Te joilla paljon lapsia, miten nollaatte viikon ja miten jaksatte?

Toinen lapsi: jos terve ja helppo, niin ei hätää

Jos koko viikon odottaa, että pääsee lapsistaan eroon, niin ei todellakaan kannata ajatella suurperhettä. Minulle lapset ovat voimavara, eivät taakka. Jaksan raskaassa ja vastuullisessa työssäni juuri sen vuoksi että viikonloppuna voin rentoutua ja viettää vapaata aikaa oman perheeni kanssa. 

Joskus lähden jommankumman kaa oluelle, jos ehtivät.

Oli joskus toki enemmän stressiä :)

Ei voi sanoa, että ois tukiverkkoja. Kerran kuussa meillä käy maksettu hoitaja ja ollaan kaksin n.vuorokausi poissa. Talo hiljenee yleensä 20jälkeen kun pienimmät nukahtaa ja isotkin rauhoittuu hiljaisempiin puuhiin eli illat on omaa aikaa. Yksin käydään tosi vähän kumpikaan missään..itse käyn lähinnä viikkoruokaostokset yksin, miehellä on harrastus kerran viikossa. Jos ei olisi koronaa tykkäisin käydä teatterissa tai syömässä ystävän kanssa tai mies katomassa jotain urheilua, nyt ollaan vähän erakoiduttu. Lapsia on 7 ja kai sitä on niin tottunut hulinaan etten kuormitu arjessa helposti, sairastelut on mitkä vie voimat..suurperheen vatsatauti on painajainen.

Meillä on neljä lasta, joita hoidan vielä kotona. Usein päivisin on hieman raskasta, mutta paljon myös iloa, josta saa voimaa. Iltasin, kun lapset menee nukkumaan, niin omaa aikaa on parisen tuntia. Silloin saan nollattua päivän ja rentouduttua. Ei meillä mitään tukiverkkoa ole, kuin vaan hätätilanteessa. Omaa aikaa ei kyllä ole ja kun ei ole tukiverkkoakaan, niin ei me missään miehen kanssa kaksin käydä. Iltasin keksitään kotona sitten jotain mieluista esim leffaa tai kokataan. Ei ne lapset loputtomiin pieniä ole ja joskus ne voikin sitten jättää keskenään hetkeksi kotiin, jos käy vaikka ravintolassa syömässä tai leffassa.

No ne lapset kuuluu arkeen ja elämään, en oikein ymmärrä mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

No ne lapset kuuluu arkeen ja elämään, en oikein ymmärrä mitä tarkoitat?

Jos jo yhden kanssa tuntuu raskaalta, niin en suosittele enempää tekemään. Toki vanhempikin tarvitsee välillä omaa aikaa ja ei sen tarvitse äitiyden myötä loppua, mutta ihmetyttää nämä jotka tarvitsee sitä tuntitolkulla viikoittain. Minä olisin hyvin tyytyväinen, jos vaikka kerran kuukaudessa joku hoitaisi lapsiamme pari tuntia, niin pääsisi miehen kanssa kaksin kodin ulkopuolelle. Toki voisi palkata lapsille hoitajan, mutta vierastan ajatusta jättää heidät tuntemattomalle.

Miksi tukiverkon pitäisi olla sukulaisia? Naapurit ja ystävät, siinä ne verkot on.

Meillä naapureiden kanssa hoidettiin toistemme lapsia kun oli menoja. Kolme tyyppiä nyt jo niin isoja, ettei hoitajia tarvita.

Ei ole mitään nollattavaa, kun se on sitä meidän elämää. Ja sitä omaa aikaa en kaipaa, vaan haluan kaiken vapaa-ajan viettää rakkaiteni seurassa, mitä työelämältä aikaa jää.

Lapsia neljä. Isovanhemmista vain miehen isä on elossa, mutta hänkin tarvitsee meidän apua, selvittääkseen kotona ja arjessa.

Jos lapsille tarvitaan hoitoapua, palkataan sitä ulkopuolisilta esim Carecomilta, mutta harvoin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tukiverkon pitäisi olla sukulaisia? Naapurit ja ystävät, siinä ne verkot on.

Meillä naapureiden kanssa hoidettiin toistemme lapsia kun oli menoja. Kolme tyyppiä nyt jo niin isoja, ettei hoitajia tarvita.

Näin meilläkin. Vuorotellen hoidetaan kolmen naapuriperheen kesken lapsia. Jos vanhemmat menevät kauppaan tai on muita asioita, siivousta jne. lapset tulevat meille leikkimään ja näin myös lapset saavat leikkiseuraa keskenään. Ja tietysti päinvastoin.