Lue keskustelun säännöt.
Superkaunis ystävätär ja kateus...
15.05.2014 |
Hyvä ystäväni on aivan käsittämättömän, järjettömän kaunis, tehnyt paljon mallintöitäkin ulkomailla. Ei siis mikään lisäkkeillä ja meikeillä tuunattu "feikkikaunis", vaan sellainen enkelimäinen ilmestys, samaan tyyliin kuin esim. joku Sofia Ruutu. Lisäksi aivan ihana ja sydämellinen ihminen, eli ei mikään pöyhkeä ja nokkava, kuten jotkut upeat kaunottaret ovat. Kaikinpuolin siis aivan täydellinen ihminen, en keksi mitään vikaa. Itse puolestani olen ruma ja muutenkin tavallaan epäonnistunut ihminen (ei onnea ihmissuhteissa, opiskeluissa tai työelämässä), enkä voi lopettaa vertailemasta itseäni kauniiseen ystävääni.
Olemme tunteneet toisemme lapsuudesta asti ja ystäväni on aina ollut se, joka on kerännyt kaiken huomion. Hänen ulkonäköään on ala-asteikäisestä päivitelty ääneen, kun minä olen seissyt vieressä. Ex-poikaystäväni sekosi sanoissaan ja leuka putosi lattiaan, kun tapasi ystäväni ensimmäisen kerran. Olen matkalla Lontoossa nähnyt metrovaunusta juuri poistuneiden miesten kääntyvän ja palaavan takaisin vaunuun, kun ystäväni on astunut metrovaunuun sisään. Kaikkialla ihmisten päät kääntyvät ja ystäväni saa tosi hyvää palvelua joka puolella, miehet kiiruhtava avaamaan ovia jne. Ulkona käydessä minä olen miehille kuin ilmaa, kun kaikkien huomio kiinnittyy ystävääni.
Miten voisin päästä yli tästä kateudesta, joka ihan syö sisältä? Ystäväni ihmettelee, miksi useasti kieltäydyn lähtemästä hänen kanssaan ulos tms. Tuntuu vain niin pahalta olla täysin huomaamaton, kukaan mies ei ikinä tule juttelemaan, katsovat ja puhuvat vain ystävälleni. Inhottaa oma kateellisuus, varsinkin kun ystäväni on tosiaan aivan ihana ihminen ja ottaa minut hyvin huomioon. Silti en voi olla koko ajan miettimättä, että miksen minä voi yhtä kaunis, edes yhden päivän ajan, ja saada itsekin jotain huomiota.
Kommentit (21)
Oli pakko googlata Sofia Ruutu, ja todeta, että enpä sanoisi enkelimäisen kauniiksi. Kasvot ovat siihen liian erikoiset. Persoonallisella tavalla kaunis toki, mutta ei mikään uskomaton. Tottahan se on, että noin yleisesti ulkoisesti viehättävät ihmiset usein ovat huomion kohteena.
Sellainen vaatii kuitenkin muutakin. Kerrot, että ystävättäresi on ystävällinen, huomaavainen ja herttainen. Tehnyt mallintöitä. Osannut jo jotakin siis valmiiksi ja oppinut vielä enemmän siitä, miten kävellä arvokkaasti, tyylikkäästi ja viettelevästi. Tuollaiset asiat ovat niitä, joihin ohikulkijat hänessä kiinnittävät huomiota. Kyse on enemmän kokonaisuudesta. Ja kun hän on saanut paljon huomiota osakseen jo pienenä, hänen jo valmiiksi sellaiselle altis persoonansa on kehittynyt entistä avoimemmaksi ja aurinkoisemmaksi - sekin huomataan.
Takerrut nyt liikaa ulkonäköön kun kuvailet ystävääsi. Olen huomannut, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti jo liikkuvatkin tietyllä tavalla huomiota herättävästi, itsekunnioitusta huokuen, ja jo se saa kiinnittämään heihin huomiota ja suhtautumaan arvostavasti.
Kun itse kuljen nurkkia nuollen ja katse lattiassa, minut ohitetaan tietenkin huomiotta - ja se sopii minulle. Mieti omaa persoonaasi. Nauttisitko oikeasti siitä, että saisit huomiota? Jos näin todella on, mieti sitten arvostatko itseäsi oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat oikeasti ratkaista tämän ongelman, sinuna lähtisin purkamaan tätä siltä kantilta, että miksi kaksilahkeisten huomio merkitsee sinulle niin paljon?
Varmasti et kokisi alemmuudentuntoa jos tuntisit olevasi muissa asioissa onnistunut (etkä siis epäonnistunut kaikessa - "ihmissuhteissa, opiskeluissa tai työelämässä"), mutta kuitenkin viesteissäsi keskityt enimmäkseen siihen, miten paljon ystäväsi saa huomiota miehiltä.
Toinen asia, mitä lähtisin sen jälkeen purkamaan, on omat unelmasi ja päämääräsi. Tuskin olet kiinnostunut täsmälleen samoista asioista kuin ystäväsi, ja tuskin ambitiosi ovat täsmälleen samanlaisia kuin hänellä. Ja jos haluatkin täsmälleen samanlaisen elämän kuin ystävälläsi, niin kannattaa miettiä, haluatko näitä asioita vain siksi, että ne kuuluvat täydellisenä pitäväsi ystävän elämään. Omat vahvuutesi ovat luultavasti täysin eri asioissa.
Heii, mulla on kans superkaunis ystävä. Siis ihan naurettavan kaunis, tehnyt mallin töitä ja menestynyt. Kun kuljen kaupungilla kaverini kanssa on huvittavaa seurata, miten miesten päät kääntyy. Itsekin olen mielestäni ihan kivan näköinen ja yksin ollessani joku saattaa mulle ohimennen hymyilläkin, mutta tämä kaverin saama huomio on ihan toisista sfääreistä. Siis hänet saatetaan kadulla pysäyttää ja pyytää treffeille jne. mun seistessä siinä vieressä ja ollessa kuin ilmaa. En kuitenkaan ole koskaan kadehtinut ystävääni, olen hänen saamastaan huomiosta lähinnä vain huvittunut. Joskus tekisi mieli lällättää kuolaaville miehillä, että "mäpäs saan nyt kulkea tän böönan rinnalla, näpit irti" :D. Syy miksi en kadehti häntä on se, että tunnen hänet liian hyvin. Tiedän surut, murheet ja pelot, jopa ulkonäköön kohdistuvat epävarmuudet (niin naurettavalta kuin se kuulostaakin). Tämän lisäksi tiedän, etten ole minäkään jäänyt pahnan pohjimmaiseksi, kun syntymälahjoja on jaettu; olen paljon paremmin koulutettu kuin ystäväni, eikä ulkonäköni sido minua mitenkään. Ei tarvi stressata jos lihon pari kiloa ja saan rauhassa kulkea kaupungilla ilman mittailevia katseita. Ja tärkeä seikka: kenenkään ei tarvi kadehtia mua! Kateus on kohteelleen taakka. Sille ei mahda mitään. Se estää saamasta vilpitöntä rakkautta.
Olet varmastikin vielä aika nuori?
Yritä ajatella asia niin päin, että sinä olet etuoikeutettu, koska olet päässyt näkemään hänen kauniin sisäpuolensa. Sellaisia ihmisiä ei kuhinaksi saakka ole.
Tunnistan paljonkin samaa kuin omasta historiastani löytyy. Miten ystäväni perään käännyttiin katsomaan ja miten tuntui kuin hänen kosketuksestaan kaikki muuttuisi kullaksi.
Aika toi helpotuksen kateellisuuteen, ulkonäköseikat ja huomionnälkä asettuivat uomiinsa. Ystäväni ainutlaatuinen luonne oli se asia, jonka äärellä minä etuoikeutettuna sain olla. Se ystävyys oli hyvin aitoa ja kaunista.
Nyt kun häntä ei enää ole, voin vain hiljaa hymyillen muistaa nuoruusvuosien kateuttani. Se hurmaava ulkonäkö oli vain pieni pinta-asia sen rinnalla mitä kaikkea muuta tuossa ihmisessä oli. Onneksi se ei lopulta asettunut liian hallitsevaksi tekijäksi meidän välillämme, olisin menettänyt paljon kaunista ja hyvää. Samoin hän, uskoakseni.
Ole ylpeä ystävästi ja ole ylpeä ystävyydestänne, se on jotain aitoa ja pysyvää. Ja muista kuitenkin myös se, että elämä on hauras vaikka ystävyys olisikin pysyvää. Vaali sitä kauneutta, jota sielujen yhteensopivuus edustaa. Sitä ei voi ostaa, myydä eikä ehostaa.
Toivon teille monta läheisyydentäyteistä ystävyyden vuotta ja jään kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin "Hyvää puuta".
Kiitos kaikille vastanneille! Tässä tuli nyt paljon pohdittavaa ja aion vielä lukea kommenttejanne oikein ajatuksella. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin aiheeseen liittymätön kysymys, mutta seurusteleeko tämä ystäväsi?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 22:19"]
Täysin aiheeseen liittymätön kysymys, mutta seurusteleeko tämä ystäväsi?
[/quote]
Kiinnostaisi myös tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suojelisin itseäni enkä liikkuisi ystävän kanssa.
Älä kuitenkaan vähättele itseäsi. Laitat itsesi niin nätiksi kun saat. Varaa vaikka meikkaajalle aika ennenkun lähdette ystäväsi kanssa iltarientoihin. Ammattilaiset loihtivat tavallisista talliaisistakin meikeillä upeita. Sit oikea vaatetus ja hiukset hyvin. Huippumalli ohjelmassakin moni aika tavallisen näköinen ilman meikkiä. Sisältö ja luonnekin ratkaisee paljon, millainen ihminen on. Kauneus on katoavaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo kauniilla naisilla helppoo. Jopa ystävät kadehtii. Et taida ap, olla kovinkaan fiksu.
Ihan sama minkälainen ystäväsi on, mutta jos itse koet olevasi ruma ja epäonnistunut, niin se on huono juttu. Miksi kukaan kiinnittäisi sinuun huomiota jos itsekin ajattelet noin itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 19:23"]
Ihan sama minkälainen ystäväsi on, mutta jos itse koet olevasi ruma ja epäonnistunut, niin se on huono juttu. Miksi kukaan kiinnittäisi sinuun huomiota jos itsekin ajattelet noin itsestäsi?
[/quote]
Viisaita sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat vähän liioitella, koska sinulla on huono itsetunto ja ihailet ystävääsi niin paljon.
Mieti esim. Suvi Koposta, joka on huippumalli. En usko että ihmisvilinässä häntä noteerataan, ehkä katsotaan että onpa siinä laiha tyttö...
Varmasti olisi kiva saada huomiota seurassa. Sitähän voi auttaa olemalla välillä muidenkin seurassa ihan hyvällä omatunnolla, kunhan ei ala hyljeksiä ystävää, joka kuitenkin tarvitsee tuon erikoisominaisuutensa takia ystäviensä kaiken tuen ja myötätunnon - hänen on varmasti vaikea löytää hyvää miestä, kun kaikenlaiset röyhkeät pintaliitäjät änkeävät tyrkylle ja tavalliset ottavat etäisyyttä.
Toisaalta on turhaa haaskata energiaansa toivomalla, että olisi itse kaupungin kaunein nainen, kun ei ole. Onhan se aika paksua sellaista mennä toivomaan. Lisäksi et tiedä, miten paljon ystäväsi saattaa kärsiä siitä, että näkee sinun turhautuvan. Itseäni parhaan ystävän poikaystävä sanoi kaunottareksi ollessamme hetken kahdenkesken, ja koska se oli hyvin neutraalisti sanottu, minun oli mahdoton saada selvää, oliko se liehakointia vai rohkaisua - hän oli nuoreksi mieheksi tarkkanäköinen ja tasapainoinen yksilö ja saattoi havaita, että häpesin koko ajan ja yritti rohkaista. Asia jäi vaivaamaan, enkä sitä koskaan kysynyt. Joten häpeäni vain lisääntyi. Ihan varmasti ystävälläsikin on vaikeuksia, jos poikaystäväsi venautti leukanivelensä hänet nähdessään.
Puhukaa. Keksikää yhteistyössä konsteja, joilla pääsette molemmat nauttimaan elämästänne ja tukemaan toisianne.
Voisitteko lähteä isommalla porukalla ulos, jottei ihmisten huomio kiinnittyisi vain teidän väliseen ulkonäköeroon? Tai sitten tapaatte jossain, missä ei ole niin paljon pällistelijöitä.
Toinen vaihtoehto on, että otat sellaisen asenteen, että olet ylpeä kauniista ystävästäsi. Baarissa se voi tietysti olla hankalaa, jos kaikki juttelevat kaverisi kanssa ja kukaan ei sinun kanssa...
Tämän vuoksi kannattaa olla uskossa; taivaassa sitten.. siellä ei katsota pärstäkerrointa.
Miksi kidutat itseäsi ja liikut hänen seurassaan? Elämäsi voisi olla paljon tyydyttävämpää, jos liikkuisit vertaistesi seurassa, joiden kanssa ei koko ajan tarvitse kärsiä alemuudentunteesta.
En toivo olevani kaupungin kaunein nainen, en itseasiassa varmaan edes kiinnittäisi näin paljon huomiota olemattomaan ulkonäkööni ja sen puutteisiin, jos ystäväni ei olisi poikkeuksellisen kaunis.
Ystäväni on kuitenkin minulle tärkeä, enkä halua pahoittaa hänen mieltään puhumalla hänelle asiasta, koska kyseinen ongelma on minun, ei hänen. Olisi vain ihanaa joskus tuntea olevansa myös kiinnostava ja viehättävä nainen, eikä vain se ruma sidekick, jolle kukaan kaksilahkeinen ei luo silmäystäkään. ap.