Noloimmat missä tahansa esiintymistilanteessa sattuneet mokat??

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 07:35"]Olin päiväkodissa töissä ja olin keskittynyt yhteen paperihommaan ja yksi lapsi tuli häiritsemään. En kuunnellut kovin tarkasti lapsen lauseita vaan poimin vain osan sanoista, paksunnetuna se mitä kuuntelin

Lapsi: ONKO JAMPPA menossa naimisiin? (Jamppa on yksi pkn mies lto, joka on kihloissa)
Minä: mmm.. Joo, oota mä luen tän
L: TULEEKO sulle JAMPAN kanssa vauva?
J: tietty, oota nyt vähä
Lapsi lähtee pois

Luulin siis että lapsi haluaa tietää vain että onko Jamppa tulossa töihin, koska lapsi kyselee sitä päivittäin jatkuvasti ennen kuin jamppa tulee. Tämän keskustelun jälkeen soikin puhelin ja jouduin puhumaan 30 min työpuhelua ja unohdin kokoasian. No lapsi oli kertonut tätä asiaa muillekkin väritettynä ja kohta koko kylä tiesi (asuttiin pienellä paikkakunnalla). No Jampan kihlattu tuli mustasukkaiseksi ja he erosivat. Lopulta meni noin 18kk ennen kuin tämä juttu oli unohtunut ihmisiltä
[/quote]
Jotain vikaa sen tyttöystävän itsetunnossa :/

Uppaa!

Ei nyt kovin nolo, mutta tänä talvena pyöräilin yliopistolle, ja pyöräni rikkinäisestä satulasta turskahtivat yön aikana sateen takia imeytyneet vedet housuihini. Keltaisten farkkujen molempien pakaroiden alaosaan tuli halkaisijaltaan n. 20 cm kokoiset tummat läikät. Ei ollut kivaa kävellä luokan eteen pitämään esitystä kun näytti ihan housuun kusseelta :D 

Olen myöskin pieraissut lavalla esittäessäni yläasteikäisenä sketsiä koulun juhlissa. :D Se oli maailman kamalinta, enkä ikinä kehdannut myöntää, että se olin minä.

Noi muiden nolot jutut olivat hauskoja, itsellä taas tosi ahdistava ja nolo kokemus. Sain todella pahan paniikkikohtauksen kesken esitelmän luokan edessä (enkä edes ollut mikään lapsi/teini, vaan aikuisopiskelija).

Oli pakko keskeyttää esitys, pidin pöydästä kiinni kun  pyörrytti niin kovasti, ja huohotin siellä edessä muiden tuijottaessa, myös kyyneleet valuivat pitkin poskia. Kaikki olivat vaan ihan hiljaa.

Hirveä, hirveä, ahdistavan häpeällinen tilanne, edelleen kun sitä muistelee, tuntuu pahalta, vaikka kyseisestä tapauksesta jo 6 vuotta aikaa.

Pidin lukion viimeisellä vuodella esitystä ilmastonmuutoksesta, siinä oli sitten läjä tekstiä kuvana windowsin kuvien katselu ohjelmalla. Klikkasin seuraavaan kuvaan, mutta sen sijaan että olisi ollut osa 2 tekstistä niin tulikin hieman härskimpi kuva. En tiedä miten olin erehtynyt sen illalla siihen laittamaan!! Kyseessä oli siis alastomasta naisesta kuva (jalat levällään kameraan), koska harjoittelin silloin piirtämään ihmisen vartalon anatomiaa mallista. Äkkiä klikkasin pois seuraavaan, mutta eiköhän sen kaikki jo ehtineet nähdä ja suurin osa nauraa räkätti. Hävetti, mutta samalla nauratti hirveästi :D

t. Nainen 24v

Puhuin isossa puhelinkonffassa omasta projektistani ja unohdin, että jaan näyttöäni. Jotkut alkoi kiistellä ppt-esitykseni yksityiskohdista ja ajatuksissani aloin selailla iltapäivälehtiä, lukea henkilökohtaisia sähköposteja jne. Tajusin tilanteen vasta, kun joku heitti, että "ootko vaihtamassa autoa?", kun luin autokaupan tarjousta.:)) Eli kivasti näkivät mun surffailut samalla...

Vierailija kirjoitti:

Olin päiväkodissa töissä ja olin keskittynyt yhteen paperihommaan ja yksi lapsi tuli häiritsemään. En kuunnellut kovin tarkasti lapsen lauseita vaan poimin vain osan sanoista, paksunnetuna se mitä kuuntelin

Lapsi: ONKO JAMPPA menossa naimisiin? (Jamppa on yksi pkn mies lto, joka on kihloissa)



Minä: mmm.. Joo, oota mä luen tän



L: TULEEKO sulle JAMPAN kanssa vauva?



J: tietty, oota nyt vähä



Lapsi lähtee pois

Luulin siis että lapsi haluaa tietää vain että onko Jamppa tulossa töihin, koska lapsi kyselee sitä päivittäin jatkuvasti ennen kuin jamppa tulee. Tämän keskustelun jälkeen soikin puhelin ja jouduin puhumaan 30 min työpuhelua ja unohdin kokoasian. No lapsi oli kertonut tätä asiaa muillekkin väritettynä ja kohta koko kylä tiesi (asuttiin pienellä paikkakunnalla). No Jampan kihlattu tuli mustasukkaiseksi ja he erosivat. Lopulta meni noin 18kk ennen kuin tämä juttu oli unohtunut ihmisiltä

Aikamoinen paikkakunta, kun pikkulapsen lörpötykset otetaan noin tosissaan, että ihan aikuisten ihmisten parisuhteen rikkoo.

Ei nyt varsinainen esiintyminen, mutta moni silmäpari katsoi kuitenkin minua. Yläasteen alkaessa, kun oppilaat jaettiin luokille, piti oman nimen kuultuaan kävellä juhlasalin eteen. No, minä menin ja kompastuin kaiuttimen johtoon. Kyllä nolotti.

Joskus 7-luokalla pidin esitelmää (joota jännitin aina ihan sikana, olin myös kiusattu), mulla oli jäänyt niin viime tinkaan että eräs mun kaveri auttoi mua tekeen sen. No sitten kesken esitelmän menin ihan lukkoon enkä muistanut mitään mitä piti sanoa joten "huutokuiskasin" sille kaverille että miten se meni? Mua ei tää vielä nolottanut mutta yks sellanen coolimpi poika sai tosta ihan hirveen hepulin ja nauro ihan täysillä siinä, siitä jotenkin menin hirveeseen paniikkiin ja aloin nauraa ja itkeä samaan aikaan ja sit valuin sinne opettajan pöydän taakse ihan hysteriassa, mut muistaakseni vietiin sitten yhteen pilkuhuoneeseen rauhoittumaan. Traumat jäi.

Ja itseasiassa toinen kanssa joskus vitosluokalla kun esittelin Tiina-kirjaa luokan edessä ja menin taas lukkoon "sitten Tiina meni...Tiina...Tiina...Tiina..." hoin varmaan pari minuuttia ihan transsissa ja taas eräs kiusaajapoika nauro päin naamaa. En edelleenkään tykkää esiintyä missään.

Jouduin viime hetkellä ulkopaikkakunnalle esittelemään erästä firman tuotetta.. En olisi millään halunnut lähteä, mutta varsinainen puhuja oli sairastunut. Ajattelin, että kaipa siitä jotenkin selviän, sillä opiskelin työn ohella ja olin viime aikoina pitänyt englannin tunnilla esitelmiä. Tässä tilaisuudessa minun piti kuitenkin puhua suomeksi.

Kun tulin paikalle, huomasin kauhukseni, että se oli KILPAILIJAN tilaisuus! Minua ei oltu tietenkään briiffattu etukäteen, ja suhteilla firmamme oli saanut sinne firmastamme puhujan. Tunsin vielä tämän kilpailijan edustajan, joka oli siellä puhumassa, ja hän ihmetteli kovaan ääneen, että mitä teen siellä.

Jouduin vielä esiintymään ensimmäisenä isoon luentosaliin. Piti vielä käyttää mikrofonia, johon puhumisesta ei ollut aiemmin kokemusta. Minulla on onneksi aika kantava ääni, joten taisin pyytää puhua ilman mikrofonia, en enää muista tarkkaan.

Se oli todella kuumottava tilaisuus. Mikä minut lopulta pelasti, oli eräs vanhempi mies, joka kaatoi täyden vesikannun puheenjohtajan papereille. Siitä nousi sen verran meteliä, ettei kukaan enää hirveästi kiinnittänyt minuun huomiota ja sain lopulta jätettyä sinne esitteitä. 

Ei ole tarvinnut esiintyä hirveästi. Mutta koulussa piti joku esitelmä pitää ja mun kaikki paperit putos lattialle ja levis ympäriinsä. No ei se sinänsä kamalaa ollu naurettiin vaan koko luokka.

Lapsena piti laulaa luokan edessä yksin. Se jännitti, mutta lauloin kuitenkin mielestäni aika hyvin. Opettaja ei kommentoinut esitystäni, mutta välitunnilla kuulin luokkatovereilta, että olin vain aukonut suutani eikä ääntä ollut kuulunut.