Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa se, kun muistini on mennyt
11.05.2014 |
Mieheni on lyönyt päätäni, ravistellut sekä töninyt useamman kerran jne., joten oppimiskykyni ja muistini alkaa olla ihan nolla. Huomaan, että en enää kykene omaksumaan uusia asioita tai ainakaan muistamaan mitään nimiä tai faktoja tarkkaan. Hän vieläpä kyselee multa joitain pikku faktoja, joita on aiemmin kertonut ja enää en muista, kuten vaikkapa vuosi sitten. Hän on mulle vahingoniloinenkin siitä.
Olen vähän päälle kolmenkymmenen iältäni. Hänen mielestään olen "vanha nainen" ja kuulemma ketään (hän mukaanlukien) ei kiinnosta "jonkun vanhan naisen muisti". Valitsin väärän miehen. En uskalla erotakaan, sillä tällainen päälle kolmekymppinen ruma vanhus ei ainakaan ketään muutakaan tai parempaakaan saisi. Surullista. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (10)
Mieheni on nähnyt lapsuudessaan perheväkivaltaa ja hänen äitinsä on nykyisin jotenkin alakuloinen ja "hidas" järjenjuoksultaan. Hän ei myöskään huolehdi hygieniastaan kovin hyvin ja vetäytyy kotonaan taka-alalle.
Vanhoissa valokuvissa hänen äitinsä näyttää pirteältä ja älykäskatseiselta. Mietin tässä, onkohan appeni pahoinpidellyt anoppiani samalla tavoin ja fiksusta ja skarpista naisesta on tullut sellainen nujerrettu olento, millainen anoppini on nykyisin. Mieheni on sitten ehkä mallioppinut asetelman kotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Miksi et pärjäisi ilman miestä? Tee rikosilmoitus ja eroa. Olet nuori vielä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 02:00"]No parempi sinun on olla vaikka yksin kuin tuollaisen miehen kanssa!
Itse tekisin rikosilmoituksen miehestä.
Muuten, pelkkä pitkään jatkuva stressitilakin aiheuttaa kuvaamiasi oireita. Mutta ehdottomasti menet lääkäriin, päähän kohdistuvat iskut ovat aina vaarallisia.
Ja mistä tiedät, milloin se viimeinen, tarpeeksi kova isku tulee...? :/ Eroa!
[/quote]
Olen käynyt pari kertaa lääkärillä iskujen ym. jälkeen, mutta aivotärähdykset eivät näy kovin helposti tutkimuksissa.
Mielestäni on myös outoa se, miten hän "testaa" samoilla kysymyksillä usein ja jos vastaankin oikein, hän muuttuu pian sen jälkeen lähipäivinä jälleen väkivaltaiseksi.
Hänellä on myös paljon paremmat tulot ja kulut menee meillä silti 50-50, joten en ole yhteiselomme aikana saanut rahaa säästöön lähtöä varten. Yksin asuessani mulla oli rahaa paljon enemmän. Nyt kustannan hänen heräteostoksiaan ja elintasoaan. Hän myös vaatii mua maksamaan autosta puolet, vaikka itselläni ei ole edes ajokorttia.
Hän kyseli niitä kysymyksiään taas äsken ja en muistanut - yrittääköhän silti taas tuhota mua lisää? :(
Pääset varmaan vaikka turvakotiin ja sieltä käsin järjestelet elämääsi? Pääasia että pääset eroon sairaasta miehestäsi (apua hänkin tarvitsee, mutta sinun ei tarvitse häntä auttaa).
Eikö ole ketään ystävää, sukulaisia, jotka tukisivat sinua erossa?
Lähde ja pian, myöhemmin ihmettelet, miten noinkin kauan kestit.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 02:04"]Hei
Miksi et pärjäisi ilman miestä? Tee rikosilmoitus ja eroa. Olet nuori vielä.
[/quote]
Saattaisin mä pärjätäkin, tosin en usko löytäväni ketään muuta. Tavallaan inhoan miestäni sen väkivaltaisuutensa vuoksi. Lisäksi hän on ikärasisti (halveksii yli kolmekymppisiä, vaikka hän itse on melkein 40) ja halveksii sairaita tai muuten erilaisia. Hän myös valehtelee ihan randomisti ja usein. Hän haluaa multa vain rahallista hyötyä. Joudun kustantamaan hänen elämäänsä, vaikka hänen palkkansa on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi noloa myöntää sukulaisilleni tällainen tilanne, sillä olin melkein kolmekymppiseksi sinkku ja sitten kun löysinkin miehen, niin homma meni näin mönkään. Sukulaiset ja kaverit luulee, että meillä menee ihan ok, sillä en ole uskaltanut sanoa mitään negatiivista kenellekään.
En kehtaisi myöskään tehdä rikosilmoitusta, sillä pahoinpitelyistä harvemmin jäi mustelmia eikä mulla ole todisteita. Mieheni on myös taitava valehtelemaan ja selittelemään ummet ja lammet. Odottelen hetkeä, jolloin pääsisin hänestä eroon tai hän itse jättäisi mut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kivaa, jos ois isompi asunto, niin voisin paeta omaan huoneeseen ja olla mieheni kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Exänikin oli väkivaltainen, joten uskoni miehiin on aika vähäinen. Eka pitkäaikainen miesystäväni paeikymppisenä sen sijaan petti. En usko, että voisin löytää kunnon miestä (väkivallatonta ja uskollista) - muutenhan mieheni ovat pinnallisella tavalla olleet kunnollisia ja raittiita jne.
Toivon todella, että pääset eroon tuosta suhteesta. Et nyt pysty sitä kuvittelemaan, kun olet niin nujerrettu että ero tuntuu vain hypyltä mustaan aukkoon, mutta sanon sulle että on ihan käsittämättömän ihanaa eron jälkeen elää elämäänsä omassa kotonaan, jossa ei tavitse pelätä tai joutua hyväksikäytetyksi.
Mua ei mätkitty päähän enkä muutenkaan saanut aivotärähdyksiä, mutta tyhmenin ja hidastuin silti kai ihan pelkästä stressistä.
Puhkeat kyllä kukkaan, kunhan pääset turvalliseen ympäristöön ja saat apua. Multa kesti monta vuotta toipua tuosta suhteesta, mutta kun aloin olla valmis päästämään ketään lähelle, seuraa löytyi kyllä. Nopeammin olisin toipunut, jos olisin tajunnut lähteä aiemmin. Minäkin jäin liian pitkäksi aikaa, kun pelkäsin etten löydä ketään ja pelkäsin häpeää sukulaidten silmissä, tunnustaa epäonnistuneeni. Verrattuna eroamisen hyviin puoliin nuo olivat kuitenkin pikkuasioita.
No parempi sinun on olla vaikka yksin kuin tuollaisen miehen kanssa!
Itse tekisin rikosilmoituksen miehestä.
Muuten, pelkkä pitkään jatkuva stressitilakin aiheuttaa kuvaamiasi oireita. Mutta ehdottomasti menet lääkäriin, päähän kohdistuvat iskut ovat aina vaarallisia.
Ja mistä tiedät, milloin se viimeinen, tarpeeksi kova isku tulee...? :/ Eroa!