Yksilapsisilla ei ole mitään käsitystä

Ei tietenkään olekaan. Mikä oli pointti? Yksilapsiset pääsevät helpolla?

Mitä sitten? En kyllä halua tietääkään

Ok.

Ei meillä ole ollut mitään hulabaloota. T. Kahden lapsen äiti

Ei ole eikä kiinnostakaan. Oon kovin tyytyväinen tähän yhteen ja kuinka helppoa kaikki on.

Pitäisikö olla? En haluakaan tietää, nautin tästä yksilapsisuuden helppoudesta ja siitä, että voin hetken mielijohteesta lähteä shoppailemaan kun ei tarvitse isoa katrasta ensin syöttää, pukea ja pakata autoon. Puhumattakaan siitä, miten lapsilauman kanssa asiointi edes onnistuu... lähipiirin perusteella ei mitenkään: vanhemmat käyvät lastensa kanssa vain puistossa ja kerhossa. Boooooring jos minulta kysytään :)

No minulla kyllä oli käsitys, kokemusta ei. Jonkinlainen oletus varmaan ihmisillä yleensäottaen asiasta on.

No minulla kyllä oli käsitys, kokemusta ei. Jonkinlainen oletus varmaan ihmisillä yleensäottaen asiasta on.

Kaksi lasta on minusta helpompi kuin yksi. Yhdelle täytyy olla jatkuvasti läsnä, kun taas sisarukset pitävät toisilleen seuraa.

Niin siis nimenomaan niille yhden lapsen äideille, että nauttikaa ja nähkää se tosiasia, kuinka yhden kanssa kaikki on helpompaa ja rennompaa :) Kahden kanssakaan ei vielä järin raskasta, mutta ei voi verratakkaan.

Nautitaan nautitaan.

Eihän sitä muissakaan asioissa voi tietää millaista on ennenkuin sen itse kokee :) Omasta mielestäni ainakin kahden lapsen kanssa pääsee helpommalla kuin yhden, varsinkin jos lapsilla on sellainen ikäero että heillä on seuraa toisistaan. Ei tarvitse olla aikuisen kokoajan viihdyttämässä. Ja jos esikoinen on jo isompi pienemmän syntyessä, hänestä voi olla hyvinkin paljon apua.

Luulen kuitenkin että se riippuu ihan lasten luonteesta enemmän kuin määrästä onko "helppoa" vai ei :)

No kertokaapas nyt tarkemmin. Kuinka paljon esim. lasten luonne vaikuttaa?

Yksi lapsi on, 4kk, oman iän vuoksi toisen yrittäminen pohdituttaa jo.

Suurin syy olisi se, että olisi kai se kiva, että olisi sisarukset, eikä ainokaista. Onkohan tuo aivan idioottitason ajattelua...

Ahaa.

No muistan lukeneeni tältä palstalta yksilapsisten kommentteja, jotka inhoavat sitä että on useampi lapsi käymässä ja odottavat sitä että se lähtee se vieras. Eli en menisi yleistämään, joillakin on jonkinlainen aavistus että kaikki on tyystin erilaista, joillakin ei. Itse kuulun niihin tyhmempiin, joka osasi vain pelätä selviääkö kahden kanssa

Mullapa onkin kaksi lasta 14v ikäerolla. Olen hyvin tyytyväinen tähän.

ebin

On mulla käsitys ja siksi vielä yksi lapsi. Tiedän rajani, kaikki propsit äideille joilla useampia lapsia. Itse en lähtis, en ainakaan pienellä ikäerolla.

Jep. Kaikilla yksilapsisten vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa lapsilukuun. Mun kohtu poistettiin synnytyksenjälkeisten komplikaatioiden seurauksena. Kaiken lisäksi mieheni kuoli onnettomuudessa, kun lapsi oli vasta 2-vuotias, joten olen kahdella tavalla paheksuttava ihminen ja epätäydellinen äiti, eli ensinnäkin yksinhuoltaja ja toiseksi yhden lapsen äiti. Ai niin, ja synnytin ainoan lapseni sektiolla perätilan vuoksi, kohdunpoisto johtui kohdunrepeämästä. En ole edes oikeasti synnyttänyt, vaan kaikin tavoin paska tapaus.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 11:45"]

Jep. Kaikilla yksilapsisten vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa lapsilukuun. Mun kohtu poistettiin synnytyksenjälkeisten komplikaatioiden seurauksena. Kaiken lisäksi mieheni kuoli onnettomuudessa, kun lapsi oli vasta 2-vuotias, joten olen kahdella tavalla paheksuttava ihminen ja epätäydellinen äiti, eli ensinnäkin yksinhuoltaja ja toiseksi yhden lapsen äiti. Ai niin, ja synnytin ainoan lapseni sektiolla perätilan vuoksi, kohdunpoisto johtui kohdunrepeämästä. En ole edes oikeasti synnyttänyt, vaan kaikin tavoin paska tapaus.

[/quote]

Onneksi sun positiivinen luonne kompensoi tätä.

nrolle 14: meillä lapsen luonteet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä, 4v poika on aina ollut todella rauhallinen ja kiltti eikä riitele muiden kanssa. 6v tyttö on todella temperamenttinen, aina ollut, ja saa riidan aikaan mistä vaan. Jos kaikki lapsemme olisivat luonteeltaan kuin poikamme, lapsia voisi olla vaikka kuinka monta ilman ongelmaa :) Tytön luonteisia lapsia tuskin kestäisin yhtä enempää :D

Lastemme ikäeroa (2v) pidän kyllä oikein hyvänä, jos se olisi pienempi olisi ollut rankempaa lasten ollessa pieniä, mutta toisaalta suurikaan ikäero ei välttämättä ole hyvä jos haluaa että lapsista on toisistaan seuraa. Meille syntyy kolmas lapsi ihan piakkoin, joten esikoiseen tulee aika iso ikäero, 6v. Nyt vielä ainakin odottaa pikkusisarusta innoissaan ja haluaa auttaa hoidossa, mutta muutaman vuoden päästä tuskin heillä kovinkaan paljon on toisistaan seuraa.

nr. 13