Lue keskustelun säännöt.
Argh, kun mikään vinkki/neuvo EI kelpaa kaverille. ov
13.05.2014 |
Kaveri jaksaa KOKO ajan valittaa ja narista, kun ei ole rahaa ruokaan ja ei ole rahaa siihen ja tähän ja ollaan jo kolme kuukautta syöty makaronia ym. ym. ym. (Mutta ylläri, ylläri.. Tupakkaanhan AINA löytyy rahaa). Ja sossukaan ei maksa mitään, ne vaan kiusaa meitä jne.
Moni kaveri on vinkannut, että laita esim. Toriin tai Huutikseen jotain myyntiin (Tori on kuulemma ihan paska ja Huutiksessa ei mene mikään.. Kyllä mä olen saanut Torissa kaupaksi vaikka mitä ja Huutiksessa kanssa, kun hinta on ollut sopiva). Myöskään leipäjonot ym. ei kelpaa (kun siellä on käyty jo niin monta kertaa ja ei se kassillinen ruokaa riitä kahdelle kuin pariksi päiväksi ja toiselle puolelle kaupunkia ei pääse).
Joku vinkkasi, että kannattaisi vähän laskea niitä kirppishintoja, kun oli bongannut jostain Face kirpparilta tuon kansion ja hinnat oli pilvissä. Tämäkään ei kelvannut.
Joku ehdotti, että vie kaniin jotain, ei kuulemma voi, kun ei ole mitään arvokasta tms.
Myöskään kaverille tai sukulaiselle ei voi mennä syömään (itse olen monta kertaa kutsunut "kahville", mutta kun ei..).
Rahan lainaus kyllä kelpaisi, mutta kukaan ei uskalla lainata, kun takaisin maksu on vähän niin ja näin.
Kohta oikeasti tekisi mieli sanoa, että kuolkaa sitten nälkään, jos mikään ei kelpaa, monta hyvää vinkkiä on tullut jne.
Kommentit (4)
Tuollaisia ihmisiä on valitettavan paljon... Ilmeisesti saavat jotain nautintoa tuosta valittamisesta, joten eivät halua asioiden oikeasti muuttuvan. Onhan se nyt paljon kivempaa olla marttyyri.
Itse en jaksaisi pitää tuollaisiin ihmisiin yhteyttä. Aivan älyttömiä energiasyöppöjä ja värittävät sinunkin päiväsi vaan harmaaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei oikeasti halua neuvoja, haluavat vaan valittaa. He sitten elävät sitä elämäänsä, kuitenkin ilmeisesti aivan tyytyväisenä valintoihinsa vaikka koko ajan valittavat. Tai sitten, joskus on niin että ihmisellä on jo sen verran masennusta ja niin surkea itsetunto, että kaikki tuntuu ryhtymiseltä eikä esimerkiksi opiskelua uskalla aloittaa, vaikka ei löytäisikään töitä.
Näitten kohdalla kannattaa lakata neuvomasta, ja ylipäänsä miettimästä, miten voisi auttaa. Heillä on vastuu omasta elämästään, ja oman mielensä saa pahoitettua tosi nopeasti, jos yrittää liikaa tuppautua. Käy kuten meidän kaveripiirissä, jossa ikivalittajalle kaverille toinen kaveri lahjoitti tämän tarvitseman tavaran. Jonka ikivalittaja myi kirpparilla, käytti rahat mihin käytti ja valitti hetken päästä taas. :D
Tälle ei kelpaa sekään, jos joku kaveri antaisi esim. kympin, jota ei tarvitsisi "palauttaa". Argh, valita sitten hamaan tappiin asti, ei ole mun päänsärky :D
No mitä niin ihanaa siinä ihmisessä on että sen kanssa haluat kaveerata? Kuulostaa aika luuserilta mun korviin.