Olen suunnitellut alkavani hävittää äitini romuja jo hänen eläessään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä mun äidin keittiöstä: 10 kpl kattilankansia, joihin ei ole enää kattilaa (epäilen että ovat osa roskislöytöjä), hirveät määrät pestyjä viilipurkkeja, margariinirasioita, karkkilaatikoita, pulloja, lasipurkkeja ja muita purkkeja, pakasterasioita ajalta jolloin pakasti kilotolkulla marjoja, paripuolia astiastoja monta, tarjottimia ainakin 10, maljakoita, lasikulhoja, vaaseja, kynttilänjalkoja, turistikrääsämukeja, mortteleita, koriste-esineitä. En edes tunnista suurinta osaa lapsuudestani, osa ehkä tuttavilta saatuja kun ovat muutossa siivonneet kamojaan.

3 rikkinäistä vedenkeitintä kaapissa, yleiskone, sähkövatkaimia ym. Äiti ei edes leivo enää. Kaikki kaapit on täynnä ja tasot myös. Hellan päällä puolen metrin röykkiö muovikippoja. Käyttää yhtä kuppia ja lautasta. Niin tekis mieli karsia noita kun 90% on roskaa.

Niin ja iso arkkupakastin täynnä ties miten monta vuotta vanhaa ruokaa

Silti ne ovat äitisi omaisuutta, eivät sinun. En ymmärrä, mikä hinku on periä eläviä, eikö malteta odottaa kuolemaan asti.

Periä eläviä =)

Huh, en haluaisi peri niitä romuja. Mun äiti ei tuolta romun keskeltä löydä käyttämiään tavaroita, aina kaikki hukassa, enkä ihmettele.

Olen jo mummoikäinen. Olen tehnyt jälkeläisiäni varten listan arvotavaroistani. Korut, taide yms. Eivät sitten vahingossa hävitä mitään arvokasta. Voivat joko pitää itsellään tai lyödä rahoiksi. Toinen lista on suvun historiaan liittyvistä esineistä, kuvista yms. Eli jos jotakuta kiinnostaa suvun historia tai on muuten vaan nostalgisia tunteita niin tietävät mikä on mitäkin. Tämän pitäisi myös auttaa jäämistön nopeammassa selvittelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole keksinyt, mistä 80-luvun jälkeen syntyneet ovat päätellleet, että heillä on oikeus tehdä vanhempiensa ja isovanhempiensa kodeille ihan mitä he itse haluavat. Tämä on tarpeeton ja roska, heitän sen siis pois - ai se oli kuva sinun muinaisesta emäntäkoulukurssistasi, no voi voi, meille kaikille muille se on jätettä, eikös ne ole jo kuolleetkin. Kaikki roskiin, millä ei ole perijöille taloudellista arvoa, muistot sulla on päässäs!

Jos ei halua siivota asuntoa perikuntana, niin löytyy monia palveluja, jotka tyhjentävät kämpän eikä siitä ole mitään vaivaa perikunnalle kuin muutaman satasen maksu. Tosin silloin hyväksyy sen, että mummon korut, rahakätköt jne. menevät sille tyhjentäjälle ja sehän tässä lienee isoin asia: haluan kaiken arvokkaan itselleni vaivaa näkemättä!

Pyydettiin tarjous talon tyhjentämisestä, 1500e, että ei ole ihan muutama satanen

Niinpä, muutamalla satasella tyhjenee hoitokodista 10m2 huone (omat kalusteet ja vaatteet).

Äidin taloa tyhjennettiin, sen jälkeen kun kaikki säästettävä oli jo viety pois, 3 päivää aamusta iltaan...ja uusi omistaja oli ilmoittanut että kalusteet saa jättää..... No oli iso talokin, mutta järkyttävän suuri urakka.

Sitten kun mun äiti tarvitsee rollaattorin, niin romun määrään on pakko alkaa puuttua. Kotihoitoko järjestää siivouksen? Minä en puutu.

Mun äiti aloitti itse romujensa hävityksen, mutta kaikki tulevat minulle. Siis ei raaski mitään heittää menemään, ja kun meille kuulemma mahtuu.

Aina kun käyn äidin luona, on pakattuna iso kassi tai laatikko.

Nyt on kertynyt kymmeniä pöytäliinoja, lakanoita, astioita, ties mitä.

Melkoinen ahdistus ja riesa, kun ei itse kudottuja tai virkattuja liinoja raaskisi rievuiksikaan tehdä. Ja ehkä itselläkin on vielä takaraivossa se, että jotakin saattaa vielä joskus tarvita.

Onko nämä romujen puolustelijat itsekkin hamstraajia?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on huolestuneita ihmisiä jotka pelkäävät että suvun valokuvia ja tärkeitä matkamuistoja yms hävitetään. En usko että ap:n (tai muidenkaan) tapauksessa kyse oli mistään sen suuntaisesta. Kaikki ihmiset eivät varmaan koskaan ole käyneet hamstraajan luona, sillä se määrä täysin turhaa roskaa voi olla kamala - sekä riski paloturvallisuuteen ja tuholaisten leviämiseen.

Ex-anoppi oli tämmöinen: mitään ei saanut heittää pois, ei edes selviä roskia. Vanhentuneet kananmunat piti säästää koska niiden kuorista pystyisi pääsiäisenä askartelemaan koristeita. Tavaraa oli pitkittäin ja poikittain pitkin kämppää, ja yritti aina sysätä sitä lapsilleenkin mukaan. Yllättäen meidänkin häkkivarastosta alkoi löytyä kummallisia kasseja täynnä käytettyjä lahjapapereita ja 80-lukun verskoja.

Tämmöisessä tapauksessa on kyseessä jonkinlainen sairaus johon tarvitsisi hoitoa, mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa tahdonvastaiseen hoitoon. Tilannetta voi yrittää hallita heittämällä salaa roskia takaovesta ulos kun etuovesta kannetaan sitä lisää sisälle. Moni sanoi että eikö voi odottaa kuolinpesään asti: no ei voi, koska se tavaran määrä ei ole sama enää sitten koska tavaraa kannetaan jatkuvasti sisään - joskus jopa dyykataan roskispisteiltä ja roskalavoilta! Olen kuullut tapauksista jotka kämpän (tai talon) tilan loppuessa, vuokraavat ylimääräisen kontin tai kyhäävät piharakennuksen romulle. Parempi yrittää siis kuitenkin hillitä tilannetta johonkin pisteeseen....

Joo, olen katsonut YouTubessa pari dokkaria näistä ihmisistä. Aivan järkyttävää. Yksi ei edes mahtunut nukkumaan sängyssään vaan nukkui lattialla romuröykkiöiden välissä. Hamstrauksessa voi pahimmillaan olla kyse vakavasta mielenterveysongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan ne on hävittää ihan paloturvallisuuden vuoksi.

Kyllä, heti kun palotarkastaja niin määrää. Tyttäret, miniät tai naapurit ei ole oikeutettuja tyhjentämään asuntoa, se tehdään vasta viranomaisen määräyksestä ja silloin tavaran omistaja saa päättää, kuka tyhjentää kämpän.

Ja jos homman koettaa nakittaa omille tyttärille tai miniöille, heillä on täysi oikeus sanoa, että eivät sitä tee.

Kun mun äiti muutti omakotitalosta kerrostaloon, vietiin ekaksi kaikki mitä arjessa tarvii. Sitten käytiin taloa perkaamassa joka viikonloppu VUODEN ajan kun äiti halusi tarkkaan käydä läpi ettei mene mitään tärkeää roskiin. Epämääräisistä romulaatikoista löytyi rippikuvaa, emäntäkoulun todistusta, lahjaksi saatua korua, ym ym. Jos kerran olivat tärkeitä, niin miten ihmeessä ovat joutuneet kaapin perälle kangastilkkujen ja rikkinäisten videoitten kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Olen jo mummoikäinen. Olen tehnyt jälkeläisiäni varten listan arvotavaroistani. Korut, taide yms. Eivät sitten vahingossa hävitä mitään arvokasta. Voivat joko pitää itsellään tai lyödä rahoiksi. Toinen lista on suvun historiaan liittyvistä esineistä, kuvista yms. Eli jos jotakuta kiinnostaa suvun historia tai on muuten vaan nostalgisia tunteita niin tietävät mikä on mitäkin. Tämän pitäisi myös auttaa jäämistön nopeammassa selvittelyssä.

Fiksua toimintaa. Tästä voisivat kaikki ikäihmiset ottaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmilla ihmisillä on noin kova hamstraamisen tarvetta? Täyttävät jokaisen kaapin ja nurkan vanhoilla tavaroilla.

Esim. Monta vanhaa teippirullaa jotka eivät toimi enää.

Äitini 84v lempisanonta: sellaista tavaraa ei olekaan, mitä kukaan ei sataan vuoteen tarvitsisi. 🙄

Joten nyt kun hän itse käy kaappejaan läpi, tyrkyttää hän meille (jo yli 10v samassa okt asuneille) vanhoja opiskeluaikaisiin verhojansa, liian lyhyitä lakanoita, vanhoja kattiloita mitkä ei edes toimi induktioliedellä, Tiimarin maljakoita, hänen jostain 'perimiä' tauluja ja kirjoja mitä hänelle on kertynyt kun yksi hänen ystävänsä tyhjensi oman äitinsä kodin ja hän tietenkin hamstrasi kaikki, koska kirja on aina arvokas...

Ollaan sisarusten kanssa sovittu, että kaikki otetaan vastaan ja jokainen sitten keksii itselleen päätyneille jonkun loppusijoituspaikan (yleensä siis suoraan kierrätykseen tai jätteeksi)