Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei ole koskaan tyytyväinen saamiinsa lahjoihin
12.05.2014 |
Olen alkanut jo kammoamaan jouluja, äitienpäiviä ja äidin syntymäpäiviä, sillä äitini ei koskaan ole tyytyväinen saamiinsa lahjoihin. Isäni on aina aloittanut lahjan suunnittelun hyvissä ajoin ja kysellyt äidiltäni, mitä hän haluaisi saada, mutta äitini vastaus on aina jotain peruskosmetiikkaa tai ei mitään erityistä. Isäni sitten parhaansa mukaan kiertää kauppoja ostamassa lahjoja, hankimme kauniita kukkia, suklaata/konvehteja yms., leivomme jotain pientä sekä piirrämme sisarusteni kanssa kortit (olen taiteellisesti lahjakas ja näen kortteihin aina paljon vaivaa).
Äitini kuitenkin tyrmää lahjat heti ja alkaa ivallisen ihmettelyn siitä, miten mielikuvitukseton isäni on, eikö hän parempaa keksinyt, tämä ei kelpaa, tämä on väärää merkkiä, tämä suklaa on pahaa ja kukatkin ovat väärän värisiä. Kerran isäni osti äidin kauan toivoman kalliin hajuveden, jonka nähdessään äiti vain tokaisi että oli jo aikakin. Lopulta äitini ei voinut edes käyttää koko hajuvettä, koska saikin siitä päänsäryn...
Tätä on tapahtunut jokaisena äidin merkkipäivänä niin kauan kuin muistan, ja viime vuosina se on alkanut ihan oikeasti ahdistaa minua. Äitini tylyys ja suoranainen ilkeys pilaa koko tunnelman ja itselleni tulee todella paha mieli, kun kuulen hänen haukkuvan isäparkaani. Tiedän isäni yrittävän parhaansa ja toivovan hyvää palautetta lahjoistaan edes kerran! Mielestäni antamamme lahjat eivät myöskään ole mitenkään erityisen huonot, itse ainakin olisin onnellinen jos äitienpäivänä saisin pienen lahjan, herkkuja, kukkia ja itsetehdyn kakun ja kortit. Mutta me emme saa äidiltäni koskaan kiitosta, emme edes hymyä :( Missä vika?
Ja voisin vielä mainita, että isän merkkipäivinä isäni on aina todella kiitollinen pienimmistäkin lahjoista ja liikuttui kyyneliin asti, kun viime isänpäivänä olin tehnyt hänelle ison muotokuvan koko perheestämme :')
Kommentit (18)
Äitisi pelaa jotain 'arvaa mitä ajattelen, vaikka en sano mitään' -peliä. Ärsyttävä luonteenpiirre minustakin. Tai sitten hän on oikeasti todella epävarma eikä osaa suhtautua siihen, että häntä muistetaan. Joskus penskana meillä oli sellainen outo rituaali, että kun joku sanoi, että sulla on kiva paita niin olisi ollut ylpeilyä vastata, että 'kiitos'. Piti sanoa, että 'musta tää on tosi ruma', vaikka oikeasti olikin muuta mieltä ja iloinen toisen huomiosta. Jos tiesi leikin juonen niin ei suuttunut, mutta jos ei tiennyt niin olihan se melkoisen tylyä kehujaa kohtaan. Aikuinen ihminen voisi kuitenkin jo taitaa edes peruskäytöstavat ja lapsellekin ne kuuluisi opettaa. Minä varmaan sanoisin äidillesi, että kun ei kerta mikään kelpaa mitä yritetään, niin minä en jaksa enää yrittää. Osta itse sopivat lahjat ja kukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia lahjoja äitisi antaa muulle perheelle? Miten te suhtaudutte niihin?
Isäsi kannattaisi varmaan lakata yrittämästä miellyttää henkilöä jota ei ole mahdollista miellyttää. Jos saa haukut joka tapauksessa, ei varmaan kannata turhaan nähdä kovin paljon vaivaa lahjan hankinnassa. Lähimmästä marketista vaan suklaakonvehteja.
Turha kai ostaa tuollaiselle lahjoja, olkoot ilman.
Oma äitini on samanlainen. Minulla mdni tänä vuonna 250€ äitienpäivälahjaan. Vein hänet syömään kalliiseen ravintolaan, ostin pullon shampanjaa, kimpun kukkia ja elokuvaliput.
1. Ravintola oli, äiti pääsi snobbailemasn. Ei vaan osannut itse käyttäytyä.
2. Shampanjan lempinimi oli keltainen leski, loukkaantui siis
3. Leffaliput eivät kelvanneet, olisi pitänyt olla teatteriin
4. Kukkakimppu oli liian pieni
Opiskelijana ei oikeasti ole varaa tällaiseen, mutta tyhmänä sitä vielä yrittää saada äitinsä hyväksyntää. :(
Jos tuo on jatkunut jo vuosia niin ikävä kyllä te liian kiltit perheenjäsenet vain mahdollistatte tuon jatkumisen. Äiti tyrannisoi ja muut kiltit nöyristelee ja yrittää epätoivoisesti miellyttää. Tuollaista ihmistä ei vaan voi miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo on jatkunut jo vuosia niin ikävä kyllä te liian kiltit perheenjäsenet vain mahdollistatte tuon jatkumisen. Äiti tyrannisoi ja muut kiltit nöyristelee ja yrittää epätoivoisesti miellyttää. Tuollaista ihmistä ei vaan voi miellyttää.
munkin eka ajatus oli, ettei tuollainen ihminen ansaitse niitä lahjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa seuraavalla kerralla yhteinen lahjakortti; esim. S-kauppojen , sehän kelpaa vaikka mihin. Sanokaa suoraan, että ette halua ostaa mitään tavaraa, koska aina epäonnistutte.
Käsittämätöntä, että joku voi olla noin ilkeä läheisilleen! Tuo kyllä kuulostaa jo persoonallisuushäiriöltä!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 12:21"]munkin eka ajatus oli, ettei tuollainen ihminen ansaitse niitä lahjoja
[/quote]
Ei tietysti ansaitse, mutta kun marttyyriviitta on kerran puettu niin sen riisuminen voi olla hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän kerran toivoo kosmetiikkaa, miksi ostatte kukkia ja suklaata? Miksi ette kunnioita hänen toivettaan?
Meillä vähän samaa... Aina jotain vikaa lahjoissa mitä varsinkin minä ostan, vaikka pyrin ostamaan tyylikästä enkä kovin halpaa, koska sekä äitini että minä ollaan hyvin toimeentulevia... Nyt äitienpäiväksi ostin äidilleni Furlan käsilaukun, mietin senkin että mikä sopii hänen käyttämiinsä vaateväreihin. No, äiti sitten tuijotti lahjaa vähän aikaa ja paukautti, että kun hän on nyt värjännyt hiukset niin enää tämmöinen ruskea ei sovi yhtään, olisi pitänyt olla musta (äidillä oli ennen punertavanvaaleanruskeat hiukset, nyt tummaksi värjätyt). Sanoin että voin kyllä vaihtaa tämän, niin vastaus oli "PHYH, ei kannata, kai tälle jotain käyttöä löytyy".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa käytöstä, aikuiselta ihmiseltä ja vielä omalle puolisolle ja lapsille!
Kokeilisin seuraavaksi antaa lahjaksi ei-yhtään-mitään ja samalla tehdä selväksi, että kun ei kerran ikinä mikään kelpaa, niin ole vastedes ilman tai hommaa itse lahjasi. Vetäkööt vaikka purkillisen rokkaa nenään, mutta jonkun se on sanottava ääneen, jos ihminen ei itse tajua, kuinka imbesillimäisen kiittämätön ja röyhkeä on.
Jotkut ihmiset ovat juuri tuollaisia!!
Onkohan heillä jotakin ongelmia suhtautua itselleen annettaviin hyviin asioihin? Jos he syvällä sisimmässään kokevat olevansa niin arvottomia ja ansaitsemattomia, etteivät osaa suhtautua "normaalisti" saamaansa hyvään ja siksi äksyilevät kuin pienet uhmakkaat lapset ilman alkeellisia käytöstapoja?
Toinen ikävä ihmistyyppi ovat nämä "aikuiset jotka eivät halua juhlia omia syntymä- tai muitakaan juhlapäiviä". Kun muut ihmiset vihdoin toteuttavat hänen ikiomaa toivettaan ja jättävät tämän henkilön juhlat muistamatta, loukkaantuu hän verisesti! "Miten eivät minun syntymäpäiväänikään muistaneet!!"
Siis tyyppi, joka kovaan ääneen julistaa ettei ymmärrä miksi aikuisten juhlapäiviä pitäisi muistaa tai juhlia (eikä hän koskaan muiden juhlapäiviä muistakaan) loukkaantuu marttyyrimäisesti kun hänen merkkipäiväänsä ei kukaan toiveiden mukaisesti sitten muista.
Eli aina pitäisi osata tulkita tämän henkilön sanat kierolla tavalla päinvastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että kyseessä on jonkin lajin marttyyrius. "Kukaan ei ymmärrä toiveitani". Emme me läheisetkään osaa lukea toisten ajatuksia. Jos kerran kysytään, mitä haluaa, niin sanoisi reilusti eikä venkoilisi "No, ei se nyt ole niin tärkeää. No jos nyt jotakin pientä".
Tämä ilmiöhän on paljon laajempi. Keskustelimme asiasta kahvitunnilla joku aika sitten. Jonkun työkaverin mies ei ollut ymmärtänyt, miksi vaimo mököttää. Oli sitten kysynyt, mikä on ja saanut vastaukseksi "Kyllä sinä tiedät". Vaikka nainen olenkin, en ole koskaan ymmärtänyt moista touhua ja sanoin sen, ja siitähän meteli nousi. Sanoin, että fakiirit ja muut ajatustenlukijat kuuluvat sirkukseen. Tavallisessa elämässä ei noita kykyjä voi vaatia toiselta ihmiseltä, vaan on sanottava suoraan, mistä kenkä puristaa, aivan samalla tavalla kuin lahjatoiveitakin kysyttäessä. Olen aina inhonnut moista vallankäyttöä, sillä sitähän se on mitä suurimmassa määrin.
Lopuksi vielä kommentti 15:lle: Olen niitä ihmisiä, jotka eivät halua juhlia syntymäpäiviä ja muita vastaavia enkä ottaa vastaan lahjoja tai muita huomionosoituksia. Ja minä todella tarkoitan sitä. En ole juhlinut vuosokausiin sen enmpää puolipyöreitä kuin pyöreitäkään synttäreitä, en työpaikan vaihtoa tms. Mutta en myöskään vingu jälkeenpäin, kun kukaan ei muka muistanut.En yksinkertaisesti halua olla huomion keskipisteenä. Joku aika sitten täytin puolipyöreitä ja poikkeuksellisesti pidin hyvin pienet kekkerit. Ne olin luvannut jo aikoja sitten. Nyt juhlat on juhlittu moneksi vuodeksi eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 12:04"]
Ja voisin vielä mainita, että isän merkkipäivinä isäni on aina todella kiitollinen pienimmistäkin lahjoista ja liikuttui kyyneliin asti, kun viime isänpäivänä olin tehnyt hänelle ison muotokuvan koko perheestämme :')
[/quote]
muahhahhaa, mikään ei ole juntimpaa kuin omin pikku käsin näprätä muotokuva seinälle! Lahjojen ykkösmoka: hirveä tekele, jota ei halua seinää pilaamaan mutta on pakko laittaa sinne, kun on sukulaiselta saatu.
Isäsi tuskin itki ilosta
Ei minunkaan äitini ollut tyytyväinen lahjoihinsa, mutta asia korjaantui sillä kun vihdoin ymmärsin toteuttaa hänen toivettaan olla ostamatta mitään. Hän siis oikeasti ei halunnut mitään eikä sitten osannut olla näyttämättä todellista tunnettaan. Joskus lähetin äitienpäiväksi myöhemminkin kukkien tai vihannesten siemeniä koska hän oli innokas kotipuutarhuri ja niitä hän ei pannut pahakseen. Itsestäni on tullut samanlainen - minullahan on jo kaikkea mitä tarvitsen ja jos jotain puuttuu niin voin itse ostaa. Eilisiltaiset äitienpäiväpuhelut lapsiltani ilahduttivat sen sijaan kovasti.
Sinun isäs pitäis alkaa olla mies.
Jättää lahjat ostamatta ja kun äitis alkaa valittaa sanoo vaan että ämmä turpa kiinn.
Eipä se sen vaikeempaa ole.
Äitis alistaa isääsi, on ihan sama mitä isäs tekee, äitis keksii siitä aina valittamista. Sen vuoksi isäsi pitää ottaa valta itselleen ja alkaa komennella äitiäsi. Pistää se kuriin toisinsanoen.
Joku pers.häiriö tai mt-ongelma tollaisella ihmisellä. Oletan, että olet jo yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, ilman mitään lopputulosta?
Itse en ainakaan ostaisi enää mitään lahjoja, enkä viitsisi pahoittaa omaakaan mieltäni menemällä "juhlimaan" mitään juhlapäiviä tuollaisen ihmisen luokse.
Onnittelisin vaan soittamalla ja lättäisin luurin heti kiinni, jos valitus alkaisi.