Miksi mummojen on vaikea tajuta että meidän kodin säännöt

Mummoikäiseltä tuli ihan fiksu kommentti. Omista lapsista tietää mitä osaavat ja mitä eivät. Omassa kodissa tietää äänestä ja lapsen sijainnista, mitä kohta tulee tapahtumaan. Sitten sitä puuttuu niihin mihin tarvetta on. Toisen lapsesta ei tiedä yhtään mitään. Kaikki on yhtä potentiaalista vaaran paikkaa. Sitten toiset ovat varovaisempia kuin toiset, ehkä luonteesta ja kasvatuksesta riippuen. Osa mummoikäisistä ja erityisesti siis naisista (ei niinkään miehistä) on kasvatettu olemaan hiljaa ja huomaamattomia. Se on heillä aika syvällä se kasvatus.

Meillä saa sisällä juosta ja telmiä, ruoka syödään ruokapöydässä ja toisia ei satuteta eikä siis myöskään juosta päin. Liikkuminen kuuluu lapselle, touhuaminen jne. Myös toisten huomioiminen kuuluu ihmiseksi kasvamiseen. Sitäkin pitää harjoitella, harva sitä osaa luonnostaan tai sitten on peloiteltu lasta pahasti. 2v on vielä harjoitteluasteella. Lapsen ja aikuisenkin elämään kuuluu eri sääntöjä eri paikoissa. Olen minäkin kotona toisin kuin kirjastossa ja kaupassa. Kotona joskus itkettää ja joskus naurattaa, joskus olen nakupelle. Kirjastossa ja kaupassa ja töissä käyttäydyn toisin. Lapsikin oppii, ne on aika fiksuja, mutta se 2v kuten sanottu on vasta harjoitteluvaiheessa. Että en minä nyt yleistäisi, että jos kotona saa juosta niin lapsi ei missään ikinä milloinkaan pysty olemaan juoksematta ja riehumatta.

Ja ap:lle vielä niin juttele mummon kanssa, asiallisesti ja ystävällisesti. Meilläkin yksi mummo oli alkuun aika tarkka. Liukumäkikin oli tosi vaarallinen paikka jopa 5v lapselle. Nyt se on höllännyt. On vissiin todennut, että tälläkin tavalla voi selvitä hengissä ja lapset ovat iloisia ja käyttäytymiskykyisiä. Viime aikoina on jopa kehunut, miten ne lapset oppii hyvin kaikkea, kun ei kaikkea kielletä vaan neuvotaan ja annetaan yrittää.

olen viiden lasen lapsen mummo. Olen vielä pitkään työelämässä. Mutta olemme mieheni kanssa yrittäneet auttaa nuoria vanhemia hyvin paljon. Vaihdellaan työvuoroja ja yritetään järjestää omat menot niin että voidaan olla auttamassa. Mutta nyt olen todella väsynyt ja pahoittanut mieleni. Nykyään tulee aina palautetta nuorilta vanhemmilta. Milloin mitäkin olen tehynyt väärin. Yleensä vika on aina minussa, ei koskaan esim. ukissa. Miksi mummo joutuu aina äitien hampaisiin? Pitäisikö kieltäytyä hoitamasta? Miksi nuoret vanhemmat eivät kuuntele vanhempien neuvoja. On niin säälittävää katosa vierestä kun tekevät ihan tyhmiä virheitä?