Jos lapsesi tulisi allergiseksi lemmikillesi
Luopuisitko lemmiksistä? Olettaen ettei lapsen allergia ole hengenvaarallinen
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:11"]
Olisi mielenkiintoista jos merkkaisitte viestiinne onko teillä tällä hetkellä lemmikkejä tai lapsia.
[/quote]
Viitosella on kymmenvuotias koira ja 5-ja 4-vuotiaat lapset. Lapsilla ei ole mitään allergioita, ei myöskään meillä vanhemmilla. Mutta jos lapset tulisivat allergiseksi koiralle, tai koiran ja lasten etu olisi muuten vastakkain, niin luonnollisesti lasten etu tulisi ensimmäisenä.
En pystyisi luopumaan lemmikistäni, valitettavasti.
Vain huono äiti antaa lapsensa kärsiä allergiasta tahllaan
Kyllä lähtisi lemmikki. Tosin lapset ei ole allergisia ja meillä ei ole lemmikkejä koska olen itse allerginen. Tai on meillä hamsteri joka on lapsen huoneessa joten ei tee minulle oireita.
En kuole allergiaani,mutta silmät ja nenä kutiaa ja vuotaa kokoajan ja se on niin vittumaisen tutntuista, että mielestäni pitää olla erittäin huono vanhempi, että antaa lapsensa kärsiä moisesta eläimen takia!
Etsisin koiralle toisen kodin. Lapseni terveys menee edelle heittämällä. :)
Lastenkotiin täytyisi lapsi laittaa. Tai ehkä metsään eksyttää.
Totta helkkarissa elukka lähtisi. Joko piikille tai sitten jonnekin toiseen kotiin.
Se on kuitenkin VAIN eläin, mun lapseni terveys menee edelle.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:04"]En todellakaan luopuisi! Saisi lapsi lähteä.
[/quote]
Sama täällä. Ei tarvitsisi edes miettiä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:49"]Vain huono äiti antaa lapsensa kärsiä allergiasta tahllaan
[/quote]
Ihan totta. Hyvä äiti etsii lapselle kodin jossa hän ei kärsi. Onhan myös hyviä lastenkoteja.
Eihän se eläinkään miettisi hetkeäkään kumpi on tärkeämpi, oma pentu vai emäntä/isäntä. Miksi ihmisellä olisi erilainen arvojärjestys?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:49"]Vain huono äiti antaa lapsensa kärsiä allergiasta tahllaan
[/quote]
Ihan totta. Hyvä äiti etsii lapselle kodin jossa hän ei kärsi. Onhan myös hyviä lastenkoteja.
[/quote]
Jos kukaan ei huoli lasta, niin se on kyllä parempi jälkiabortoida kuin laittaa lastenkotiin. Näinhän eläimenkin kanssa menetellään.
Tottakai luopuisin! Musta tää on ihan naurettava kysymys ja todella järkyttää jos on vanhempia jotka vastaavat toisin. Veikkaisimpa että meiltä olis mummilastakin lähtenyt koira jos lapseni olis ollut allerginen, ei mun pyynnöstä vaan heidän omasta tahdosta, olisivat varmasti laittaneet lapsenlapsen etusijalle
No meillä jouduttiin allergian/astman takia luopumaan.
Asenteeni ei tosin ollut tämä: "Lemmikki lähti heti!" " Totta helkkarissa elukka lähtisi. Joko piikille tai sitten jonnekin toiseen kotiin. Se on kuitenkin VAIN eläin, mun lapseni terveys menee edelle." Yleensä hoivavietti tekee inhimilliseksi, kun on kerran lapsiakin tullut hankittua. Kai tällä samalla asenteella sitten muutaman vuoden päästä huudellaan siellä Riku-Petterin harjoituksissa lätkäkaukalon laidalla, että "Tapa se!"
Mikä saa nämä henkilöt alunperinkään ottamaan eläimiä huolehdittavakseen? Jos lemmikistä joutuu luopumaan, on ajan kanssa etsittävä tilalle uusi, varmasti hyvä koti, sitä odotellessa lemmikki mieluummin vaikka sijaiskotiin tai eläisuojeluyhdistykselle, jos tilanne on paha. Tosin tuolla peräkylillähän monesti syötetään jo pienestä pitäen se ajatus sinne päähän, että eläimellä ei ole mitään arvoa, ovat vain hyötykäyttöön.
No meillä jouduttiin allergian/astman takia luopumaan.
Asenteeni ei tosin ollut tämä: "Lemmikki lähti heti!" " Totta helkkarissa elukka lähtisi. Joko piikille tai sitten jonnekin toiseen kotiin. Se on kuitenkin VAIN eläin, mun lapseni terveys menee edelle." Yleensä hoivavietti tekee inhimilliseksi, kun on kerran lapsiakin tullut hankittua. Kai tällä samalla asenteella sitten muutaman vuoden päästä huudellaan siellä Riku-Petterin harjoituksissa lätkäkaukalon laidalla, että "Tapa se!"
Mikä saa nämä henkilöt alunperinkään ottamaan eläimiä huolehdittavakseen? Jos lemmikistä joutuu luopumaan, on ajan kanssa etsittävä tilalle uusi, varmasti hyvä koti, sitä odotellessa lemmikki mieluummin vaikka sijaiskotiin tai eläisuojeluyhdistykselle, jos tilanne on paha. Tosin tuolla peräkylillähän monesti syötetään jo pienestä pitäen se ajatus sinne päähän, että eläimellä ei ole mitään arvoa, ovat vain hyötykäyttöön.
Kun hoito on kunnossa ja hyvää ruokaa tarjolla, eläin kyllä kotiutuu ja pääsee yli entisestä. Tällä periaatteellahan eläinsuojeluyhdistyksetkin toimivat. Ihminen nostaa itsensä vähän turhan korkealle jalustalle kuvitellessaan, että lemmikki ei enää soveltuisi uuteen kotiin uusien ihmisten huolehdittavaksi. Vanhakin eläin. Julmaa itsekkyyttä viedä piikille syystä, että luulee osaavansa ajatella eläimen puolesta, viedä mahdollisuus elämään. Tappaahan itsemurhan tekijäkin välillä koko perheensä, ettei kenenkään tarvitse jäädä suremaan.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 11:01"]
Kun hoito on kunnossa ja hyvää ruokaa tarjolla, eläin kyllä kotiutuu ja pääsee yli entisestä. Tällä periaatteellahan eläinsuojeluyhdistyksetkin toimivat. Ihminen nostaa itsensä vähän turhan korkealle jalustalle kuvitellessaan, että lemmikki ei enää soveltuisi uuteen kotiin uusien ihmisten huolehdittavaksi. Vanhakin eläin. Julmaa itsekkyyttä viedä piikille syystä, että luulee osaavansa ajatella eläimen puolesta, viedä mahdollisuus elämään. Tappaahan itsemurhan tekijäkin välillä koko perheensä, ettei kenenkään tarvitse jäädä suremaan.
[/quote]
Ei kyse ole siitä, ettäkö ne omistajat olisivat niin mahtavia, että eläin ei sopeutuisi uuteen kotiin, vaan siitä eläimen luonteesta, jonka sen omistaja eittämättä tuntee. Mun mielestä on paljon itsekkäämpää panna eläin kiertoon, jos on vähänkään epäilystä siitä, että seuraava koti ei ole sopiva.
Mulla on koira, joka on ihan hirveän rakas, mutta koska mulla on ollut lemmikkejä ihan lapsesta asti, tiedän, että on tilanteita, joissa piikki on todellakin juuri se vähiten itsekäs vaihtoehto. Kun ihminen ottaa eläimen, hänellä on on myös valta päättää sen elämästä, ja velvollisuus käyttää tätä valtaa, kun sitä tarvitaan.
Mä oon nähnyt paljon tilanteita, joissa ihminen antaa eläimen kärsiä, koska ei raaski tehdä sitä vaikeaa päätöstä. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin hätiköity lopetuspäätös kuin turhat kärsimykset.
Juuri eräs ystäväni oli tällaisen päätöksen edessä hevosen kanssa. Hevosesta oli tullut minullekin todella rakas vuosien saatossa, ja tuin ystäväni lopetuspäätöstä täysillä. Ja ruumiinavauksen jälkeen se todellakin paljastui oikeaksi.
Hevosmaailmassa näkee jonkin verran sitä, että ihmiset panevat suht terveitä ja nuoria hevosia monttuun, koska eivät halua niistä kiertolaisia tai panna niitä eteenpäin huonoon kotiin. Tämä etenkin pikkuvikaisten entisten ravurien kohdalla: harva kunnon hevosihminen haluaa kuvatun kaltaista hevosta itselleen, joten monesti ainoat ottajat ovat hieman epäluotettavampia tapauksia. Silloin omistaja joutuu tekemään sen vaikean päätöksen päättää hevosensa elämä.
Mä arvostan tällaista ajattelua. Eläin ei sure sitä, että sillä olisi ollut vielä monta elinvoimaista vuotta edessä. Sen sijaan eläin voi päätyä olosuhteisiin, joissa se ei viihdy ja jotka tuottavat sille kärsimystä.
Tosissaan, lievän allergian takia lemmikistä ei välttämättä tarvitse tai kannata luopua uusimpien ohjeiden mukaan, ainakaan siis heti. Jos allergia ei siedäty, niin sitten lemmikki lentää kyllä pihalle. Samalla tapaa lievän ruoka-aineallergian takia tiettyjä ruokia ei kannata rajata lapsen ruokavalion ulkopuolelle, vaan niitäkin pitäisi tarjota lapselle säännöllisesti pienissä määrissä.
Ääripää tästä esimerkistä tapahtui miehelleni, joka jo vauvana kärsi vakavasta kissa-allergiasta, ja joutui peräti sairaalahoitoon sen takia. Kissa jäi ja pojan allergia katosi. Itse en todellakaan lähtisi riskeeraamaan samalla tavalla, ja voin vain ihmetellä, mitä appivanhempien vanhempien päässä on tuolloin liikkunut. (Mikä toisaalta "ihan kiva" sillä haluan itse ottaa joskus kissan.)
No mun lapseni on allerginen meidän koiralle. Koira jää, siivotaan vaan enempi. Sama lapsi on allerginen tomaatille, mansikalle ymym. mutta ei me niistäkään olla luovuttu, ei vaan tarjota lapselle.
Olisi mielenkiintoista jos merkkaisitte viestiinne onko teillä tällä hetkellä lemmikkejä tai lapsia.