Miten helikopterivanhemmuus ja lapsen mielipiteiden liiallinen kuuntelu aiheuttaa?

Nykyajan trendi tuntuu olevan se, että kun lapsia tulee niin he ovat koko elämä. Muulle ei jää tilaa.

Taas todistin kaupassa myös vierestä tilannetta kun äiti kyselee 2-vuotiaalta "otetaanko tätä vai tätä leipää", "etkö haluakaan että ostetaan juustoa" jne.. Toki on mukavaa että lapsi saa osallistua, mutta se, että lapsi määrää mitä vanhemmat tekee on mielestäni vinksahtanutta.

Johtuisiko tästä kasvatustyylistä, että nykyajan lapset ovat niin haastavia? Kun pienestä asti luodaan se illuusio että maailma pyörii heidän ympärillään. Kokoajan hääritään lapsen ympärillä ja varmistetaan pärjäämistä.

Muistan omasta lapsuudestani että kyllä se meni niinpäin, että minä istuin vanhempieni arkeen. Äiti piti mukana töissä ja kiltisti olin istunut ratsastuskentän laidalla jo vaunuikäisestä alkaen, kyläilin vanhempien mukana ystävillään ja jäätiin monesti yöksikin, mummu ja pappa ottivat yökylään jo taaperoikäisenä, ulkomailla kuljin mukana...

Nykyään tuntuu että mitään ei voi tehdä kun on lapsia.