Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mummojen on vaikea tajuta että meidän kodin säännöt
Vierailija
16.05.2014 |
on meidän kodin säännöt, piste. Hänen kotonaan sitten omat säännöt.
Saattaa tulla kylään ja sanoa meidän 2,5 vuotiaalle että sisällä ei saa juosta. Kyllä meillä muuten saa kun tilaa on käytävää riittää. Ei saa liikuskella mitenkään päin (kuperkeikkoja, hyppiä musiikin tahtiin) ettei käy mitään vahinkoa, esim. lyö päätään. Mummo ei tunnu tajuavan että on liikunnallinen lapsi, käydään ulkona säännöllisesti mutta virtaa riittää. Suuttui kun sanoin että meidän Liisa ei oo mikään Veera (siskoni lapsi ja mummin silmäterä) joka vaa istuu paikoillaan.
Miten mä saan sen ihmisen päähän taottua tämän? Lapsi on ihan ihmeissään kun mummi tulee ja sanoo toista kun äiti ja isi antaa luvan. Mummille kun sanoo että kyllä meillä saa juosta niin sanoo kauhuissaan että no ei saa sisällä juosta!
Lapsi haluaa tehdä kuperkeikkoja, tanssia, hyöriä ja pyöriä, mummin mukaan tämä on ihan turhaa liikkumista. Eikä tajua miksi lapsi ei halua istua potalla tuntikausia... -_-
Kommentit (42)
Äitini oli siskolla käymässä ja siskon lapset riekkuivat sohvalta pöydälle ja sieltä nojatuoliin jne. Äitini yritti toppuutella, mutta sisko sanoi, että heillä lapset saa olla lapsia. Hetken kuluttua yksi lapsista seisoi päällään nojatuolissa, toinen hyppäsi päälle, tuoli kaatui ja pienempi jäi alle. Ranne murtui. Sisko huutamaan äidille, että miksi et katsonut perään, miksi annoit hypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu anopin kanssa, kun lapset olivat pieniä. Mä menin sitten äärimmäisyyksiin enkä kieltänyt oikein mitään anopin kuullen. No onneksi lapset eivät sitä kauheasti käyttäneet hyväkseen.
Anoppi pitää itseä todella tärkeänä lapsille ja olihan hän, kun lapset olivat pieniä, mutta pikkuhiljaa, kun heillä ei saanut tehdä oikein mitään muuta kuin istua, auttaa kotiaskareissa tai katsoa telkkua, niin alkoivat kyllästymään. Ja auta armias, jos siellä oli useampi sisarus, niin mitään leikkimielistä tappelua, ei mitään riehumisia ei mitään mistä tuli meteliä saanut tehdä. Mummi kyllä kiljui (juuri niin, kiljui) lapsille, jos eivät osanneet käyttäytyä.
Arvaa suostuvatko lapset menemään Mumminsa luokse? Eivät suostu ellen mä pakota. Eivät ole suostuneet vuosiin ja yhden lapsen olen lahjonutkin käymään siellä säännöllisesti koulun aikataulujen puitteissa.
Toiselle Mummille nämä samat lapset lähtevät riemusta kiljuen ja jopa tappelevat kenen vuoro on sinne mennä. Todella surullista, kun toisen liiallinen ankaruus tekee sen, ettei lapsilla ole häneen lämpimiä välejä.
Meillä ei onneksi ole noin. Joskus pitää mummoa ja pappaakin rauhoittaa että lapsikin rauhottuisi edes ennen iltaa ja yöunia.
Mutta yksi joka minua ärsyttää on se herkkujen lappaminen, varsinkin isälläni. Hän ostaa kaikki hullut ja viisaat. Lapsi oli pääsiäisenä useamman päivän mummolassa ja isäni sanoi että lapsi ei kauhean hyvin syö ruokaa. No ei kai syö kun koko ajan on jotain muuta syötävää tarjolla ja kädessä, keksiä, pullaa, kinkkua, makkaraa, jne. jne. Meillä kotona se onneksi toimii kun sanon, että sitä ei syödä kun ensin syödään ruoka. Mutta isäni selkeästi loukkaantuu jos tulee kaupasta jonkun naksupussin kanssa ja näyttää, katso mitä pappa toi, ja minä kiikutan pussin piiloon. Tätä seuratessa olen tajunnut miksi isänikään ei laihdu, ihan samalaista näpertämistä se on hänenkin kohdallaan. Kyseessä vain on leikkeleet, juustot yms.
Onneksi nuita yökylässä olemisia ei kovin tiheään ole ja lapsi rakastaa olla mummon ja papan luona. Olen yrittänyt sulkea mieleni tältä asialta, mutta kyllä se ärsyttää.
Onpas teillä hirveitä penskoja, juoksevat ja riekkuvat pitkin poikin ja jos joku yrittää sanoa, että voi kohta sattua jotain, ollaan loukkaantunutta ja välit poikki. Kyllä 2,5 v on vielä niin pieni, ettei osaa arvioida vaikkapa juoksuvauhtia tai kuperkeikantekopaikan turvallisuutta.
Meillä riehutaan hallitusti, tai riehuttiin, lapset nyt jo teinejä. Kukaan ei ole koskaan satuttanut itseään pahemmin, ei niin kovin, että olisi lääkäriin pitänyt mennä. Iso koti, paljon tilaa ja turvalliset säännöt takaavat sen, että lapsille ei satu mitään, vaikka juoksentelevat jne.
Kutonenko kieltää kokonaan kuperkeikkojen teon ja valvoo koko ajan lasta ettei vain tee mitään mikä vaatisi vauhtia tai taitoja? =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:12"]
Meillä riehutaan hallitusti, tai riehuttiin, lapset nyt jo teinejä. Kukaan ei ole koskaan satuttanut itseään pahemmin, ei niin kovin, että olisi lääkäriin pitänyt mennä. Iso koti, paljon tilaa ja turvalliset säännöt takaavat sen, että lapsille ei satu mitään, vaikka juoksentelevat jne.
Kutonenko kieltää kokonaan kuperkeikkojen teon ja valvoo koko ajan lasta ettei vain tee mitään mikä vaatisi vauhtia tai taitoja? =D
[/quote]
En ole kutonen, mutta ainakaan meillä ei tehdä kuperkeikkoja portaissa, vaikka se teillä olisi hallitusti ok
Minä taas ihmettelen sitä, miksi mummolassa ei voi olla mummon sääntöjä, hän siellä asuu. Lastenlasten käynnit ovat yhtä tuskaa, koska mitään ei saa kieltää, ettei olisi hirviömummi. Lapset menee makuuhuoneeseeni, löytää lääkepurkit ja tyhjentää ne - tosin ei varsinaista vaaraa, ei niissä ollut kuin kalkkitabletteja ja C-vitamiinia, mutta silti. Ovi kiinni, lääkkeet lukkojen takana piilossa ja silti pitää mennä etsimään. Eikä lastenlasten äiti millään ennätä omiensa perään katsomaan, kun "täällä on sun säännöt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:12"]
Meillä riehutaan hallitusti, tai riehuttiin, lapset nyt jo teinejä. Kukaan ei ole koskaan satuttanut itseään pahemmin, ei niin kovin, että olisi lääkäriin pitänyt mennä. Iso koti, paljon tilaa ja turvalliset säännöt takaavat sen, että lapsille ei satu mitään, vaikka juoksentelevat jne.
Kutonenko kieltää kokonaan kuperkeikkojen teon ja valvoo koko ajan lasta ettei vain tee mitään mikä vaatisi vauhtia tai taitoja? =D
[/quote]
En ole kutonen, mutta ainakaan meillä ei tehdä kuperkeikkoja portaissa, vaikka se teillä olisi hallitusti ok
[/quote]
Miten näohin ketjuihin tulee aina joku nillittäjä joka vetasee esimerkiksi just jotku rappuset ja kuperkeikat. Hoh-hoijaa. Se on sitä maalaisjärjen puutetta. Kun aloittaja puhui sisällä käytävillä juoksemisesta. Ja siitä että heilllä ON tilaa.
Kaverini on niitä vanhempia joka kieltää ihan kaiken. Niillä ei saanut seistä sohvalla, siinä piti istua, ei maata, siis siellä oleminen oli yhtä kieltoa. Sitten ihmetellään miksi lapset niin kovasti uhmaa, paljon enemmän kuin muiden lapset.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:12"]
Meillä riehutaan hallitusti, tai riehuttiin, lapset nyt jo teinejä. Kukaan ei ole koskaan satuttanut itseään pahemmin, ei niin kovin, että olisi lääkäriin pitänyt mennä. Iso koti, paljon tilaa ja turvalliset säännöt takaavat sen, että lapsille ei satu mitään, vaikka juoksentelevat jne.
Kutonenko kieltää kokonaan kuperkeikkojen teon ja valvoo koko ajan lasta ettei vain tee mitään mikä vaatisi vauhtia tai taitoja? =D
[/quote]
En ole kutonen, mutta ainakaan meillä ei tehdä kuperkeikkoja portaissa, vaikka se teillä olisi hallitusti ok
[/quote]
Miten näohin ketjuihin tulee aina joku nillittäjä joka vetasee esimerkiksi just jotku rappuset ja kuperkeikat. Hoh-hoijaa. Se on sitä maalaisjärjen puutetta. Kun aloittaja puhui sisällä käytävillä juoksemisesta. Ja siitä että heilllä ON tilaa.
Kaverini on niitä vanhempia joka kieltää ihan kaiken. Niillä ei saanut seistä sohvalla, siinä piti istua, ei maata, siis siellä oleminen oli yhtä kieltoa. Sitten ihmetellään miksi lapset niin kovasti uhmaa, paljon enemmän kuin muiden lapset.
[/quote]
ja minun piti lainata kutosen tekstiä. Sori, meni väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, kuperkeikkoja rappusissa... Sen ikäinen joka jo jotain ymmärtää, ei edes yritä tehdä kuperkeikkoja rappusissa ja sitä nuorempaa ei edes saa päästää rappusiin ilman aikuista.
Mä olen samaa mieltä, että mummolassa on omat säännöt, se on mulle aina ollut okei, mutta jos tulos on se, että lapset eivät enää mene mummolaan, niin silloinhan jossain mättää. Eikä meilläkään saa hyppiä sohvilla tai tehdä muita älyttömyyksiä, kaikessa pitää löytää kultainen keskitie. Ei olla liian lipsuja eikä liian natseja.
No jos mummo yksin hoitaa lapsia, niin sitten mummin säännöt. Muuten talossa talon tavalla. Mutta turha sitä kai nöksähtääkään, jos toinen hyvän hyvyyttään yrittää suojella lapsia.
Lapsi erottaa kyllä aika pienenä jo oman äidin ja vaikka sitten mummin. Ihmisillä on eri sääntöjä, mutta aikuisia kunnioitetaan. Mun äiti on "kaikesta huolissaan", ja joskus olen pyytänyt hoitamaan, että saan itse tehtyä edes vähän töitä. (Olen siis samaan aikaan kotona). Mummi kieltää riekkumisen ja hyvä niin, tekevät mummin kanssa rauhallisempia asioita (mm. askartelu, lukeminen). Koskaan, ei koskaan ole ollut ongelmaa. Mutta sitä virhettä ei kannata tehdä, että samaan aikaan kaksi henkilöä antaa ristiriitaista viestiä. Se päättää, jolla on hoitovastuu. Toisaalta on myös vanhan ihmisen kunnioittamista, että jätetään ne sydäntätykyttävimmät sirkustemput sitten myöhemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 09:12"]
Meillä riehutaan hallitusti, tai riehuttiin, lapset nyt jo teinejä. Kukaan ei ole koskaan satuttanut itseään pahemmin, ei niin kovin, että olisi lääkäriin pitänyt mennä. Iso koti, paljon tilaa ja turvalliset säännöt takaavat sen, että lapsille ei satu mitään, vaikka juoksentelevat jne.
Kutonenko kieltää kokonaan kuperkeikkojen teon ja valvoo koko ajan lasta ettei vain tee mitään mikä vaatisi vauhtia tai taitoja? =D
[/quote]
Sanoinko kieltäväni kokonaan kuperkeikkojen teon? Enpä tainnut.
Mutta kyllä, valvoin ettei kaksivuotias tee niitä vaarallisissa paikoissa esim. sängyllä, ja kyllä, valvoin ettei juoksenut portaissa joita meidän asunnossa riittää. Sitä se pienen lapsen vanhempana olo JOLLEKIN on, turvallisuuden valvomista. Helpommalla varmasti pääsee, jos antaa lapsen tehdä ihan mitä lystää, kun hän on niin " liikunnallinen". Ja ilmeisesti tähän yhtälöön ja maailmankuvaan kuuluu se, että voi voi kun välillä tulee niitä kolhuja ja murtumisia ihan väkisin.
6
Kyllä mummolassa pitää olla mummolan säännöillä, sehän on selvä. Joskus sitten käy niin, etteivät lapset eivät halua mummolaan yökylään, koska ilmapiiri on jatkuvan kieltämisen takia niin kireä. (Lapsi reagoi varmasti siihen, jos mikään, mitä hän tekee ei ole mummon mielestä hienoa, vaan aina katsotaan paheksuvasti ja kielletään.) Tämä on kuitenkin lapsen valinta eikä häntä pidä mielestäni pakottaa, ellei esim. vanhemman työmatkan takia ole pakko mennä yöksi. Koko perheenä voi sitten kyläille sen mukaan, miten itse kenenkin hermot kestävät. En usko, että nämä kieltäjäisovanhemmatkaan suuremmin nauttivat lastenlastensa vierailuista, onhan se heillekin stressaavaa.
Aloittaja kysyi kuitenkin sitä, miten myös hänen kodissaan saisi päteä hänen/heidän perheensä säännöt. En minä ainakaan muuta keksi kuin avoimen keskustelun ja mielellään niin, etteivät lapset kuule (mummo ei joudu "torutuksi" lasten edessä). "Kuule, meidän kotona lapset saavat juosta, kunhan ei ihan överiksi mene. Saavat myös hypätä tuosta sohvalta/kiipeilla käsinojilla tms., kunhan ovat varovaisia. En ole halunnut kieltää tällaista liikkumista lapsilta sisälläkään. Älä sinäkään noista kiellä, etteivät hämmentyisi." Toimisiko tämä? (Ei välttämättä, mutta ehkä jostain tuollaisesta voisi lähteä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että on ärsyttävää, mutta ei se muutu ainakaan ellet kerro kantaasi asiallisesti. Ei vain että "meillä kyllä saa" vaan "Lapsen on tärkeää saada liikkua ja touhuta. Kaksivuotias ei voi vain olla hiljaa paikallaan, ja sellaisen vaatiminen voi hidastaa motorista kehitystä. Me vanhemmat haluamme lapsen kehittyvän normaaliin tahtiin motorisesti, joten siksi täällä meillä tosiaan saa leikkiä ja liikkua." Jos kertaluontoisen selityksen jälkeen ei mummolla yhtään muutu ääni kellossa, sinun on vain kylmästi jyrättävä hänen äänensä joka kerta, ja se on sääli, mutta vanhemmat kyllä päättävät, mitä lapsi saa kotonaan tehdä. Sitten hän saa ihmetellä, miksi hänellä ei ole arvovaltaa lapseen, kun joudutte pakosta aina nollaamaan ne turhat kiellot ja lapsi oppii, ettei mummoa tarvitse totella.
Kyllä mummolassa pitää olla mummolan säännöillä, sehän on selvä. Joskus sitten käy niin, etteivät lapset eivät halua mummolaan yökylään, koska ilmapiiri on jatkuvan kieltämisen takia niin kireä. (Lapsi reagoi varmasti siihen, jos mikään, mitä hän tekee ei ole mummon mielestä hienoa, vaan aina katsotaan paheksuvasti ja kielletään.) Tämä on kuitenkin lapsen valinta eikä häntä pidä mielestäni pakottaa, ellei esim. vanhemman työmatkan takia ole pakko mennä yöksi. Koko perheenä voi sitten kyläille sen mukaan, miten itse kenenkin hermot kestävät. En usko, että nämä kieltäjäisovanhemmatkaan suuremmin nauttivat lastenlastensa vierailuista, onhan se heillekin stressaavaa.
Aloittaja kysyi kuitenkin sitä, miten myös hänen kodissaan saisi päteä hänen/heidän perheensä säännöt. En minä ainakaan muuta keksi kuin avoimen keskustelun ja mielellään niin, etteivät lapset kuule (mummo ei joudu "torutuksi" lasten edessä). "Kuule, meidän kotona lapset saavat juosta, kunhan ei ihan överiksi mene. Saavat myös hypätä tuosta sohvalta/kiipeilla käsinojilla tms., kunhan ovat varovaisia. En ole halunnut kieltää tällaista liikkumista lapsilta sisälläkään. Älä sinäkään noista kiellä, etteivät hämmentyisi." Toimisiko tämä? (Ei välttämättä, mutta ehkä jostain tuollaisesta voisi lähteä.)
No voi varmaan vetää jotkut rajat, missä lapset voi ja on turvallista juosta, jumpata, tehdä kuperkeikkaa jne. sisälläkin. Meillä esim. lastenhuone on lasten aluetta ja tehty turvalliseksi myös liikuntaan. Lattialle otetaan jumppamatot ja puolapuilla tai trapetsilla saa temppuilla niin paljon kuin haluaa. Mutta näitä riehumisleikkejä ei tuoda olohuoneen sohvalle tai ruokapöytään. Aika pienikin lapsi tajuaa tämän.
En lähtisi sekoittamaan lapsen päätä suin päin sanomalla täysin jotain ristiriitaista, kiusallanikaan, mitä mummo höpöttää. Jos mummo kieltää juoksemisen meillä kotona, niin sanoisin lapselle, että "mummo on oikeassa, juoksuleikit tehdään omassa huoneessa ja että mummo on vain sinun turvallisuudestaan huolissaan". Onhan se ihan kohteliastakin huomioida kyläilijät, eikä riehua koko ajan silloin. Mutta mummolle tekisin selväksi, mitkä meidän kodin säännöt tai periaatteet ko. asiassa ovat. Tai pyytäisin tarvittaessa mummoa viemään lapsen ulos puistoon, jos se selvästi kaipaa liikuntaleikkejä, eikä mummo kestä niitä sisällä katsoa. Kaiken voi tehdä ystävyydessäkin vaikkei olisi aina niin samaa mieltä. Turha pahoittaa kaikkien mieltä.
Ihmisillä on erilaisia tapoja ja sääntöjä eikä ne tavat ja säännöt rajoitu omiin koteihin. Lastenkin on opittava sietämään erilaisia ohjeita ja asenteita. Jos joku mummu kieltää lapsen kotona jotain äidin sallimaa, niin mitä sitten? Ei ole vakavaa.
On se. Jos vanhemmat eivät kiellä kotona juoksemista ja hallittua riehumista, niin se tarkoittaa kuperkeikkoja rappusissa ja murtuneita luita. =D
Kyllä osaan palsta mammoista voi AINA luottaa.
En puutu lasteni perheiden sääntöihin millään tavalla. En kiellä, en käske, en ohjaa. Olen ihan hiljaa, vaikka 3v tunkee mehulasiin keksejä, kaataa sitten mössön pöydälle ja nauraa. Jos se on lapseni perheessä sallittua, ei ole minun asiani siihen puuttua.
Silti kannattaa miettiä, miksi mummin (minun) kanssa pääsee Linnanmäelle se lapsenlapsi, joka ei kotonaankaan rieku vaan ymmärtää elämän pelisäännöt. Keksimössölapsi saa mennä vanhempiensa kanssa (paitsi että nämä eivät jaksa, kun koko ajan täytyy vahtia).
Alue: Aihe vapaa
Tuo on ärsyttävää!
Meillä on mummit eikä vaarit puutu ja komentele meillä. Heillä komentavat, mutta se onkin täysin ok, koska kyseessä heidän koti.
Sitten onkin mun yks kaveri, tai vois kai sanoa ex-kaveri. Ei olla kauheesti nähty aikoihin ;) Kävi meillä joskus harvakseltaan ja aina komenteli mun lapsia mitä omituisemmista asioista, kuinka esim. kuuluu kahvipöydässä olla, just tosta juoksemisesta sisällä (meillä saa juosta) ja vaikka mistä muusta, mikä sille ei kuulunut pätkääkään. Yritin ihan kauniisti hälle aluksi sanoa, että meillä kyllä saa tehdä sitä ja tätä ja tota (eikä kyse ollut mistään älyttömästä, on meilläkin rajat). Ei mennyt perille. Lopulta paloi käpy hänen toimintaan ja sanoin sitten vähän rumemmin tästä :D Ei ole sen jälkeen käynyt :)