Lue keskustelun säännöt.
Uusi ilmiö: Raskaudesta ei kerrota?
18.12.2020 |
Olettekos muut huomanneet sellaisen uuden ilmiön, että nuoret, alle kolmekymppiset tulevat äidit eivät kerro raskaudestaan (muille kuin aivan lähimmille, esim. isovanhemmille)? Vähän samanlainen ilmiö kuin se, että monet eivät heti kerro, tuliko tyttö vai poika, vaan puhutaan vain vauvasta ja vaatteetkin ovat sukupuolineutraaleja värejä, hipsteri-vanhemmat eivät pue tyttöä pinkkiin ja poikaa vaaleansiniseen?
Omasta edellisestä raskaudestani on aikaa 11 vuotta ja silloin odotettiin sitä maagista rakenneultraa, jonka jälkeen odotuksesta kerrottiin kyllä avoimesti sukulaisille, kavereille ja tuttavillekin. Monet julkaisivat kasvavasta mahastaan kuvia somessa alvariinsa. Itse olen tänä syksynä hämmästynyt, kun tuttavapiirissä ja sukulaisten joukossa on useampia nuoria äitejä, jotka eivät ole sanallakaan hiiskuneet odottavansa, eivätkä mainineet esim. somessa asiaa ollenkaan vaikka muuten aktiivisesti päivittävät. Laskettu aika voi olla jo parin kuukauden päässä eli loppusuoralla ollaan, kun joku innokas mummo sitten tulee asian vahingossa kertoneeksi kahvipöydässä.
Kommentit (49)
Itseäni jostain syystä oikein suututtaa ajatus, että omasta elämästä kaikki pitäisi nykyään jakaa muiden ilmaiseksi viihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itsehän en somea käytä, joten luonnollisestikaan somessa ei mitään näy, enkä toisaalta ole alle kolmekymppinenkään, mutta en minäkään raskaudestani ympäri kyliä toitottanut. Kun ns. riskiviikot oli ohi, isä arvasi turvotuksesta, joten kerroin äidillekin. Muut (= miehen vanhemmat ja sisar) ihmettelivät verensokerimittaria (oli raskausdiabetes), joten sitä kautta tuli sitten heillekin kerrottua. Oma äitini möläytti miehen mummolle, kun mieskään ei tajunnut hänelle itse kertoa, vaikka kävi kylässä ja mahaa oli jo.
Muille sukulaisille äiti taisi mennä toitottamaan ja osa näki sitten itse mahasta, mutta kellekään en "ilouutisia" erikseen kertonut, elleivät asiasta kysyneet. Taustalla yksi kohdunulkoinen raskaus, jonka takia olin vähän arka, mutta enimmäkseen koin asian niin, etten minä itse mihinkään siitä ihmisenä muutu, joten en nähnyt tarpeeksi asettaa itseäni ns. parrasvaloihin.
Esimiehelle oli kerrottava raskaudesta jo tyyliin raskausviikolla 15 tuon radin takia, koska piti käydä jatkuvasti niin neuvolassa kuin sairaalallakin (about 2-3 viikon välein) ja tietenkin työaikana, koska ilta-aikoja ei ole olemassa, mutta koska olin koronan takia etätöissä, niin eihän muut työkaverit tienneet asiasta mitään, enkä siitä kellekään mitään toitottanut. Ainoastaan kahdelle lähimmälle työkaverille kerroin jossain raskauden puolen välin tienoilla, koska puhuin verensokeriongelmistani heille, niin näin parhaaksi vähän selvittää miksi. Muille työkavereille kerroin vasta kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä, kun esimiehen kanssa niin sovittiin. Osa olikin jo kaupungilla nähnyt minut mahani kanssa vapaalla, mutta eivät tulleet mitään kyselemään erikseen, joten jäi sitten arvailuiksi :)
Kyllähän tuo raskaus sitten lopulta oli useamman ihmisen tiedossa, että en tietenkään ollut kokonaan kertomatta asiasta, mutta en myöskään pitänyt asiasta suurta ääntä, jollaisen mielikuvan sain ap:n aloituksesta, että asiaa pitäisi hehkuttaa kuukausitolkulla niin tutuille kuin tuntemattomillekin, somessa ja livenä. En sano, että tämä olisi väärin, vaan jokainen tekee miten parhaaksi näkee.
Kerroin suvulle vasta kun vauva oli syntynyt ja suuttuivat jotenkin. Eivät ikinä ole hoitaneet lasta, en ole kyllä pyytänytkään eikä he edes ole ottaneet juuri yhtään valokuvaa hänestä, ihan kuin koko lasta ei olisi olemassa ollenkaan. Lapsi nyt jo päälle 10 v.
Eiköhän se ole vähän hiljainen mielenilmaus sille, että ihmiset lukevat kuulumiset vain somesta. Kun sinne laitetaan kaikki asiat kansan nähtäville, halutaan nämä isot ja merkitykselliset asiat pitää itsellä. Että ne kysyy ja näkee ja huomaa, keitä asia kiinnostaa ja oikeasti myös koskettaa.
Se on ymmärrettävää ettei syystä tai toisesta halua kertoa raskaudesta. Ei ainakaan somessa ja mikseipä muutenkaan.
Sitä en sen sijaan ymmärrä, että lapsi nimetään ”Seinäksi” tai ”Kaapiksi” ja sen jälkeen eletään niin sukupuolineutraalia elämää, ettei lapsirukka vielä koulussakaan tiedä mikä on. Se ei ole normaalia. Tietenkään ei tarvitse korostaa sukupuolistereotypioita, mutta kyllä se on ihan biologiaa että jotain sorttia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuisessa pätkätyöputkessa ei kiinnostanut kertoa työpaikalla kenellekään, kunnes raskaus oli pitkällä ja työsuhteen jatkoa varmistettu. Näin on varmaan monella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis korostan nyt, että en paheksu pätkääkään niitä, jotka eivät raskaudestaan kerro, enkä myöskään niitä jotka päättävät kertoa! Mietiskelen omiin havaintoihini perustuen, että onko asiassa tapahtunut muutosta! AP
Verrattuna mihin? Et ole tähän vastannut. Vähän aikaa sitten ei ollut koko somea joten luonnollisesti kukaan ei asioitaan siellä kertonut.
On some jo niin kauan ollut olemassa, että aivan hyvin voi vertailla (ja tutkijat vertailevatkin) miten sen käyttö on muuttunut. Esimerkiksi Facebookia käytetään tällä hetkellä aivan eri lailla kuin 15 vuotta sitten sen ollessa uusi.
Tosin en tiedä, tarkoittiko aloittaja tässä nyt varsinaisesti kertomisella nimenomaan sosiaalista mediaa vai kertomista ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisikohan se liittyä tähän korona-aikaan?
Ei ole sukupolviasia. Olin raskaana ollessa 40, enkä kertonut raskaudesta kenellekään. Meni kesken ennen kuin ehti näkyä. Enkä sitten kertonut siitäkään. Ainakin minulla kyse oli vain siitä, että pidin sitä yksityisasianani. En olisi jaksanut lässytystä sen tiimoilta.