Näin aikuisiällä työpaikka on ainoa, josta voisin enää parisuhteen löytää. Kaikki muut kohtaamiset ovat liian lyhyitä ja epäsäännöllisiä ystävyyden syntymiseen.

Työpaikassa on se hankaluus, että ihmiset vaihtavat niitäkin. Voit siis huomata että entinen työ-bestis ei enää ehdikään tavata työpaikan vaihdon jälkeen.  Kai se vain niin on että toiset ihmissuhteet ovat olemassa vain tietyn kauden kun on sitä yhteistä kanssakäymistä, esim. vaikka lasten kautta tavatut ystävät.

Harrastuksen parista. Kansalaisopiston kurssilta. Lähikaupasta. Kyllä näitä paikkoja on. Voi se kolahdus tapahtua nopeallakin aikataululla. Lopputuloksestahan ei koskaan voi olla varma, vaikka kuinka varovasti ottaa. Aika monet tällä palstalla kyllä nykyään tuntuu haikailevan jonkun työkaverin perään. Töissä vaan suurin osa on enemmän tai vähemmän varattuja. Tietty toisella kierroksella olevia voi olla, mutta heilläkin on usein elämä aika säätöä, varsinkin jos on lapsia. Työpaikkaromanseissa on myös aina se mahdollisuus, että jos homma ei toimikaan, niin työssäkäynnistä voi tulla ikävällä tavalla mielenkiintoista.

Totta. Tinder tapaamisissa hirveät paineet. Ensinäkemisellä jo odotukset siinä että onko tämä tuleva kumppanisi. Itse vaadin kans pidempää tutustumista ehkä hieman vaivihkaa, siinä sitä sit pikkuhiljaa kiinnostuu tai ei, minun täytyy olla jo jonkin verran kiinnostunut siinä vaiheessa kun/jos ensitreffit tulevat. Eli kiinnostavan tyypin kanssa kevyttä flirttiä ja pitkiä katseita sen kummempaa odottamatta.

Tinteri

Luotan siihen, että koronanpäättymisbileissä lykästää.