Lue keskustelun säännöt.
Sivusta kuultu Stockmannilla (tyttöväreistä)
15.05.2014 |
Olin katselemassa kenkiä oman poikani kanssa ja samaan aikaan n. 7-10-vuotias poika katseli crocseja äitinsä kanssa. Poika ihastui keltaisiin crocseihin. Äiti pitkään vastusteli ja ehdotteli muita värejä. Sitten äiti sanoi tosi hartaalla ja matalalla äänellä "Kun toi keltainen on vähän niinkun tyttöjen väri niin mua vähän pelottaa, että sua kiusataan niiden takia". Samaan aikaan siihen tuli pojan isä, joka peesasi vakavana äitiä nyökytellen päätään. Poika meni yhtä aikaa nolon ja surullisen näköiseksi.
Kommentit (30)
Vanhemmat olivat oikeassa. Ei pidä ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästään ellei ole sellainen, joka osaa pitää puolensa. Vanhemmilla varmaan parempi tieto pojan kapasiteetista kuin tällä tapauksen "todistajalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:55"]
Jospa se poika oli semmosessa koulussa missä herkästi kiusataan. Sitä ei voi tietää.
[/quote]
Jos on sellaisessa koulussa, missä kiusataan herkästi, on vanhempien velvollisuus puuttua siihen yhdessä opettajien ja tarvittaessa vaikka poliisin ja lastensuojelun kanssa. Jos koulussa todella on vaikea kiusaamisongelma, on huomaamattomien kenkien ostaminen vähän sama kuin se, että hoitaisi syöpää laittamalla laastarin polveen.
[/quote]Ala sä vaan puuttumaan jos haluat.
Monen vanhemman taktiikka on ettei lapsi kauheasti erotu joukosta niin ettei joudu kiusatuksi. Tämä on muuten monen aikuisenkin taktiikka. Suomessa etenkään ei saa erottua, vai etkö muka ole koskaan huomannut miten vähäisistä syistä joku joutuu toisten hampaisiin.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 15:13"]
Vanhemmat olivat oikeassa. Ei pidä ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästään ellei ole sellainen, joka osaa pitää puolensa. Vanhemmilla varmaan parempi tieto pojan kapasiteetista kuin tällä tapauksen "todistajalla".
[/quote]
Voi ollakin. Mutta on kiinnostavaa, ettei kukaan puutu siihen perusongelmaan, joka ei lopultakaan ole se värikysymys. Vaan se, että vanhemmat avoimen ahdistuneina levittävät lapsiin huolestuneisuutta, että kuule sua voidaan kiusata jos et kulje kieli keskellä suuta. Väitän, että se on pääasiallinen syy koko koulurääkkäyskulttuurin kehittymiseen. Fearmongering. Suomenkielestä ei löydy yhtä sopivaa sanaa.
Totta kai aina on häiriintyneitä lapsia. Eikä kaikkina aikoina olla yhtä keinottomia näiden suhteen kuin nyt. Mutta nämä eivät riitä selittämään sitä pelon ilmapiiriä, jonka vallassa vanhemmat markkinoivat lapsilleen pelkoa ja ahdistusta tärkeimpänä elämänohjeenaan, eikä se ole muista edes kummallista. Näin luodaan se mukautujien piiri, joka antaa sen sosiaalisen taustatuen, jota ilman koko ilmiö ei pääse rehottamaan.
Olisi korkea aika puuttua epävarmojen vanhempien touhuihin, jotta nämä eivät harrastaisi suoraa tunteensiirtoa lapsiinsa kuvitellen tekevänsä suurenkin palveluksen. Lapsilla pitäisi olla oikeus mennä iloisina kouluun, koska sosiaalisuus on hauska eikä pelottava asia. Pelkokasvatushan on suorastaan lasten pahoinpitelyä jo valmiiksi, ennen kuin kouluun edes mennään.
Ääriversiona sitten äiti kasvattaa kaksivuotiaasta pojasta kovista, ettei tätä kiusattaisi koulussa. Kolmevuotiaana poika sitten jo nipistelee kateellisena muita lapsia, koska nämä saavat äideiltään lämpöäkin. Pelkoa, pelkoa, pelkoa.
Ostin pojalleni viime talveksi punaisen toppatakin, koska miksi ei? No, heti oli tullut maininta joltain juntilta että on tyttöjen väri. Minun vakuutteluista huolimatta ei enää tykännyt punaisesta takista :( Osaavat olla tosi herkkiä tuommoisissa asioissa tokaluokkalaiset. Toivon että isompana on rohkeutta käytää juuri niitä värejä mitä haluaa.
Nyt siinä koulussa on ainakin yksi poika, jola ymmärtää että "on lupa kiusata", jos käyttää väärää väriä.
Niin surullista, mutta tuollaisia ajattelemattomia vanhempia on yllättävän paljon. Aivan kuin niitäkin, jotka leluhyllyn ääressä sanovat lapselleen: " ei me sitä oteta, se on tyttöjen/poikien lelu" eli väärän sukupuolen rooliin kuuluva.
Kiittäkäämme kaikkia niitä tyttölasten äitejä, jotka kasvattavat pojillemme oivallisia vaimoja! Urbaamissa yhteiskunnassa pojilta ei sitten paljon vaadikaan, kun ei tarvita aseita, autot sentään vielä kuuluvat miesten valtakuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 14:53"]
Mulla oli todella lähellä, etten puuttunut keskusteluun. Harmittaa etten sanonut jotain. Ostin omalle pojalle viininpunaiset converset. Mahtoivat järkyttyä.
ap
[/quote]
Olisitpa sanonut jotain ihan rennosti vaan, että sinun mielestäsi keltainen on hieno väri pojalle ja kaikille.
Tunnen pari alle kouluikäistä poikaa, joiden lempiväri on punainen, ihan reilusti vaan.
Kyllä tarvittaisiin paljon noita Conchita Wursteja! Ihan totta olisi ihanaa, kun miehetkin voisivat pitää naisten vaatteita ilman ihmettelyä.
Vähän ot, mutta muutimme jokin aika sitten uudelle paikkakunnalle. Huh, täällä onkin aikamoinen meno äitien kesken! Yksi äiti myi kaikki, siis ihan kaikki vaatteet ja vauvalelut, kun hän sai pojan jälkeen tytön. Tyttö ei voi edes juoda veljen vanhasta mukista, koska se on sininen eli "väärän värinen". Äiti siis osti samat asiat tyttövauvalle kuin veljellään oli ollut, mutta pinkkinä. Olen ollut ihan sanaton.
Toinen äiti, lastentarhanopettaja, pukee alle kaksivuotiaan tyttärensä aina, siis joka tilanteessa, pitkiin prinsessamekkoihin. Näin tapahtuu myös leikkikentällä, missä pitkät helmat aiheuttavat vaaratilanteita. Tyttö ei ole prinsessaiässä. En ymmärrä, miksi hänellä ei voi olla housuja! Lisäksi samainen äiti tuo minulle kaikkia veljenpojaltaan peruttyjä vaatteita ja tavaroita, koska ne sopivat värinsä puolesta pojille. Huh, kyseessä on valkoiset vauvanvaatteet, joissa on vähän vaaleansinistä tms. Hänen mielestään maailma on pienten tyttöjen, koska heille voi shopata niin ihania mekkoja ja sisustaa huoneen niin kauniisti. Olen oikeasti haukkonut henkeäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 15:59"]
Voi ollakin. Mutta on kiinnostavaa, ettei kukaan puutu siihen perusongelmaan, joka ei lopultakaan ole se värikysymys. Vaan se, että vanhemmat avoimen ahdistuneina levittävät lapsiin huolestuneisuutta, että kuule sua voidaan kiusata jos et kulje kieli keskellä suuta. Väitän, että se on pääasiallinen syy koko koulurääkkäyskulttuurin kehittymiseen. Fearmongering. Suomenkielestä ei löydy yhtä sopivaa sanaa.
Totta kai aina on häiriintyneitä lapsia. Eikä kaikkina aikoina olla yhtä keinottomia näiden suhteen kuin nyt. Mutta nämä eivät riitä selittämään sitä pelon ilmapiiriä, jonka vallassa vanhemmat markkinoivat lapsilleen pelkoa ja ahdistusta tärkeimpänä elämänohjeenaan, eikä se ole muista edes kummallista. Näin luodaan se mukautujien piiri, joka antaa sen sosiaalisen taustatuen, jota ilman koko ilmiö ei pääse rehottamaan.
Olisi korkea aika puuttua epävarmojen vanhempien touhuihin, jotta nämä eivät harrastaisi suoraa tunteensiirtoa lapsiinsa kuvitellen tekevänsä suurenkin palveluksen. Lapsilla pitäisi olla oikeus mennä iloisina kouluun, koska sosiaalisuus on hauska eikä pelottava asia. Pelkokasvatushan on suorastaan lasten pahoinpitelyä jo valmiiksi, ennen kuin kouluun edes mennään.
Ääriversiona sitten äiti kasvattaa kaksivuotiaasta pojasta kovista, ettei tätä kiusattaisi koulussa. Kolmevuotiaana poika sitten jo nipistelee kateellisena muita lapsia, koska nämä saavat äideiltään lämpöäkin. Pelkoa, pelkoa, pelkoa.
[/quote]
Erinomainen teksti. Lukekaa, ihmiset!
Jotenkin olisin odottanut, että tästä(kin) tehdään Stocka syntipukiksi. Iloinen yllätys oli, että ei! Vain junterot vanhemmat poika- ja tyttöväreineen.
Minä mietin hetken vasta siinä kohtaa, kun poika halusi vaaleanpunaiset kengät. Jossain vaiheessa sitten ei suostunutkaan niitä pitämään, mutta eipä se ole niin vaarallista. Käytiin kyllä keskustelu siitä, että jotkut voivat pitää vaaleanpunaista tyttöjen värinä, mutta oikeasti kaikki voivat pitää ihan mitä värejä vaan haluavat ja on aika hölmöä luulla, ettei voi pitää jotain värejä tai tehdä joitain juttuja siksi on tyttö/nainen tai poika/mies. Kerroin myös, että joidenkin ihmisten mielestä miehet eivät tee ruokaa tai hoida vauvoja (joita molempia isänsä ja lähipiirin isät tekevät paljon), joka kelpasi hyvin esimerkistä, että ei tarvitse uskoa kaikkea mitä joku keksii väittää, että ei voi tehdä.
En silti painostanut niitä vaaleanpunaiset jalkaan, mutta välillä ne menevät ilman sen kummempia puheita. Jos olisi keltaisia toivonut, ei olisi käynyt mielessäkään olla ostamatta tai että ne voisivat olla tyttöväri.