Lue keskustelun säännöt.
Kunnianhimottomuus ja älykkyys - mikä huono yhdistelmä
14.05.2014 |
Olen jo vuosia kitunut töissä palvelualalla. Opiskelen samalla alaa, jolla ei ole töitä. Olen aina ajatellut, että kykenen tekemään edes noita palvelualan töitä, mutta totuus on se, että olen turhautunut ja leipääntynyt, työt eivät tarjoa minulle virikkeitä. Itse koen työn tylsyyden niin, että alan miettiä ja keksiä siinä kaikenlaisia asioita, jotka voi tehdä paremmin, jotta jaksan itse tehdä työtäni. Olen alaisena sellainen, joka tulee kertomaan esimiehelle kaikenlaisista yksityiskohdista ja jaksaa intoilla siitä, voisiko jotain tehdä toisella tavalla. Ihan vaan ettei olisi niin tylsää. Olen myös eniten turhautunut sellaisiin työkavereihin, jotka käyvät töissä nostamassa vain palkkansa, eivätkä vaikka jaksa panostaa töihin tai varsinkaan punnitse asioita eri kanteilta vaan putkiaivoisesti ja totisesti painavat vain tietyt asiat. Tiedän myös olevani ärsyttävä joidenkin ihmisten mielestä mutta haluan, että oma työni on mielekästä.
Tragediani on mahdollinen putoaminen tähän kuoppaan, en ole mitenkään kunnianhimoinen enkä keksi, mitä muutakaan voisin tehdä enkä varmasti koskaan tule haluamaan sellaista työtä, jossa on enemmän valtaa, kunhan vain virikkeitä on tarpeeksi.
Onko jollakulla omia kokemuksia samasta ja miten ratkaisit tilanteen?
Kommentit (11)
Kuullostaapa tutulta, täällä kohtalotoverisi :) Palvelualan vaihdoin tosin jo vuosi sitten opiskeluun. En kyllä varmaan tällekään alalle jää, kun työhönsä ei saa vaikuttaa juurikaan ellen sitten ala freelanceriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aivan samanlainen, kävin kalliit testit tekemässä asian varmistamiseksi ja kyllä vaan...kunnianhimoa on lähinnä oman työnjäljen laadun suhteen, mutta eihän sellainen ketään kiinnosta. Pitää vaan myydä, venyä, joustaa, olla parempi. Perkele.
Olisin ihanteellinen yrittäjä, joten harkitsen nyt opiskelevani sellaisen alan, jota voi tehdä niin paljon kuin jaksaa ja omassa tahdissaan (eli vaikka keskellä yötä). Kirjanpitoa tms. harkitsen, nyt palvelualalla toisaalla.
Opiskele jotain muuta?
Mä niin muistan ton ajatuksen ja tunteen kun olin töissä aspassa. Huhhuh, ihan hirveää..
Ongelmasi ei ole älykkyys vaan huonot työelämätaidot. Vaatii sosiaalista pelisilmää luovia työpaikalla niin, että tulee kaikkien kanssa toimeen eikä keikuta venettä. Monet työkavereistasi ovat nähneet paljon vaivaa saavuttaakseen sen aseman, joka heillä on. He eivät välttämättä kaipaa työltä samoja asioita kuin sinä. Putkiaivoinen duuni saattaa sopia heille täydellisesti, jolloin he ärsyyntyvät ihan syystä.
On niitä muitakin töitä kuin asiakaspalvelutöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin ap. Siksi tässä yritänkin lukea lääkiksen pääsykokeisiin, sillä olen kyllästynyt olemaan "vajaakäynnillä" töissä vuodesta toiseen. Yritän aina ideoida jne., mutta työni puitteissa en kuitenkaan kovin paljoa pääse vaikuttamaan oikeasti päätöksiin. Sitten harvoin kun haen jotain muuta työtä samassa firmassa, niin joku sosiaalisempi supliikkityyppi saa sen paikan ja katkeruuteni vain kasvaa. Olen vähitellen jo melkein myöntänyt sen tosiseikan, että mun on pakko kouluttautua johonkin sellaiseen hommaan, johon pääsee hyvillä papereilla. Nimittäin supliikissa ja suhteilla etenemisessä olen kehno, sillä olen niin työ- ja asiaorientoitunut tyyppi. Vaikka ideoita (hyviä sellaisia) riittäisi, niin en pääse niitä jalostamaan tai toteuttamaan pidemmälle nykyisessä rivityössäni. Tsemppiä! Itsekin tässä taistelen...
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 20:12"]
Ongelmasi ei ole älykkyys vaan huonot työelämätaidot. Vaatii sosiaalista pelisilmää luovia työpaikalla niin, että tulee kaikkien kanssa toimeen eikä keikuta venettä. Monet työkavereistasi ovat nähneet paljon vaivaa saavuttaakseen sen aseman, joka heillä on. He eivät välttämättä kaipaa työltä samoja asioita kuin sinä. Putkiaivoinen duuni saattaa sopia heille täydellisesti, jolloin he ärsyyntyvät ihan syystä.
On niitä muitakin töitä kuin asiakaspalvelutöitä.
[/quote]
Tämä on ns. läpimenoala, joten työkaverini eivät ole nähneet tippaakaan vaivaa saavuttaakseen sitä asemaa, joka heillä on. Ainoastaan esimiehet ovat nähneet hieman vaivaa, eivätkä hekään kovin paljon.
Tietenkin tiedän, että ihmisiä ja intressejä on erilaisia, en vain aina itse jaksa sitä hankausta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostat ihan yhdeltä ex-työkaveriltani. Hänellä oli suuria vaikeuksia esim. kahvinkeitossa, kassan käytössä, käytöstaidot puuttui eikä ollut luonteva ihmisten seurassa. Laiska ja apaattinen ihminen.
Hän ihan vakavissaan haki monena vuotena esim. lääkikseen ja oli todella hämmentynyt ja pettynyt joka vuosi kun ei päässyt.
Nokka pystyssä oli joka kerta että nytpä hän tästä lähtee ettei tarvitse näitä väliaikaisia kakkaduuneja enää tehdä.
Eli ihminen joka ei selviä edes kassatädin töistä kuvitteli olevansa niin älykäs että pääsisi jonain päivänä jonnekin. Tyttösellä oli jostakin maaseudun Käpykylän lukiosta keskivertopaperit eikä mitään muuta meriittejä. Ilmeisesti vanhemmat oli odottaneet tytöstään paljon ja kehuneet viisaaksi yms.
Kukaan ei ilmeisesti koskaan raaskinut sanoa hänelle mitään. Tuttöparka olisi onnellisempi kun keslittyisi olemaan onnellinen ja kiitollinen työstä mitä jo on ja opettelisi sen hyvin.
Oletko miettinyt akateemista uraa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 20:12"]
Ongelmasi ei ole älykkyys vaan huonot työelämätaidot. Vaatii sosiaalista pelisilmää luovia työpaikalla niin, että tulee kaikkien kanssa toimeen eikä keikuta venettä. Monet työkavereistasi ovat nähneet paljon vaivaa saavuttaakseen sen aseman, joka heillä on. He eivät välttämättä kaipaa työltä samoja asioita kuin sinä. Putkiaivoinen duuni saattaa sopia heille täydellisesti, jolloin he ärsyyntyvät ihan syystä.
On niitä muitakin töitä kuin asiakaspalvelutöitä.
[/quote]
Tämä on ns. läpimenoala, joten työkaverini eivät ole nähneet tippaakaan vaivaa saavuttaakseen sitä asemaa, joka heillä on. Ainoastaan esimiehet ovat nähneet hieman vaivaa, eivätkä hekään kovin paljon.
Tietenkin tiedän, että ihmisiä ja intressejä on erilaisia, en vain aina itse jaksa sitä hankausta.
Ap
[/quote]
Nro #4 on kans ns. läpimenoalalla ja monet kollegoista ovat työssään osittain sattuman vuoksi ja monille se onkin ihan ok työtä, sillä he eivät edes halua haasteita. Itse olen kyllä ollut suhteellisen turhautunut jo monta vuotta. Teen kuitenkin työni hyvin ja olen kollegoille ystävällinen ja asiallinen sekä haluan kehittää käytäntöjä paremmaksi jne. Kuitenkaan esimieshommiin en edes halua hakea ja niihin joihinkin muihin tosiaan valitaan ne itseäni sosiaalisemmat tyypit. Itse olen ystävällinen ja asiallinen, mutta hieman ujohko ja ehkäpä liian asiakeskeinen, niin en vain pääse etenemään. Siksipä nyt ensimmäisen kerran viimein päätin hakea lääkikseen, sillä sitä kautta ainakin saisi haastavaa työtä, jossa pääsee käyttämään henkistä kapasiteettiaan sekä olemaan samalla hyödyksi muille.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 20:32"]
Oletko miettinyt akateemista uraa? :)
[/quote]
Olen liian lyhytjänteinen uskoakseni akateemiselle uralle. Olen sellainen, joka innostuu nopeasti ja toteuttaa asioita into päällä mutta ei jaksa painaa kauan jotain asiaa. Opiskelen kyllä akateemista alaa mutta sellaiselta alalta tulee paperit ulos, jolla ei työllisty.
Saman tunnistan kuin nelonenkin, osaan olla ihan ystävällinen ja ok suurimmalle osalle ihmisistä, olen kuitenkin myös sellainen asiakeskeinen ja kiltti tyttö, enkä sellainen rento "hyvä tyyppi", joka usein halutaan työpaikoille. Ja en ole kiinnostunut valtakuvioista työpaikalla vaan ennemmin työn mielekkäästä sisällöstä.
Toisin kuin 6 arvelee, en ole ylimielinen työtäni kohtaan, osaan myös arvostaa sitä ja olen pitänytkin siitä. Olen vaan nykyään leipääntynyt siihen. En tosiaan ajattele olevani "liian hyvä" siihen. En ole paras työntekijä, mutta en huonoinkaan, tunnistan työyhteisössä eri ihmisten vahvuuksia. Minulla on ihan jalat maassa, mitä tulee työhöni.
ap