä ole yhtään onnellinen. Itkettää vain, en tuntenut tuota miestä yhtään kunnolla. Ja nyt olen hänen vaimonsa. Kellekään muulle ei varmasti ole sattunut mitään näin peruuttamatonta. En voi sietää miestäni!! :( Maniapäissään tehty ratkaisu, josta seurasi ihan jäätävä masennus.

ap

Koen itseni maniassa lähes Jumalasta seuraavaksi ja itseluottamukseni on niin korkealla silloin, että näin jälkeenpäin aina hävettää oma käytökseni. En pidä silloin ketään muuta minään, olen itse paras ja kaikkivoipa. Työhaastatteluissa ja töissä olen pärjännyt silloin erinomaisesti, mutta kyllä aina hävettää miettiä niitä juttuja, joita on oikein maniapäissään tullut selitettyä. Maniassa rahaa toki kuluu kuin roskaa ja seksiä tekee mieli koko ajan, estoja ei oikein ole ja jatkuvasti haluaa vain juhlia.

Nykyään hyvä toimiva lääkitys, joten mieliala pysyy tasaisena ja elämä parempana.

Rahaakin olen kyllä tuhlannut, mutta luottotiedot kunnossa. Tosin nyt en tiedä miten kömpiä ylös täältä aallonpohjalta. Kunpa olisin silloin turvautunut hoitotahoon kun mieheni kuoli, mutta luulin selviytyväni. Mulle on aina ollut kunnia-asia pärjätä itse ja eikä turvautua muihin. Nyt tosiaan en jaksa enää muuta kuin itkeä vain, vaikka tuoreena rouvana pitäisi olla ns. onnensa kukkuloilla. Mitä helvettiä mä meninkään tekemään??? 

ap

Voi ei :( Olen tosi pahoillani miehesi poismenosta. Sanattomaksi vetää. Kovasti voimia sulle! Ja mä vaan selitän miten tulevaisuus näyttää valoisalta... 

t. se ensimmäinen vastaaja

Kiitos. Selittämättömintä ja kauheinta tässä on se, että en tunne enää omaa itseäni. Pelkään itseäni. En tosiaan tiedä miksi menin nyt naimisiin, vaikka en koskaan ole selvinnyt enkä tule selviämään siitä entisestä. Nämä häät olivat tosi pienet ja maistraatissa. Jotenkin mä tunsin, että tarvitsen ihmisen rinnalleni. Mutta nyt kun hän on, niin en voi sietää edes kosketustaan. Mitä helvettiä mulle tapahtuu? Tein muitakin typeriä asioita tässä viime päivinä, kuten esim että irtisanoin henkivakuutukseni jne... ja olin jo vähällä perua sovitun välttämättömän leikkauksen, koska tuntuu etten sitä tarvitse/ansaitse.

 ap

Voi ei... Onko sulla hoitosuhdetta psyk.poliin? Pääsetkö juttelemaan lääkärille? Onko sulla omahoitajasuhde tai terapeutti?

t. eka

Kiitos, nro 13. Kävin työterveyshuollossa, ja tekivät sieltä lähetteen. Mulla on ollut suhde, mutta se päättyi ajat sitten. Kun luulin pärjääväni omillani :(

ap

Toivottavasti lähete käsitellään nopeasti ja pääset hoitoon! Tarvitset nyt ulkopuolisen ihmisen, ammattilaisen jolle avautua. Älä ihmeessä jätä lääkkeitä ottamatta vaikka olisi sivuoireita. Tiedän kyllä, että sivuvaikutukset voi olla inhottavia. Toivotaan, että saisit hyvän, sinulle sopivan lääkityksen. Tsemppiä!

t. eka