Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni nollana - yhden elämässään epäonnistuneen vuodatus
13.05.2014 |
En ole itsetuhoinen enkä suunnittele moista tällä hetkellä, mutta elämäni on hyvin surkeaa enkä pysty näkemään tulevaisuuttani monen vuoden päähän. Lukion jälkeen en ole tehnyt elämälläni yhtään mitään. Syön, käyn lenkillä ja huolehdin näennäisesti perustarpeistani mutta elämä on silti kuin juoksumatolla juoksemista enkä etene metriäkään. Samaan aikaan kaverini pääsivät opiskelemaan, saivat töitä, löysivät seurustelukumppanit. En kateellisuudessani kestänyt ja katkaisin kaikki kaverisuhteenikin.
Lapsuuttani leimasi kontrolloiva isä. Olen aina kokenut olevani pettymys isälleni. Häpeän itseäni ja kaikkea mitä teen. Vanhemmiten tunne on pahentunut ja nykyään olenkin aika surkea ilmestys: yli parikymppinen, ei koulutusta, ei töitä, ei suhteita, ei ystäviä, ei ajokorttia, en ole koskaan käynyt edes ulkomailla. Tunnen olevani surkea, niinkuin kieltämättä olenkin. Kokemusten puute on aina aiheuttanut alemmuudentunteita ja seurustelemattomuus todistanut sen ettei minua voi näköjään rakastaa kukaan, ei oma perhe eikä muutkaan. Tai no, tuo suretti lähinnä teini-iässä, ei nykyään niinkään.
Kaikesta huolimatta haluaisin edes kerran yrittää. Olen saavuttanut pisteen jossa joko yritän tai luovutan täysin - jos tiedätte mitä tarkoitan. Minulla on joitakin unelma ja ensiksi haluaisin täysin uusiin ympyröihin. Ympyröihin, jossa minua ei tunneta koulukiusattuna surkimuksena. Minulla on magnan yo-paperit ja hyvä kielitaito joten olen miettinyt ulkomaille opiskelemaan lähtöä. Mutta taas, minulla ei ole rahaa, joskaan ei ole velkaakaan. Töitä olen etsinyt ja hakemuksia lähettänyt muutaman kuukauden ajan, mutta laihoin tuloksin.
Kellään mitään kommentoitavaa tai vastaavia tositarinoita kerrottavanaan? Joskus, kuten nyt, näen vähän valoa tunnelin päässä ja usein taas ajatukset kiertää samoja, mustia uria.
Kommentit (38)
Minulla kävi myös noin, samoista syistä. En kyennyt siitä enää nousemaan ja muuttumaan vaan tilanne jäi päälle. Nyt olen reilusti yli 30 jo ja lähes täysin syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukahdan pystyyn. Sovittaisiinko, että nostat ketjun torstai-iltana? tulens illoin kertomaan omista kokemuksistani.
Kuulostaa hyvin tutulta. Ystävystyisin mielelläni sun kanssa, jos kiinnostaa :)
Tsemppiä!
S
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Elämä on sitä mitä siitä tekee!
Heräsin samassa tilanteessa kun yhtäkkiä täytin 30v. Olin pahasti koulukiusattu ja kesti 30v saakka päästä siitä yli. Sitten havahduin kun 30 tuli täyteen, elämässäni ei ollut mitään, ei uraa, ei perhettä, ei yhtään mitään muuta kuin haave. Lähdin toteuttamaan haavetta, pyrin yliopistoon unelmieni alalle, löysin miehen, saimme 2 lasta, Sain unelmien työn ja nyt asumme kauniissa kodissa. Haaveet voivat toteutua, jos niiden eteet tekee paljon työtä!
Tsemppiä elämään, sulla on vielä hyvin aikaa!
Kiitos vertaistuesta ja rohkaisevistakin tarinoista.Ja tosiaan kesätöitä, kuten kaikenlaista muuta työtäkin olen tässä yrittänyt saada mutta toistaiseksi ei ole napannut. t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hakenut apua mt-puolelta. Kuulostat masentuneelta. Siihen voi saada apua ja sitä kautta mahdollisesti pystyt alkaa toteuttamaan haaveitasi:)
T: Pitkään vakavaa masennusta sairastanut ja siitä toipunut, joka teki toivuttuaan ison elämänmuutoksen :)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:04"]
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Elämä on sitä mitä siitä tekee!
Heräsin samassa tilanteessa kun yhtäkkiä täytin 30v. Olin pahasti koulukiusattu ja kesti 30v saakka päästä siitä yli. Sitten havahduin kun 30 tuli täyteen, elämässäni ei ollut mitään, ei uraa, ei perhettä, ei yhtään mitään muuta kuin haave. Lähdin toteuttamaan haavetta, pyrin yliopistoon unelmieni alalle, löysin miehen, saimme 2 lasta, Sain unelmien työn ja nyt asumme kauniissa kodissa. Haaveet voivat toteutua, jos niiden eteet tekee paljon työtä!
Tsemppiä elämään, sulla on vielä hyvin aikaa!
[/quote]Ja tästä kirjoituksesta oli totta....ei mikään. Tai sitten muistelet aikaa kaukana menneisyydeasä. Nykypäivänä työelämä on niin kovaa, että ellei tutkintosi ole lääketieteellisestä tai muutamasta muusta valikoidusta tdk: sta ei kypsemmällä iällä opiskelleella ole mitään jakoa päästä koulutustaan vastaaviin töihin jos ei pitkää uraa ja suhteita samalta alalta ole jo takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi yrittää yliopistoon opiskelemaan. Siellä monet pariutuu ja mitä tulee kaverisuhteisiin, niin en muista että kukaan olisi jäänyt porukoiden ulkopuolelle. Magnan paperit riittää vallan hyvin, kun pänttäät kunnolla pääsykokeisiin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:10"]
Kannattaisi yrittää yliopistoon opiskelemaan. Siellä monet pariutuu ja mitä tulee kaverisuhteisiin, niin en muista että kukaan olisi jäänyt porukoiden ulkopuolelle. Magnan paperit riittää vallan hyvin, kun pänttäät kunnolla pääsykokeisiin.
[/quote]No kyllähän yliopistossa syrjitään ja kiusataankin kuten kaikilla muillakin koulutusasteilla ja työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeasti vielä nuori, ehdit kokea elämässäsi monta muutosta. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, tarvitsemme ympärillemme muita ihmisiä, oikeita kontakteja. Yksinään ajatukset alkavat kiertämään kehää, maailma kutistuu liian pieneksi ja samaan aikaan etääntyy tuonne jonnekin valtavan suureksi epämääräiseksi möykyksi.
Itse olen ehtinyt elämäni aikana (olen 40v) mokailla ja rakentaa, tarpoa loputtomassa suossa ja nauttia hetkittäin kimmaltavasta valosta, nousta ylös ja kompastua taas uudelleen ja uudelleen...
Jos haluat muutosta elämääsi niin tee se. Tee jotain eri tavalla kuin ennen. Anna itsesi innostua ja tartu siihen. Aloita joku vapaaehtoistyö -tapaat ihmisiä ja saat karisteltua pölyjä päästäsi. Aloita säästäminen, vaikka ihan mini summilla. Ajattele kuinka vapaa olet! Ja muista, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
mahtavaa, että ainulla on unelmia. löytäistköhän jotain harjoittelupaikkaa ulkomailta, kannattaa mennä työkkäriin kysymään. Siis huomenne työkkäriin! Olet vielä niin nuori, että ehdit tehdä vielä kaikkea. Älä yritä todistaa isällesi mitään, voi olla, että kukaan ei voi täyttää hänen mittojaan. Mieti vain sitä, mikä itsellesi olisi mielekästä ja tarkoituksenmukaista. Tulet saamaan ystäviä, kun vain lähdet liikkeelle. Kielitaito käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi implikoi älykkyyttä. Hopi hopi mensan testiin. Saattaa selittää yhtä ja toista.
-mensalainen
Hei ap,
itse kärsin masennuksesta lukiossa ja penkin alle menneiden kirjoitusten jälkeen en päässyt jatko-opintoihin. Tein random pätkätöitä, rahaongelmat, huonot välit vaativiin vanhempiin ja muiden elämässä eteenpäin meneminen masensivat entisestään. Vanhat kaverit jäivät, näin vain mustaa ja painin todella synkkien ajatusten kanssa. Onneksi en antanut itsetuhoisille ajatuksille periksi. Yliopistoon pääsin vasta kolmannella pyrkimiskerralla 26-vuotiaana. Sain opiskelukavereista uusia ystäviä, suoritin opinnot määräajassa ja pääsin viimeisenä opiskeluvuonna oman alan töihin. Ensimmäisen poikaystävän löysin toisena opiskeluvuonna, nykyisen aviomiehen ensimmäisestä työpaikasta. Nykyään olen tyytyväinen elämääni ja siihen, että jaksoin sinnitellä eteenpäin ikävuodet 19-25 vaikka hidasta olikin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia siihen, että muutat elämäsi suunnan. Hyvillä yo-papereilla sinulla on kaikki jatko-opintomahdollisuudet avoinna. Jos ensimmäinen yritys ei kanna hedelmää ole sitkeä, ja muista että kukaan ei voi auttaa sinua elämässä eteenpäin kuin sinä itse ja sinä pystyt siihen. Menneet ovat menneitä ja koulukiusatun rooliin ei kannata jumiutua. Itse ymmärsin vasta 25-vuotiaana että vanhemmiltani on turha odottaa rohkaisua ja kannustusta, joten päätin ryhtyä kannustamaan ja tsemppaamaan itse itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:04"]
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Elämä on sitä mitä siitä tekee!
Heräsin samassa tilanteessa kun yhtäkkiä täytin 30v. Olin pahasti koulukiusattu ja kesti 30v saakka päästä siitä yli. Sitten havahduin kun 30 tuli täyteen, elämässäni ei ollut mitään, ei uraa, ei perhettä, ei yhtään mitään muuta kuin haave. Lähdin toteuttamaan haavetta, pyrin yliopistoon unelmieni alalle, löysin miehen, saimme 2 lasta, Sain unelmien työn ja nyt asumme kauniissa kodissa. Haaveet voivat toteutua, jos niiden eteet tekee paljon työtä!
Tsemppiä elämään, sulla on vielä hyvin aikaa!
[/quote]Ja tästä kirjoituksesta oli totta....ei mikään. Tai sitten muistelet aikaa kaukana menneisyydeasä. Nykypäivänä työelämä on niin kovaa, että ellei tutkintosi ole lääketieteellisestä tai muutamasta muusta valikoidusta tdk: sta ei kypsemmällä iällä opiskelleella ole mitään jakoa päästä koulutustaan vastaaviin töihin jos ei pitkää uraa ja suhteita samalta alalta ole jo takana.
[/quote]
Samaan kiinnitin itsekin huomiota.
Tosin se "kaunis koti" voi olla miehen tuloilla hankittu ja lapsia saa toosaa raottamalla.
Jos sen sijaan lähtee kypsällä iällä opiskelemaan yliopistoon, se on kyllä hyvä, joskin kallis harrastus, mutta koulutusta vastaaviin töihin on aivan turha hakea.
Just not going to happen.
Tällaisille on opintojen jälkeen tarjolla ainoastaan työkkärin koulutukseenohjausta lähihoitaja- yms. perustason tehtäviin. Ikääntynyt työtön ei pääse "parempiin" töihin, vaikka olisi lukenut 5 maisterin tutkintoa.
Niin se vain menee, hakijaa on niin paljon, että vuoro ei tule koskaan, oli paperit mitkä oli.
Ei Ap kannata ajatella että olet nuori ja ehdit vielä. Ei kannata haaskata hetkeäkään elämästään ajatellen että sitten joskus minä vielä.. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Voit kuolla onnettomuudessa viikon päästä tai sairastua vakavasti vuoden päästä. Lopeta elämän pelkääminen ja muiden ihmisten mielipiteiden ajattelu, elä itsellesi ja tee juuri nyt ne asiat mitä haluat tehdä ihan vain itsesi vuoksi.
Me emme jää katumaan elämässä niitä asioita joita teimme, jäämme katumaan niitä asioita jotka jätimme tekemättä ja kokematta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:57"]
Hei ap,
itse kärsin masennuksesta lukiossa ja penkin alle menneiden kirjoitusten jälkeen en päässyt jatko-opintoihin. Tein random pätkätöitä, rahaongelmat, huonot välit vaativiin vanhempiin ja muiden elämässä eteenpäin meneminen masensivat entisestään. Vanhat kaverit jäivät, näin vain mustaa ja painin todella synkkien ajatusten kanssa. Onneksi en antanut itsetuhoisille ajatuksille periksi. Yliopistoon pääsin vasta kolmannella pyrkimiskerralla 26-vuotiaana. Sain opiskelukavereista uusia ystäviä, suoritin opinnot määräajassa ja pääsin viimeisenä opiskeluvuonna oman alan töihin. Ensimmäisen poikaystävän löysin toisena opiskeluvuonna, nykyisen aviomiehen ensimmäisestä työpaikasta. Nykyään olen tyytyväinen elämääni ja siihen, että jaksoin sinnitellä eteenpäin ikävuodet 19-25 vaikka hidasta olikin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia siihen, että muutat elämäsi suunnan. Hyvillä yo-papereilla sinulla on kaikki jatko-opintomahdollisuudet avoinna. Jos ensimmäinen yritys ei kanna hedelmää ole sitkeä, ja muista että kukaan ei voi auttaa sinua elämässä eteenpäin kuin sinä itse ja sinä pystyt siihen. Menneet ovat menneitä ja koulukiusatun rooliin ei kannata jumiutua. Itse ymmärsin vasta 25-vuotiaana että vanhemmiltani on turha odottaa rohkaisua ja kannustusta, joten päätin ryhtyä kannustamaan ja tsemppaamaan itse itseäni.
[/quote]M:n papereilla ei ole kaikki tiet avoinna, sori vaan. Yliopistoon useimmille aloille haettaessa niistä on yhtä vähän tai paljon hyötyä kuin A:n lapuista eli lähinnä hakukelpoisuus täyttyyy, mutta sisäänpääsy on vaikeampaa ja vaatii parempia pisteitä pääsykokeista kuin paremmin kirjoittaneilta. Ja ainakin amk:ssa on aloja, joille edes pääsykokeisiin päästäkseen tarvitsee lähes 10 keskiarvon ja E-L paperit.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:57"]
Hei ap,
itse kärsin masennuksesta lukiossa ja penkin alle menneiden kirjoitusten jälkeen en päässyt jatko-opintoihin. Tein random pätkätöitä, rahaongelmat, huonot välit vaativiin vanhempiin ja muiden elämässä eteenpäin meneminen masensivat entisestään. Vanhat kaverit jäivät, näin vain mustaa ja painin todella synkkien ajatusten kanssa. Onneksi en antanut itsetuhoisille ajatuksille periksi. Yliopistoon pääsin vasta kolmannella pyrkimiskerralla 26-vuotiaana. Sain opiskelukavereista uusia ystäviä, suoritin opinnot määräajassa ja pääsin viimeisenä opiskeluvuonna oman alan töihin. Ensimmäisen poikaystävän löysin toisena opiskeluvuonna, nykyisen aviomiehen ensimmäisestä työpaikasta. Nykyään olen tyytyväinen elämääni ja siihen, että jaksoin sinnitellä eteenpäin ikävuodet 19-25 vaikka hidasta olikin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia siihen, että muutat elämäsi suunnan. Hyvillä yo-papereilla sinulla on kaikki jatko-opintomahdollisuudet avoinna. Jos ensimmäinen yritys ei kanna hedelmää ole sitkeä, ja muista että kukaan ei voi auttaa sinua elämässä eteenpäin kuin sinä itse ja sinä pystyt siihen. Menneet ovat menneitä ja koulukiusatun rooliin ei kannata jumiutua. Itse ymmärsin vasta 25-vuotiaana että vanhemmiltani on turha odottaa rohkaisua ja kannustusta, joten päätin ryhtyä kannustamaan ja tsemppaamaan itse itseäni.
[/quote]M:n papereilla ei ole kaikki tiet avoinna, sori vaan. Yliopistoon useimmille aloille haettaessa niistä on yhtä vähän tai paljon hyötyä kuin A:n lapuista eli lähinnä hakukelpoisuus täyttyyy, mutta sisäänpääsy on vaikeampaa ja vaatii parempia pisteitä pääsykokeista kuin paremmin kirjoittaneilta. Ja ainakin amk:ssa on aloja, joille edes pääsykokeisiin päästäkseen tarvitsee lähes 10 keskiarvon ja E-L paperit.
[/quote]Ai niin ja ulkomailla, jonne ap haikaili, nuo karsivat vielä enemmän vaihtoehtoja. Hampurilaisyliopistoon niillä toki pääsee, mutta mistään huippuhouluista on turha haaveilla.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:04"]
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Elämä on sitä mitä siitä tekee!
Heräsin samassa tilanteessa kun yhtäkkiä täytin 30v. Olin pahasti koulukiusattu ja kesti 30v saakka päästä siitä yli. Sitten havahduin kun 30 tuli täyteen, elämässäni ei ollut mitään, ei uraa, ei perhettä, ei yhtään mitään muuta kuin haave. Lähdin toteuttamaan haavetta, pyrin yliopistoon unelmieni alalle, löysin miehen, saimme 2 lasta, Sain unelmien työn ja nyt asumme kauniissa kodissa. Haaveet voivat toteutua, jos niiden eteet tekee paljon työtä!
Tsemppiä elämään, sulla on vielä hyvin aikaa!
[/quote]Ja tästä kirjoituksesta oli totta....ei mikään. Tai sitten muistelet aikaa kaukana menneisyydeasä. Nykypäivänä työelämä on niin kovaa, että ellei tutkintosi ole lääketieteellisestä tai muutamasta muusta valikoidusta tdk: sta ei kypsemmällä iällä opiskelleella ole mitään jakoa päästä koulutustaan vastaaviin töihin jos ei pitkää uraa ja suhteita samalta alalta ole jo takana.
[/quote]
Samaan kiinnitin itsekin huomiota.
Tosin se "kaunis koti" voi olla miehen tuloilla hankittu ja lapsia saa toosaa raottamalla.
Jos sen sijaan lähtee kypsällä iällä opiskelemaan yliopistoon, se on kyllä hyvä, joskin kallis harrastus, mutta koulutusta vastaaviin töihin on aivan turha hakea.
Just not going to happen.
Tällaisille on opintojen jälkeen tarjolla ainoastaan työkkärin koulutukseenohjausta lähihoitaja- yms. perustason tehtäviin. Ikääntynyt työtön ei pääse "parempiin" töihin, vaikka olisi lukenut 5 maisterin tutkintoa.
Niin se vain menee, hakijaa on niin paljon, että vuoro ei tule koskaan, oli paperit mitkä oli.
[/quote]
Kyllä esim. sosiaalityöntekijäksi vanhemmalla iällä opiskelleelle koulutusta vastaavia töitä riittää! Ja on omakohtaista kokemusta.
Minäkin aloittajan ikäisenä, yksinäisenä ja entisenä kiusattuna uskoin että elämä on vielä edessä, kokemukset ovat vasta tulossa. No, nyt olen ollut yliopistossa melkein 10 vuotta, enkä ole koko aikana saanut yhtään kaveria. Tahkoan vieläkin kandivaiheen opintoja. En ole seurustellut, yksi mies oli joka halusi vain panoa. Hakeuduin rohkeasti asiakaspalveluhommiin, ja sain ilkeää kommenttia ujoudestani. Pisin työsuhteeni on ollut siivoojana.
Ei se elämä vaan kaikkia kanna. Kyllä tuohon ikään mennessä se jako pärjääviin ja loosereihin on jo tapahtunut, ja itse sitä kyllä tietää kumpaan joukkoon kuuluu...
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän tilanteesi. Käytännön vinkkinä suosittelen hakemaan kesätöitä (vaikka sitten puhelinmyyntiä - jostainhan on aloitettava) sekä sen miettimistä, mitä haluaisit opiskella. Seuraavaksi suosittelen reissua ulkomaille (vaikka edullinen äkkilähtö tai reilaaminen), jotta pääset näkemään maailmaa. Olet nuori vielä, joten elämä edessäsi ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.