Vastavuoroisuus ihmissuhteissa on maailman typerin juttu

Välittävä ihminen ei mieti omaa saamistaan, mutta jos aina vain antaa eikä itse saa, se välityäminen loppuu. Vastavuoroisuus pitää rakkauden hengissä.

Tyhmä

Jaha, joku on sanonut lokkeilevalle ap:lle vähän totuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Välittävä ihminen ei mieti omaa saamistaan, mutta jos aina vain antaa eikä itse saa, se välityäminen loppuu. Vastavuoroisuus pitää rakkauden hengissä.

Pah. Jeesus Kristus antoi ja antoi, eikä pyytänyt mitään takaisin. Hänen rakkautensa ei loppunut. Joten ei, rakkaus ei todellakaan vastavuoroisuutta kaipaa. Vastavuoroisuus ei ole rakkautta. Rakkaus ei pyydä vaan ainoastaan antaa.

--

Mutta niin, jos aina vain antaa ja antaa niin siinä on suuri riski joutua tuhotuksi koska on paljon ihmisiä jotka käyttävät sellaista antajaa hyväksi. Tämän vuoksi se Jeesuskin ristille päätyi. Jos et tahdo yhtä kamalaa loppua kuin mitä Jeesukselle kävi, niin ei sinun tarvitse lakata rakastamasta. Mutta sinun täytyy pysyä turvassa, erossa hyväksikäyttäjistä. Anna rakkautta ainoastaan niille jotka ovat niin puhtaita että he eivät sitä ikinä käyttäisi hyväksi. Pysy täysin erossa kaikista muista ihmisistä. Miksi alunperinkään olisit tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa sinun tarvitsee olla varuillasi? Tahdotko elää rakastaen vai peläten?

Hyväksikäyttäjät olkoot vastavuoroisia keskenään. Antakoot toisilleen, ottakoot toisiltaan. Pelätköön toisiaan.

Koko vastavuoroisuus sana on syvältä. Juuri tuon takia olen mieluummin yksin, en jaksa tehdä analyysia toiselle jokaisesta sanomisestani ja jauhaa jonninjoutavaa syväluotaavaa potaskaa suhteen tilasta.

Miksi minä kerta toisensa jälkeen soittaisin jollekin kaverilleni, jos hän ei koskaan soita takaisin? Miksi minä vaimoa ilahduttaisin, jos hän ei koskaan ilahduttaisi minua? Miksi minä roikkuisin ihmisissä, jotka eivät ilmiselvästi kaipaa seuraani?

Vierailija kirjoitti:

Jaha, joku on sanonut lokkeilevalle ap:lle vähän totuuksia?

Heh :D Lokkeilulla viittaat rahaan. Mutta välittäminen ei ole sitä että antaa rahaa.

Raha ei ole välittämistä. Raha on bisnestä tai mitälie. Ehkä bisneksessä tarvitaan vastavuoroisuutta, mutta se on ihan eri juttu.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Antaminen ei ole vilpitöntä, jos odottaa saavansa jotain takaisin ja tämä saattaa johtaa epätasapainoon, koska emme aina halua samanlaisia asioita saman verran. Paras on antaa pyyteettömästi ja tunnistaa omat rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välittävä ihminen ei mieti omaa saamistaan, mutta jos aina vain antaa eikä itse saa, se välityäminen loppuu. Vastavuoroisuus pitää rakkauden hengissä.

Pah. Jeesus Kristus antoi ja antoi, eikä pyytänyt mitään takaisin. Hänen rakkautensa ei loppunut. Joten ei, rakkaus ei todellakaan vastavuoroisuutta kaipaa. Vastavuoroisuus ei ole rakkautta. Rakkaus ei pyydä vaan ainoastaan antaa.

--

Mutta niin, jos aina vain antaa ja antaa niin siinä on suuri riski joutua tuhotuksi koska on paljon ihmisiä jotka käyttävät sellaista antajaa hyväksi. Tämän vuoksi se Jeesuskin ristille päätyi. Jos et tahdo yhtä kamalaa loppua kuin mitä Jeesukselle kävi, niin ei sinun tarvitse lakata rakastamasta. Mutta sinun täytyy pysyä turvassa, erossa hyväksikäyttäjistä. Anna rakkautta ainoastaan niille jotka ovat niin puhtaita että he eivät sitä ikinä käyttäisi hyväksi. Pysy täysin erossa kaikista muista ihmisistä. Miksi alunperinkään olisit tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa sinun tarvitsee olla varuillasi? Tahdotko elää rakastaen vai peläten?

Hyväksikäyttäjät olkoot vastavuoroisia keskenään. Antakoot toisilleen, ottakoot toisiltaan. Pelätköön toisiaan.

No tuota. Jeesus on Jeesus. Kukaan muu ei ole. Toki ihanne kristinuskossa olisi pyrkiä hänen kaltaisekseen, mutta kuten Lutherkin totesi, niin ei ihminen pääse syntisyydestään eroon. Ihminen on ihan lähtökohtaisesti itsekäs eikä aja luonnostaan kenenkään muun etua.  Itsekin kristittynä myönnän ihan sen, että en täytä tässä kohdin mitään standardeja. En ole valmis antamaan yhtään mitään kenellekään, en toisaalta usko myöskään saavani muilta mitään. Silti uskon, että on armo, joka minutkin joskus korjaa ja vie taivaaseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Antaminen ei ole vilpitöntä, jos odottaa saavansa jotain takaisin ja tämä saattaa johtaa epätasapainoon, koska emme aina halua samanlaisia asioita saman verran. Paras on antaa pyyteettömästi ja tunnistaa omat rajansa.

Ongelma on usein se, että luonnostaan täysin pyyteettömät ihmiset eivät tunnista rajojaan eli eivät osaa pitää itseään turvassa. Joutuvat uhreiksi. Toivottavasti he huonojen kokemusten myötä oppivat pysymään turvassa.

Vastavuoroisuus on kultaa kirjoitti:

Miksi minä kerta toisensa jälkeen soittaisin jollekin kaverilleni, jos hän ei koskaan soita takaisin? Miksi minä vaimoa ilahduttaisin, jos hän ei koskaan ilahduttaisi minua? Miksi minä roikkuisin ihmisissä, jotka eivät ilmiselvästi kaipaa seuraani?

Sinä olet sentään terveesti ja vapaaehtoisesti vastavuoroinen. Se on ihan ok, sillä et ketään satuta. Et ole epäitsekäs pyhimys mutta et myöskään itsekäs kakkiainen.

Ihan liikaa on ihmisiä jotka yrittää pakottaa muita vastavuoroisuuteen. Ihmisiä jotka antaa jotain ja sitten on sitä mieltä että toisen on pakko maksaa palvelus takaisin, vieläpä korkoineen. Tähän tyyliin:

"Minä tervehdin sinua joten sinun täytyy tervehtiä minua!"

"Minä annoin sinulle työpaikan joten sinun täytyy jäädä loppuiäksesi minulle orjatöihin!"

"Minä menin kanssasi naimisiin joten sinun täytyy antaa minulle kaikki mitä tahdon, jos haluan joka viikko uuden talon niin sinun täytyy antaa minulle joka viikko uusi talo!"

Ei tulisi mieleenkään vaatia keneltäkään ikinä mitään, ei edes kiitosta.

Jos annan jotain niin se on lahja, ei maksu.

Antaminen on tosiaan välittämistä. Jos ikinä ei saa toiselta mitään, sehän merkitsee sitä, että se toinen ei välitä.

Se tuossa alkaa hiertää, ei saaminen itsessään sinänsä.