Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan vaihdon pelottaa.
10.05.2014 |
Mulla on töissä huippukollegat ja työilmapiiri on mahtava. Ei esiinny minkään sortin eristämistä tai kiusaamista vaan ollaan kuin yhtä perhettä. En ole kuitenkaan tyytyväinen palkkaani. Ei se työnkuvaan nähden liian alhainen ole, mutta en tule sillä toimeen kun on opintolainoja sun muita luottoja ja isoja vuokria. Tiedän että toisissa piireissä työpanoksestani maksetaan enemmän ja nyt olis mahdollisuus tarttua tohon isompaan palkkaan.
Mutta ahdistus on valtava! Mulle tulee kauhea ikävä noita ihmisiä jos lähden ja pelkään myös "ojasta allikkoon" joutumista. Joutua pois koe ajalla, yt:t. Harmittaisi hirvittävästi luopua jostakin hyvästä paremman toiveessa ja valita väärin.
Tää ahdistus saa arpomaan päätöstä vaikka järjellä ajatellessa vastaus on ilmeinen.
Oletteko muut kokeneet vastaavia tunteita vsstaavissa tilanteissa ja kuinka olette tsempanneet menemään itsenne loppuun asti.
Kommentit (23)
En vaihtaisi noin hyvää työpaikkaa, jollei toisessa duunissa sitten olisi todella paljon parempi palkka. Eikö lainoja ja muita voi sovitella pienemmiksi, omaan tulotasoosi tällä hetkellä sopivammiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:19"]En vaihtaisi noin hyvää työpaikkaa, jollei toisessa duunissa sitten olisi todella paljon parempi palkka. Eikö lainoja ja muita voi sovitella pienemmiksi, omaan tulotasoosi tällä hetkellä sopivammiksi?
[/quote]
Samaa mieltä. Ja on omaa kokemusta myös pieleen menneestä työpaikan vaihdosta. Raha ei ratkaise kaikkea
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:19"]En vaihtaisi noin hyvää työpaikkaa, jollei toisessa duunissa sitten olisi todella paljon parempi palkka. Eikö lainoja ja muita voi sovitella pienemmiksi, omaan tulotasoosi tällä hetkellä sopivammiksi?
[/quote]
Ero palkassa olisi n. 1000e/kk. Aika palkon eikö totta? :(
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:19"]En vaihtaisi noin hyvää työpaikkaa, jollei toisessa duunissa sitten olisi todella paljon parempi palkka. Eikö lainoja ja muita voi sovitella pienemmiksi, omaan tulotasoosi tällä hetkellä sopivammiksi?
[/quote]
Ero palkassa olisi n. 1000e/kk. Aika palkon eikö totta? :(
Kuten 4 sanoi, niin raha ei ratkaise kaikkea. Uusi työpaikkasi voi olla aivan kauhea esim. ilmapiiriltään. Siinä ei yksi tonni paljon ilahduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtaisi pelkästään palkan takia työpaikkaa, jos muuten olet työilmapiiriin yms tyytyväinen nykyisessä. Vaihdoin itse ihanasta työpaikasta viime elokuussa muka haastavampiin tehtäviin, mutta parin päivän jälkeen huomasin menneeni todellakin ojasta allikkoon. Tehtävät eivät olleet mitä luvattiin, työilmapiiri oli järkyttävä ja työpaikalla kiusattiin selvästi ihmisiä ja yleisesti poissaolijoista puhuttiin paskaa. Esimies etunenässä. Olin oikeasti suorastaan shokissa. Otin yhteyttä entiseen työpaikkaani, mutta paikkani oli jo täytetty.
Onnenpotku tapahtui lokakuussa kun entinen esimieheni soitti ja kyseli miten menee. Oli vaihtanut firmaa ja rekrytoi minut. Vaihdoin vuodenvaihteessa ja nyt tuntuu tosi hyvältä.
Silti sitä alkuperäistä vanhaa työpaikkaa ja työkavereita on oikeasti kova ikävä ja kaipuu. Välillä ihan itkettää kun ajattelen mitä olen menettänyt. Tunnen katkeruutta myös siitä, että minut houkuteltiin ja huijattiin työpaikasta pois katteettomin lupauksin. Vaikka palkka oli parempi.
Kuulin, että tilalleni tuohon hirviötyöpaikkaan oli rekrytoitu joku ja hän oli viihtynyt siellä kaksi päivää. Lähtiessään oli antanut palautetta tulehtuneesta työilmapiiristä ja epäpätevästä esimiehestä. Lohdutti, että pahan olon tunne ei ollut ainoastaan minun pääni sisällä.
Tällä kokemuksella: en vaihtaisi työpaikkaa.
Ihan kuin multa olisi viety mun kakkosperhe.
Voihan nenä. Te vain vahvistatte mun pelkoja. Yritän tsembata itseäni ajattelemaan, että maailma on mukavia ihmisiä täynnä ja uudessa duunissa saattaa odottaa uusi perhe.
Varmaan myös alalla on merkitystä tuossa kiusaamis/ilmapiiri jutussa? Olen luovalla alalla työskennellen taiteellisten persoonien kanssa, en niinkään aloilla joissa myynti, tuottavuus ja kilpailullisuus on valttia.
Arvotan kyllä työilmapiirin yhdeksi suurimmaksi kriteeriksi, mutta pakko sanoa että netto 2800e/kk houkuttelee 1800e/kk neton sijasta. Mulla on niin pieni palkka että tuolla 1000e on oikeasta väliä. Voihan pläski! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:15"]Voihan nenä. Te vain vahvistatte mun pelkoja. Yritän tsembata itseäni ajattelemaan, että maailma on mukavia ihmisiä täynnä ja uudessa duunissa saattaa odottaa uusi perhe.
Varmaan myös alalla on merkitystä tuossa kiusaamis/ilmapiiri jutussa? Olen luovalla alalla työskennellen taiteellisten persoonien kanssa, en niinkään aloilla joissa myynti, tuottavuus ja kilpailullisuus on valttia.
Arvotan kyllä työilmapiirin yhdeksi suurimmaksi kriteeriksi, mutta pakko sanoa että netto 2800e/kk houkuttelee 1800e/kk neton sijasta. Mulla on niin pieni palkka että tuolla 1000e on oikeasta väliä. Voihan pläski! :(
[/quote]
Eikö olisi mitään saumaa saada neuvoteltua nykyistä palkkaa edes joitain satasia suuremmaksi nykyisessä paikassa?
Mulla sama tilanne, paitsi että uudessa paikassa palkka olisi alempi kuin nyt. Mutta olen ajatellut asian niin, että vanhat kaverit kyllä pysyy mun elämässä ja uudessa paikassa on myös musta itsestä paljon kiinni, kuinka mukavaa siellä on. Eteenpäin elävän mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on taas positiivisia kokemuksia. Minulla oli ihanat työkaverit, mutta kaipasin haastavimpiin tehtäviin ja parempaa palkkaa. Sain sitten toisen työpaikan ja irtisanoin itseni. Koko irtisanomisajan (1 kk) lähes itkin, kun tiesin miten valtava ikävä tulee työpaikkaa ja työkavereita kohtaan. No, äkkiä kuitenkin kotiuduin uuteenkin paikkaan ja nyt minulla on ihan maailman parhaat työkaverit myös. Plus se parempi palkka. Paremmat etenemismahdollisuudet. Paremmat työsuhde-edut. En oikeastaan keksi mitään, mikä olisi edellisessä työpaikassa ollut paremmin - paitsi ehkä se että työ itsessään oli helpompaa - ja sitä kautta myös tylsempää, ei kiitos.
Kyllä tonnin palkanlisä on jo sen verran iso, että todellakin vaihtaisin firmaa. Ja tilanteet muuttuu, niin siinä uudessa työssä kuin nykyisessä. Et voi tietää, mikä työtilanne nykyisessä firmassa on vaikka vuoden päästä - osa ihanista työkavereistasi on saattanut vaihtaa firmaa, jäädä äitiyslomalle. Työolot on saattaneet muuttua jne. Joten jos olisin sinä, vaihtaisin kyllä firmaa.
Vaihdoin jokin aika sitten työpaikkaa 17 vuotta edellisen vaihdon jälkeen. Pelotti. Mutta kyllä se kannatti. Uudet työkaverit ovat myös kivoja. Vanhoihin tulee pidettyä edelleen yhteyttä. Kannatti lähteä. Usko vain itseesi, kyllä se hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kyllä elämässä täytyy mennä eteenpäinkin. Uudessa paikassa on todennäköisesti myös kivoja ihmisiä ja omat tehtäväsi voivat kehittyä ja ainakin elämänkokemus kehittyy. Ja tonni on paljon rahaa, varsinkin pienessä palkassa. Ja jos olet nuori ihminen, on eduksi nähdä, kokea ja oppia! Et kai ole ajatellut niin, että olisit loppuelämäsi samassa työpaikassa?
Lisäksi luovilla aloilla vaihdetaan usein työpaikkaa. Mitäs sitten kun moni niistä kivoista työkavereista päättää vaihtaa uusiin paikkoihin? Näin varmaan käy ennemmin tai myöhemmin. Ei sekään ole kiva, että sitten sinä jäät, palkka on pieni, eikä uutta työpaikkaa ehkä heti löydykään.
Työpaikan omistaja tai johto voi myös vaihtua yllättäen milloin vain. Unelmapaikast voikin nopeasti ja varoittamatta tulla painajainen, vaikka sitä olisi pitänyt millaisena turvasatamana.
On hyvä, jos saa tehdä töitä mukavien ihmisten kanssa, parhaassa tapauksessa kivoihin ihmisiin pystyy pitämään yhteyttä työpaikkojen vaihduttuakin. Sellaista kutsutaan myös ammatillisiksi verkostoiksi. Ja joistakin voi tulla oikeita ystäviäkin. Mutta työpaikka ei sittenkään ole toinen perhe. Perhe välittää/huolehtii/muistaa/rakastaa pyytetttömästi (noin niinkuin normaalisti). Työnantajapuolestaan tekee viime kädessä tulosta (oli se sitten taloudellista tai muuta), eikä ole kiitollisuudenvelassa tai rakasta ketään suhteettomasti. Toki hyviä työntekijöitä voidaan arvostaa ja kohdella hyvin, mutta kiitos on se palkka, jota saa joka kuukausi. Yrityskaupan, uudelleenorganisoinnin, joidenkin työntekijöiden lähtiessä, maailmantapahtumien myllerryksessä, huonon tuloksen jälkeen jne jne työpaikalla tehdään ratkaisuja, jotka eivät perustu rakkauteen vaan johonkin muuhun, usein pelkkään talouteen.
Senpä vuoksi työ on työ ja perhe on perhe.
Minä kannustaisin iloitsemaan siitä, että olet saanut olla hyvässä työpaikassa. Se on voimavara, joka kantaa hankalinakin hektinä. Lisäksi olet saanut tuttuja, kenties ystäviäkin. Nyt on aika suunnata paremma palkan, uuden työn, uusien asioiden ja oppimismahdollisuuksien perään. Ammattitaidosta kannattaa huoehtia, työpaikan vaihtaminen toisinaan voi tuoda uusi näkökulmia. Ja ylimääräisellä tonnilla kuukaudessa voi tehdä yhtä sun toista tärkeää. Rohkeutta!
Ja p.s. Aina voi vaihtaa työpaikkaa uudestaankin, jos tuli tehtyä väärä valinta. Mutta valinta voi myös olla mahtava. Elämä on...
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:23"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:15"]Voihan nenä. Te vain vahvistatte mun pelkoja. Yritän tsembata itseäni ajattelemaan, että maailma on mukavia ihmisiä täynnä ja uudessa duunissa saattaa odottaa uusi perhe.
Varmaan myös alalla on merkitystä tuossa kiusaamis/ilmapiiri jutussa? Olen luovalla alalla työskennellen taiteellisten persoonien kanssa, en niinkään aloilla joissa myynti, tuottavuus ja kilpailullisuus on valttia.
Arvotan kyllä työilmapiirin yhdeksi suurimmaksi kriteeriksi, mutta pakko sanoa että netto 2800e/kk houkuttelee 1800e/kk neton sijasta. Mulla on niin pieni palkka että tuolla 1000e on oikeasta väliä. Voihan pläski! :(
[/quote]
Eikö olisi mitään saumaa saada neuvoteltua nykyistä palkkaa edes joitain satasia suuremmaksi nykyisessä paikassa?
[/quote]
En usko. Meille on ilmoitettu ettei saada esim. Lomaltapaluurahoja vaan ne on otettava lisälomana. Lisäksi ollut lomautuksiakin.
Mulla on taustalla vielä melkoista turvattomuuttakin mitä duuneihin tulee. Tämä missä nyt olen, on eka vakiduuni omalta alalta. Edeltävän 10v olen tehnyt osa-aikaisuuksia, harjoitteluja jotka ei ole johtanut mihinkään ja kaupan alan töitä. Siinä mielessä duunini on minulle mielettömän tärkeä. Eka yhteisö johon mut on huolittu omana itsenäni ja annettu kehittyä ja kasvaa. Palkka myös on varmastikin määräytynyt kokemattomuuteni mukaan, en vaan ole enää kokematon - eikä firmalla resursseja just nyt korottaa palkkaani. Hankala tilanne :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pätkätyöläinen. Olen joutunut tahtomattani vaihtamaan työpaikkaa niin usein, että huolesi kuulostavat huvittavilta.
Jokaisessa työpaikassa on hyviä ja huonoja puolia. Kaikissa on ollut ihania ja vähemmän ihania työkavereita. Palkkaus on tärkeä tekijä, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Kunhan palkka maksetaan ajallaan ja oikein.
Jos sinulla ei ole pakkoa vaihtaa työpaikkaa, niin en ehkä sinuna vaihtaisi. Vaikutat niin turvallisuushakuiselta ihmiseltä, että voi olla parempi pysyä vanhassa ja tulla toimeen pienen palkan kanssa.
Ah, kiitos nro 14 kannustavasta viestistä. Ja te muutkin! Kiitos! Tulevaisuutta ei voi ennustaa vaikka kuinka haluaisi. Keskityn monesti pohtimaan vain niitä pelkoja ja huonoja lopputuloksia ja vältän tekemästä asioita jotka muuttaa elämääni liikaa. Siksi on kiva kuulla positiivisistakin kokemuksista! ♡
Mullakin on tosi kiva työ nyt ja aika iso kynnys olisi vaihtaa tästä pois, en siis ihan satasen-parin palkkaerolla vaihtaisi mutta jos nettopalkassa olisi tonnin ero (ja uusikin työpaikka olisi vakituinen ja työ oletettavasti vähintäänkin suht mielenkiintoista) niin en kyllä edes kahta kertaa miettisi vaan vaihtaisin kyllä.
Työ - vaikka se kuinka kivaa olisikin - on kuitenkin vain työtä ja teen sitä viimesijassa vain koska tarvitsen toimeentulon. Eli kyllä mä mielekästä tekemistä muutenkin keksisin jos raha ei olisi esteenä... Joten tonni kuussa olisi aika iso houkutin. Eihän sitä kristallipalloa kellään ole, mutta riskejä on välillä otettava ja usein ne kattavatkin - Ja eihän sitä tiedä mitä kaikkea nykyisessäkään työpaikassa ehtii esim seuraavan kahden vuoden aikana tapahtumaan!
Mä en kuitenkaan itse ainakaan usko, että työpaikka, jossa olen aloittanut n 25v ikäisenä olisi se mun lopullinen eläkevirka joten ennemmin tai myöhemmin se työpaikan vaihtaminen on edessä, joten jos nyt tulisi itselleni tuollainen tilaisuus eteen, niin tarttuisin siihen ehdottomasti.
Tässä on yksi syy, miksi naisilla on niin paskat palkat. Ei uskalleta yhtään mitään. Tollanen yli 50% kun tulisi nettopalkkaan lisää, niin lähtisin vaikka uimaan paskassa narsistien maajoukkueessa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:51"]Olen pätkätyöläinen. Olen joutunut tahtomattani vaihtamaan työpaikkaa niin usein, että huolesi kuulostavat huvittavilta.
Jokaisessa työpaikassa on hyviä ja huonoja puolia. Kaikissa on ollut ihania ja vähemmän ihania työkavereita. Palkkaus on tärkeä tekijä, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Kunhan palkka maksetaan ajallaan ja oikein.
Jos sinulla ei ole pakkoa vaihtaa työpaikkaa, niin en ehkä sinuna vaihtaisi. Vaikutat niin turvallisuushakuiselta ihmiseltä, että voi olla parempi pysyä vanhassa ja tulla toimeen pienen palkan kanssa.
[/quote]
Olen ap ja pätkätyöläinen itsekin. Tämä on eka vakkarityö mulle. Ja olen nìiiiiiin kyllästynyt turvattomuuteen ja vaihtuviin duuneihin menneisyydessäni. Uskon että jos sinut tiputettaisiin yhtäkkiä vakiduuniin loistoporukan keskelle, saattaisit sinäkin tajuta miten väärin pätkätyöläisyys on ihmistä kohtaan. Sinäkin viimein tajuaisit mitä on luottaa duuniinsa, kollekoihin yms... ja takertuisit myös sinä siihen duuniisi.
Pätkis ei voi tajuta ellei ensin itse koe. Minullekin tuli yllärinä nämä tunteet!!!
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:51"]Olen pätkätyöläinen. Olen joutunut tahtomattani vaihtamaan työpaikkaa niin usein, että huolesi kuulostavat huvittavilta.
Jokaisessa työpaikassa on hyviä ja huonoja puolia. Kaikissa on ollut ihania ja vähemmän ihania työkavereita. Palkkaus on tärkeä tekijä, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Kunhan palkka maksetaan ajallaan ja oikein.
Jos sinulla ei ole pakkoa vaihtaa työpaikkaa, niin en ehkä sinuna vaihtaisi. Vaikutat niin turvallisuushakuiselta ihmiseltä, että voi olla parempi pysyä vanhassa ja tulla toimeen pienen palkan kanssa.
[/quote]
Olen ap ja pätkätyöläinen itsekin. Tämä on eka vakkarityö mulle. Ja olen nìiiiiiin kyllästynyt turvattomuuteen ja vaihtuviin duuneihin menneisyydessäni. Uskon että jos sinut tiputettaisiin yhtäkkiä vakiduuniin loistoporukan keskelle, saattaisit sinäkin tajuta miten väärin pätkätyöläisyys on ihmistä kohtaan. Sinäkin viimein tajuaisit mitä on luottaa duuniinsa, kollekoihin yms... ja takertuisit myös sinä siihen duuniisi.
Pätkis ei voi tajuta ellei ensin itse koe. Minullekin tuli yllärinä nämä tunteet!!!
Uppista...