Ikääntyneet! Onko vanheneminen kamalaa?
Eikö se ole kauhea tunne kun ei ole enää nuori? Se hetki kun menettää sen 3-alkuisen iän ja täyttää 40. Jotenkin kauhea ajatus. Voiko se tuntua ihan hyvältä sillä hetkellä? Entäs sitten joku 60? Mielikuva on joku hassu esimummeli jota kukaan ei enää ota tosissaan. Eikä siihen ole edes kovin pitkä aika enää.
Kommentit (28)
En kyllä haluaisi elää nuoruuttani uudelleen. Vartaloonkin olen tyytyväinen, ihan hyvä tomumaja. Paljon mielenkiintoista on elämään mahtunut. Ja paljon on edessä.
Ihan kaikki ikääntyy. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos itsetunto rakentuu ulkonäön varaan, voi olla vaikeaa 🙄
Miten niin ei ota tosissaan? Moni 60 v. on edelleen töissä ihan menestyksellä.
Kyllä se vanheneminen on pelkästään paska juttu. Mutta sen kanssa oppii elämään.
Olen 50-vuotias. Koen että olin kaikilla tavoin parhaimmillani 42-48 vuotiaana. Ikävintä vanhenemisessa on fyysinen rapistuminen. Ikänäkö on ollut itselleni vaikea sietää ja hankailoittanut elämää. Harrasta useampaa lajia kuntourheilu mielessä, kumppanini on ammattivalmentaja joten liikkuminen ja syöminen aika optimaalista. Kestävyyttä on helppo ylläpitää jopa nusujohteisesti parantaa, mutta lihasvoiman säilyttämisessä on täysi työ. Palautuminen vie enemmän aikaa. Treenata ei voi niin paljon kuin pää haluaisi. Myös aivot tarvitsevat enenmmän lepoa. Ei tulisi mieleenkään valvoa öitä. Minulla ei ole vielä onneksi mitään vaihdevuosioireita ja plussaa on seksielämän loistokausi.
Olisi mukavaa pyyhkiä iästä pois 10 vuotta. Nuorempia aikoja en kaipaa, iän tuoma varmuus ja viisaus oli aika mitätöntä alle 40 vuotiaana, vaikka ei sitä silloin tietenkään tajunnut.
Iän myötä muuttuu itselleen armollisemmaksi eikä esim. ulkonäkö ole niin tärkeä kuin nuoruudessa. Yleensä. Onhan näitä surullisia esimerkkejä "ikinuorista".
Jonkinlainen surumielisyys voi hiipuvaa itseä kohtaan ajoittain tulla, mutta pääasiassa osaa nauttia siitä ettei enää tarvitse niin kovasti näyttää ja jaksaa. Muiden mielipiteet eivät enää jaksa kiinnostaa.
Ei ole kauhea tunne, ettei ole enää nuori. Olen nyt hyvinkin onnellinen ja vapaa.
Miksi siitä vaietaan, että jo kolmekymppisenä ei enää leikkaa samalla tavalla kuin parikymppisenä?
Ei ole. Minusta ikäkriisien takana ei ole ikääntyminen vaan toteutumattomat haaveet. Jokaisessa ikäkaudessa on hyvät ja huonot puolensa.
Ulkoaohjautuvuus vähenee ja turhanpäiväisyydet lakkaavat kiinnostamasta. Se tuntuu hyvältä. Elämän hidastaminen tuottaa nautintoa. Ihmissuhteissa satsaa laatuun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä vaietaan, että jo kolmekymppisenä ei enää leikkaa samalla tavalla kuin parikymppisenä?
Koska monilla elämänkokemus paikkaa aivojen toiminnan hidastumisen.
Olen 55v. laihtunut 10 kg ja vielä edessä 20 kg. Aloitin kuntosalin myös. Pahinta on se että tulee vanhaksi ja kuolee kun elämä on aika mielenkiintoista.
Se että tulee vaivoja on pahempaa kun joku ulkonäkö.
Ikäkriisejä tulee mutta menee ne ohi.
Eipä ole mitään valittamista, olen helkkarin tyytyväinen itseeni ja elämääni😁62v
Olen 58 ja tyytyväinen. Vaihdevuodetkin jo ohi.
-Fyysinen rapistuminen on kamalaa. Lihot, tai oikeastaan löystyt, vaikka tekisit mitä. Vyötärö häviää, jalat ja käsivarret paksunevat itsestään, varsinkin jos urheilet. Jos laihdutat rajusti (muulla tavalla tässä iässä ei enää laihdu), rypistyt mummoksi. Näkökyky heiluu, hampaat menee.
-Henkisesti menee kyllä yllättävän hyvin. Minä en ole koskaan ollut näin mukava ja leppoisa. Olen rauhoittunut hyvällä tavalla.
-Pääkoppa toimii vielä terävästi, mutta aina ei sekään riitä, koska ympäristön vaatimukset ovat kasvaneet valtavasti. Nykyinen maailma on hyvin julma ja vaativa, keskinkertainen tai hyvä suoritus ei riitä. Minua nuoremmat opiskelevat koko ajan työnsä ohessa kolmatta tai neljättä ammattia, että riittäisivät. Siksi yritän itse elää hyvin down to earth. Uin vastavirtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 58 ja tyytyväinen. Vaihdevuodetkin jo ohi.
Koska ne meni ohi? Mulla on vielä kuukautisetkin, mikä tuntuu hullulta, vanhalla muijalla, joka ei enää edes ole seksuaalisesti kovin aktiivinen.
N52
En tiedä, mutta ennen ajattelin että 30v on ihan toinen jalka haudassa. Täytän pian 29v ja tunnen olevani ihan pikkutyttö vielä, vaikkakin ”aikuinen” :D
Olen 59 v ja 20 vuotta sitten tunsin itseni vanhemmaksi kuin mitä nyt tunnen.
Olen 55-v ja yhtenä päivänä havahduin ajatukseen, että 15 vuoden päästä olen 7-kymppinen. Vielä en koe itseäni vanhaksi, eikä ikäkriisejä ole ollut kolmenkympin jälkeen. Mutta remppaa on, milloin mitäkin paikkaa kolottaa, vaihdevuosioireet siihen lisäksi.
Riippuu ihmisesta. Jos on noin negatiivinen kuva vanhenemisesta niin se voi iskea voimalla. Mina opettelin 60-vuotiaana ihan uuden taidon.