Oletko koskaan ollut parisuhteessa, jossa sinua ei arvosteta pätkääkään ja käytetään vaan hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

En, olen heti heivannut kuspäät.

Ei se kuspäisyys näy välttämättä heti. Hyvä olisikin, jos näkyisi, niin ei olisi tarvinnut tuhlata aikaansa tuollaiseen turhanpäiväiseen. Hienosti osataan näytellä niin kauan, kunnes tulee se suhteen seuraava merkittävä askel eli yhteenmuutto, niin sitten alkaa kuspäisyys.

EI aina ymmärrä kirjoitti:

Minkä helkutin takia joku täyspäinen nainen on miehen kanssa, joka häipyy vähän väliä monen päivän ryyppyreissuille ja tuhlaa rahat johonkin nettikasinoon? Ei hyvää päivää?!? Hankkikaa nyt vielä muksu tai pari siihen jalkoihin kärsimään hienosta suhteestanne! Huh huh!

Kai ihmisillä on myös joku häpeä epäonnistumisesta, jos juuri olette asettuneet taloksi uuteen kotiin ja kaikki näyttää ihanalta ja mahtavalta ja sitten tulee se ensimmäinen ryyppyreissu ja sitten toinen ja sitten kolmas ja sitten tulee ylläripyllärinä näitä netticasinojuttuja, kun alkuun ihmettelet miten työssäkäyvällä ihmisellä on aina rahat loppu, vaikka mitään yhteistä ei ole hetkeen maksanutkaan. Alkuunsa sitä monesti katsoo vähän läpi sormien ja lopulta siihen turtuu. Jossain vaiheessa sitten tulee se stoppi ja saa riittää.

Se on sellasta kumulatiivista tuo kaltoinkohtelu. Että siihen vaan pikkuhiljaa turtuu ja tottuu. Että epänormaalista tulee sun normaali ja sä oot vielä siinä vaiheessa rakastunut tuohon hyväksikäyttäjään. Ja toki yrität ymmärtää, myötäilläkin ja saada suhdetta toimivammaksi. Otat syyt niskoillesi, kun tiedät jo ettei riitely tai keskustelut johda mihinkään ikinä. Toinen luonnollisesti ei yritä muuta kuin keksiä uusia keinoja olla ku si pää. Pettää tietenkin kaiken muun päälle, koska kotona on niin kauheaa ja hirveä ämmä. Mulla se piste tuli vasta sitten kun tunteet kuoli. Silloin oli helppo irtaantua ja nähdä koko sairas kuvio. Se hetki oli mahtava :)

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen suhde narsistin kanssa. Omani on kestänyt jo toistakymmentä vuotta, enkä,edes ymmärrä, miksi.

Sinulla on niin syvä trauma, ettet pysty lähtemään. Minäkin yritin lähteä vuosia onnistumatta. Lopulta rukouksiini vastattiin.

Onnea sulle! Itse työstän asiaa terapiassa, toivottavasti jonain päivänä minäkin onnistun. Vaikeaksi asian tekee se, että olen samanlaisen isän kasvattama eikä minulla ole mistään muusta kokemusta. Tämä tuntuu normaalilta ja oikeastaan ainoalta mahdollisuudelta yksinäisyyden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Itsepetoksesssa tarkoitaan mm sitä esim itsekkyyttä ja narsistisuutta että kun mietitään mitä on esim pyyteetön rakkaus ja kuinka ihminen tuottaaa mahdollisimman hyvää laadukasta jälkeä jotta saa mahdollisimman hyvää tuottoa ja firmallleen mahdollisimman hyvää voittoa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Itsepetoksesssa tarkoitaan mm sitä esim itsekkyyttä ja narsistisuutta että kun mietitään mitä on esim pyyteetön rakkaus ja kuinka ihminen tuottaaa mahdollisimman hyvää laadukasta jälkeä jotta saa mahdollisimman hyvää tuottoa ja firmallleen mahdollisimman hyvää voittoa aikaiseksi.

Eiikä siitäkään kovin pitkä aika ole kun vielä taisteltiin nälkävuosien ja sotien kansssa armotonta taiistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen suhde narsistin kanssa. Omani on kestänyt jo toistakymmentä vuotta, enkä,edes ymmärrä, miksi.

Sinulla on niin syvä trauma, ettet pysty lähtemään. Minäkin yritin lähteä vuosia onnistumatta. Lopulta rukouksiini vastattiin.

Onnea sulle! Itse työstän asiaa terapiassa, toivottavasti jonain päivänä minäkin onnistun. Vaikeaksi asian tekee se, että olen samanlaisen isän kasvattama eikä minulla ole mistään muusta kokemusta. Tämä tuntuu normaalilta ja oikeastaan ainoalta mahdollisuudelta yksinäisyyden lisäksi.

Minulla oli äiti koodannut valmiiksi aivoni. Ex osasi jostain kumman syystä sanasta sanaan äitini loukkaukset. Samalla tapaa oli väkivaltainenkin ja alistava. Elin hänen kanssaan siis vaurioituneen äitisuhteeni uusiksi. Hän painoi täysin minut tahdottoman lapsen asemaan ja nöyryytti mielinmäärin. Ehkä avain on siellä, että hylkäät isäsi niin pääset miehestäkin eroon? Toivoa on. Se voi olla yksi hetki ja naps olet vapaa. Ihmisen mieli on ihmeellinen. Et ole miehesi vanki vaan itsesi panttivanki joten sinulla on myös vapauden avain. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Itsepetoksesssa tarkoitaan mm sitä esim itsekkyyttä ja narsistisuutta että kun mietitään mitä on esim pyyteetön rakkaus ja kuinka ihminen tuottaaa mahdollisimman hyvää laadukasta jälkeä jotta saa mahdollisimman hyvää tuottoa ja firmallleen mahdollisimman hyvää voittoa aikaiseksi.

Eiikä siitäkään kovin pitkä aika ole kun vielä taisteltiin nälkävuosien ja sotien kansssa armotonta taiistelua.

Taii itsepetos varmaan yleesäkin että mitä sillä tarkoittaa niin selitttää asiat siinä tilanteeessa itsellen mahdollisimman myönteiseksi ja kiertelee totuuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Itsepetoksesssa tarkoitaan mm sitä esim itsekkyyttä ja narsistisuutta että kun mietitään mitä on esim pyyteetön rakkaus ja kuinka ihminen tuottaaa mahdollisimman hyvää laadukasta jälkeä jotta saa mahdollisimman hyvää tuottoa ja firmallleen mahdollisimman hyvää voittoa aikaiseksi.

Eiikä siitäkään kovin pitkä aika ole kun vielä taisteltiin nälkävuosien ja sotien kansssa armotonta taiistelua.

Taii itsepetos varmaan yleesäkin että mitä sillä tarkoittaa niin selitttää asiat siinä tilanteeessa itsellen mahdollisimman myönteiseksi ja kiertelee totuuutta.

Etttä esim ongelmanratkaisussa se ongelman ratkaisu lähteee siitä että myönnetään ongelma sen jälkeen aletaaan pohtia mitä sille voi tehdä rehellisessä valosssa kun on kaikki sen ongelman yksityiskohdat selvilllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihhminen varmaan pakenee ongelmaansa keksimillään selityksillä kun samalla kuitenkin kokee syyyllisyyttä jota on vaikea myöntääää jos sitä ei kykene käsitteellistämään ja sitä kautta myöntämäään itselleen. Häpeää ja syyyllisyydentunnnetta jota on vaikea myöntäää.

Moniissa ongelmisssa on vielä se syvempi tajuamisen taso elii kun ittse oivaltaaa asian ja näkee asioiden välisen kontrastisuuuden että kykenee esim vertailemaan ja kykeneee oivalluksen ja itse kokemansa kautta käsittämäään mikä kontrastisuus ja ero asioilla on olemassa. Esiim adiiktioissa ihminne tarvitsee motivaation lähteitä eli huomata se hyvän olon tunne suhteeessa riippuvuuteeen ja suhteessa siihen kuinka kauan se säilyy muistikuva ihmisen mielessä, ja esiim miten paljon menetettävää esim ihmisellä voi olla. Etttä palkitsemisesta ja rangaistuksesta puhutaaan, toki ihhminenhän on itsepetoksen uhri sinällllään.

Itsepetoksesssa tarkoitaan mm sitä esim itsekkyyttä ja narsistisuutta että kun mietitään mitä on esim pyyteetön rakkaus ja kuinka ihminen tuottaaa mahdollisimman hyvää laadukasta jälkeä jotta saa mahdollisimman hyvää tuottoa ja firmallleen mahdollisimman hyvää voittoa aikaiseksi.

Eiikä siitäkään kovin pitkä aika ole kun vielä taisteltiin nälkävuosien ja sotien kansssa armotonta taiistelua.

Taii itsepetos varmaan yleesäkin että mitä sillä tarkoittaa niin selitttää asiat siinä tilanteeessa itsellen mahdollisimman myönteiseksi ja kiertelee totuuutta.

Etttä esim ongelmanratkaisussa se ongelman ratkaisu lähteee siitä että myönnetään ongelma sen jälkeen aletaaan pohtia mitä sille voi tehdä rehellisessä valosssa kun on kaikki sen ongelman yksityiskohdat selvilllä.

Kaiikkia ongelmia ei tietystikkään voi ratkaista mutta ehkä voi löytää uuusia tulokulmia ja näkökulmia ittse ongelmaaan miten sitä pystyy hyväksymääään ja kun tietää mikä on ongelma ja hyväksyyy sem niiin myös se auttaaa siinä että voi olla paremmin sinut sen kanssa ja oppii ehkä myös elämään sen kanssa.

Tinderistä nämä miehet löytyy.Jos mies ei ole sitoutunut aikaisemmin tai lapsia ei ole tai joku vahinkolapsi on, silloin jo alussa tietää, että lopettaa suhteen siihen paikkaan. Parhaimmat viedään eka ja nämä k-päät jää jäljelle.

Vielä lisään että ei se aina asteettain pahene. Omassa sairaassa suhteessani vuoden oli ihanaa. Sitten totaalinen nöyryytys ja henkinen selkäsauna. Lamaannuin moneksi päiväksi. Selittelyt, anteeksipyynnöt jne. Pitkä kuukausien hyvittelyjakso. Sitten taas lievempi henkinen selkäsauna. Joka kerran hyvittelyt, mutta lisäksi jos olin sanonut että esim. pitäisi tehdä enemmän kotitöitä, niin alkoi tekemään ja luulin suhteemme kehittyneen. Sitten väliin taas nöyryytystä ja lopulta olin henkisesti raunio, joka ei uskaltanut sanoa mihinkään mitään. Netticasinohommat selvisi vasta yli vuoden päästä. Minultakin lopulta loppui tunteet naps vaan ja eroaminen oli helppoa. Olin epäonnistunut siinä monta kertaa.

Ukko löytyy nyt tinderistä ja on paperilla hyvä tyyppi ja osaa kohdella tosi nätisti. Kaksi pitkää suhdetta takana. Myös edellisessä suhteessa naiselta oli tunteet loppunut. Ihmettelin pitkään, miten kukaan on voinut luopua niin ihanasta miehestä.

Juuri olin. Sitä en kauan enkä hiljaa sietänyt. Ukko kuvitteli asuvansa täällä ilmaiseksi. Kakaransakin olis ottanut joka viikonloppu tänne.. Kielenkäyttö oli rumaa aikuisella miehellä. Ja sen hullu exä kiukutteli koko ajan. Ja ukko puolusteli exäänsä.