En jaksaisi imettää enää

Jätä imettäminen pois, jos siitä on enemmän ahdistusta ja tuskaa kuin iloa. Lapset kasvavat korvikkeellakin. Lapset sairastavat flunssia joka tapauksessa, jostakin se vastustuskyky on kerättävä. "Lapsen pitää nuolla yhdet kengänpohjat päivässä, että saisi hyvän vastustuskyvyn", opetti muinoin Arvo Ylppökin.

Jätä vauva miehelle tunniksi tai kahdeksi, että saa opetella isänä olemista ihan rauhassa. Älä ohjeista häntä liikaa, hän on täysipäinen ihminen. Lähde lenkille ja anna heidän tutustua toisiinsa. Naiset tekevät helposti sen virheen, että pelaavat isät ulos omalla "erinomaisuudellaan" ja itkevät sitte leikki-ikäiset helmoissaan, kun isä ei osallistu mihinkään.

Yli nelikymppinen mude toivottaa rentoa äitiyttä... Älä suorita elämää äläkä varsinkaan palvo jonkun neuvolatädin silmää!

Jatka ihmeessä imettämistä jos se sujuu hyvin, mutta jätä stressi pois. Jos ja kun haluat käydä jossain, ruokit vauvan ensin ja sitten vaan lähdet. Isä ruokkii sitten pullosta jos satuu nälkä iskemään. Miehille on hyvä vaan saada hiukan kokemusta omista lapsistaan. Kun lähdet usein pieneksi ajaksi vaikka kauppaan, kasvaa miehen varmuus kyvystään pärjätä pienen kanssa.

Rintamaitoon vaikuttaa toki oma syömisesi ja muut tekemisesi, mutta niin vaikuttaa myös stressi. Vauva ei varmasti vahingoitu siitä, että syöt lääkärin määräämää lääkettä tai pieniä määriä jotain epäterveellistä jos perusruokavaliosi ja elämäntapasi on kunnossa.

Miehesi ei ole tainnut tajuta olevansa vanhempi?

Minun vauvani on 2 kuukauden ikäinen ja mietin myös imettämisen lopettamista. Ero sinun tilanteeseeni on, että mieheni osallistuu vauvan hoitamiseen todella paljon. Vauva on ollut osittaisimetyksellä alusta lähtien, koska paino ei lähtenyt nousuun, koska ei jaksanut imeä tissiä. Nyt ei imussa ongelmaa.

Joka kerta, kun vauva on ollut nälkäinen, mies on tuonut korviketta pullossa, vaikka olen sanonut, että haluan imettää. Hän on sanonut, että ei usko minun tuottavan maitoa vauvalle. Siitäkö stressi vasta tuli ja rinnat eivät tuottaneet maitoa vähään aikaan... Pumppaamalla(mikä ei kerro maidon määrää) tulee yleensä 60 milliä. Kyllä sillä määrällä jo osakseen vauvan ruokkii, ei kokonaan tarvitse korvikkeeseen siirtyä. Minulle tämä osittaisimetys on ok, mutta mies vain jaksaa jankuttaa, että minun maitoni ei riitä. Pitäisiköhän tässä lopettaa koko imetys, jotta tästä stressistä pääsisi eroon?

Itse imetin 6 kuukautta, kokoajan haaveillen lopettamisesta (ne hermosavut, kahvinjuonti, vapaampi olo houkuttivat). Vauva oli rintariippuvainen, huusi pullolle aina kun näkikin sen. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi ottamaan nokkamukista korviketta enemmän ja enemmän, ja yhtenä päivänä en ollut imettänyt kertaakaan. Olin iloinen. Sitten tuli se suru, aloin kaipaamaan imetystä (naiset :D).  Imetinkin vielä pari kertaa, mutta vauva ei ollut tyytyväinen kun maitoa ei tullut enää suihkuamalla. Tein sitten lopetuspäätöksen, vaikka vähän tiukkaa se teki (on ne ihania hetkiä vauvan kanssa, vaikka ovatkin sitovia). Nyt tästä on yli kaksi kuukautta, ja välillä kaipaan imetystä. Vauva on kyllä varmasti unohtanut koko homman, välillä nännin nähdessään painaa sitä sormella alaspäin ja leikkii :D. Yksi parin päivän nuha on ollut. Kokonaisuudessaan on kyllä mukavaa kun ei tarvitse olla maitopankkina saatavilla kokoajan, voi vauva mennä isovanhemmille hoitoon ja minä voin vaikka katsella TV:tä sohvalla kun mies syöttää lapsen. Aamulla makoillaan koko perhe sängyssä ja vauva saa kiipeillä sylissä reilusti päivisin, niin saa tarvitsemansa läheisyyden. Lopeta, jos tunnet, että pystyt paremmin rentoutumaan ilman imetystä.

Mun miestä kans pelotti jotenkin vauvan syöttäminen vaikka vaikka oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mä tein niin että läksin kauppaan ja sit  vaan soitin miehelle että nyt en pääse ajoissa takaisin kun apteekissa on niin kauheat ruuhkat (tms) joten syötä se lapsi. Mies soitteli pari kertaa hermostuneena takaisin neuvojen perään ja oli lopulta tosi ylpeä kun oli onnistunut suorittamaan homman. Todellisuudessa olin tietty istunut autossa parkissa ja odottanut että varmana on syöttö hoidettu.) Tästä eteenpäin minun ei tarvinnut kinata enää syöttäjen suhteen vaan se hoitui lapsen isältäkin tarvittaessa.

Rennosti vain. Tee juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Usko pois, muutaman vuoden päästä et todellakaan mieti, imetitkö 2 vai 12 kk, vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin sitä.

Saan varmaan rintamaitofanaattisen leiman, mutta en vaan pysty käsittämään äitejä, jotja voivat imettää, SAAVAT imettää, mutta sitten jostain itsekkäästä syystä lopettaa tai ei alota alkuunkaan. Kyllä oman äidin rintamaito on vauvan parasta ravintoa, ei mikään lehmänmaitopohjainen korvike. Lisäksi vauva saa niin paljon lohtua nännin imemisestä ja äitinsä läheisyydestä, että senkään takia en missään nimessä antaisi itsekkäiden syiden lopettaa imettämistä.

Vauva-aika on niin lyhyt pyrähdys, että jokainen terve äiti sen lyhyen vuoden tai vähän vajaankin jaksaa imettää.

Kaikilla äideillä ei tunnu olevan selvillä sekään, että vanhemmuus on omista jutuistaan luopumista lapsensa vuoksi. Silloin kun lapsi on pieni ja tarvitsee äitiään, hänen kuuluu mennä kaiken muun edelle.

Sympatiani ap kyllä saa. Tiedän, että on raskasta olla yksin pääasiassa vauvasta vastuussa, jos isäkin kuitenkin on kuvioissa. Puhu miehellesi, kerro hänelle, miten arjen koet. Miehen olisi hyvä muutenkin ottaa jo nyt aktiivisempi rooli isänä, jotta isän ja lapsen välille syntyisi kestävä ja luonteva side alusta alkaen. Imetys on AINOA asia, jota mies ei voi tehdä.

Ja vielä kirjoittajalle nro 5, todella ikävää, ettet saa tarvitsemaasi kannustusta ja luottamusta lapsesi imettäjänä mieheltäsi. Kerro miehellesi miltä tuollainen lannistava puhe tuntuu ja sano suoraan, että kaipaisit ennemmin kannustusta. Imettäminen voi olla kaikkine yöheräämisineen todella rankkaa ja sitovaa, joten yritä saada miehesi ymmärtämään että kaipaat häneltä tukea tässä tehtävässä.

Toivotan vilpittömästi kaikille äideille jaksamista imetyksen kanssa. Koittakaa ajatella, että se sitovuus on vain väliaikaista, mutta lapsellesi antama alku elämään kestää :)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 11:42"]

Minun vauvani on 2 kuukauden ikäinen ja mietin myös imettämisen lopettamista. Ero sinun tilanteeseeni on, että mieheni osallistuu vauvan hoitamiseen todella paljon. Vauva on ollut osittaisimetyksellä alusta lähtien, koska paino ei lähtenyt nousuun, koska ei jaksanut imeä tissiä. Nyt ei imussa ongelmaa.

Joka kerta, kun vauva on ollut nälkäinen, mies on tuonut korviketta pullossa, vaikka olen sanonut, että haluan imettää. Hän on sanonut, että ei usko minun tuottavan maitoa vauvalle. Siitäkö stressi vasta tuli ja rinnat eivät tuottaneet maitoa vähään aikaan... Pumppaamalla(mikä ei kerro maidon määrää) tulee yleensä 60 milliä. Kyllä sillä määrällä jo osakseen vauvan ruokkii, ei kokonaan tarvitse korvikkeeseen siirtyä. Minulle tämä osittaisimetys on ok, mutta mies vain jaksaa jankuttaa, että minun maitoni ei riitä. Pitäisiköhän tässä lopettaa koko imetys, jotta tästä stressistä pääsisi eroon?

[/quote]

Harvemmin kommentoin näin, mutta sano sille jätkälle, ettei puutu asiaan, niin kauan kuin ei itse ole imetyskykyinen. Kyllä sen pullon ehtii tuoda imetyksen JÄLKEEN jos lapselle jää nälkä.

Toivottavasti jokainen löytää hyvän, oman tiensä näissä asioissa. Myös osittaisimetys on imetystä, eikä kenenkään pidä vetää itseään henkihieveriin näillä. Mutta sieppaa kyllä tuo, jos joku haluaa ja pystyy suurimmalta osin ruokkimaan vauvan imetyksellä, tullaan about estämään se.

Aloittajalle onnea erityisesti miehen käytännön vanhemmuuden alulle saamiseen.