Lue keskustelun säännöt.
Kun miehen äiti ei koskaan pyydä mitään
16.12.2020 |
Mua on alkanut vaivaamaan entistä enemmän kun lasten mummu, mieheni äiti ja minun anoppini ei pyydä mitään, ei ikinä. Voisi pyytää poikaansa joskus tekemään jonkun homman, mutta oppinu semmoseksi ettei osaa tarjoutua koskaan. Meillä myös teinejä jotka voisivat auttaa mummoa, mutta ei kysy ikinä mihinkään. Ei ole pyytänyt myöskään yökylään, vaikka se voisi olla ihan hauskaakin mummolle. Toiset serkut kyllä menevät kun heidät sinne vaan työnnetään ja mummo ei kielläkään. Itse en kehtaa moista tehdä. Meillä on myös pienempiä lapsia ja olisi kiva jos mummo pyytäis vaikkapa syömään joku kerta. Me ollaan mummoa pyydetty meille ruokailemaan ja viety ulos syömään ja maksettu tietysti se. Koskaan juhlapäivinäkään ei oyydä että tulkaa käymään kahvilla. Asutaan lähekkäin, mummo on terve eläkkeellä oleva yksin talossaan asuva eikä rahasta ole mikään kiinni. En vaan ymmärrä mikä tässä on takana, pitäiskö mun tajuta jotain? Mummo ilahtuu kuitenkin kun mennään sinne ja laittaa tarjoilua ja käy meillä ilmoittelematta. Joskus voisi vaan kysyä ja pyytää niin ei tarvis itse arvailla mitä hän haluaisi. Onko muilla tämmöstä? Tuli nyt mieleen kun joulu lähestyy.
Kommentit (36)
Arvostus mummulle, kun pärjää itsekseen, eikä loisi jatkuvasti muiden avulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua olla vaivaksi tai ei vain yksinkertaisesti halua muutenkaan.
Pyytämisestäkin jää velkaa...
Äidit taas kohtelevat toisella tavalla poikalastaan kuin tytärtään, josko nämä serkut ovat tyttären lapsia.
Tyttären lapsia ovat ja usein arkenakin menevät mummolle tai mummo kuskaa lapsia johonkin. Paljon hoiti pienempänäkin näitä vaikka oli vielä työelämässä. Ap.
Sun lapset ei kiinnosta koska mummoilukiintiö on jo täynnä. Meillä sama kuvio.
Anoppi auttaa tytärtään 365pv vuodessa. Sanoi pojalleen että ei halua olla pojanlasten mummo ollenkaan kun hänen koko aika menee vain tyttärenlasten hoitoon. Ja kuulemma tyttärenlapset tuntui oikeilta ja rakkailta lapsenlapsilta, pojan lapset tuntuu vierailta ja ”vääriltä” lapsenlapsilta.
No kai näin onkin kun pojanlapsiin ei ikinä vaivautunut tutustumaan edes.
Olen antanut olla, ei olla nähty viiteen vuoteen, tänä aikana meille on syntynyt myös lapsi jota anoppi ei ole nähnyt koskaan eikä tullut ristiäisiin. Senkin ristiäispäivän oli tyttärensä luona auttamassa ;)
Ap lopeta kaihoaminen ja kaipailu ja anna sen munmon olla. Sitä ei kiinnosta.
Ps. Aion sitten vahtia että anopin vanhuudenapu tulee siltä tyttäreltä joka on saanut 100% osuuden mummon huomiosta ja avusta, suosittelen ap:lle samaa asennetta asiaan.
Miksi miniän ei tykkää anopeistaan?
Kyllä kaikesta paras on, että suvun anoppien ja perheiden välillä on ainakin 500 km. Nähdään kerran vuoteen ja sopu säilyy. Pikkukaupungista isompaan muuttaneet.
Täällä anoppi. Vaikea on kutsua miniän perheineen kun tuntuu että vaivaan ja tyrkytän seuraani. Olen aiemmin jonnekin pyytänyt kun kuten sieneen ja elokuviin ja puutarhatyöhön mutta ei kelvannut seura. Miniä niin kiireinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eläkeläiset lukevat tätä palstaa ajankulukseen, ja kyllähän ne loputtomat anopinhaukkumisketjut vaikuttavat. Suhde omaan tyttäreen saattaa olla helpompi ja mutkattomampi, joten hänen perheeseensä on kivempi pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppeja ja nimenomaan miehen äitejä haukutaan hirveästi tälläkin palstalla teki ne niin tai näin, Aina miniän mielestä väärin. Joko tuopautuu liikaa tai ei tarpeeksi
Itsekin vähitellen päädyn siihen etten mene kutsumatta kylään tai pyydä mitään tai anna edes mitään lahjoja pyytämättä. Viimeksi kun jotain annoin niin sängyn alle oli miniä antamani lahjan työntänyt .
Selkeästi antoi ymmärtää ettei pidä minusta eikä minun antamista lahjoista.
Kerran pyysin miniää auttamaan mutta ei hän tullut.
Tämå.
Minulla ei kyllä ole vielä miniöitä. Mutta olen päättänyt,etten tuppaudu. Täältäkin saa usein lukea, että paras anoppi on kuollut anoppi ja anopin hautajaispäivä on juhlapäivä.
Oma äitini ei pyydä pahemmin mitään, koska pelkää olevansa vaivaksi. Nöyrä vanhankansan ihminen kun on. Siksi menen ja autan kysymättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppeja ja nimenomaan miehen äitejä haukutaan hirveästi tälläkin palstalla teki ne niin tai näin, Aina miniän mielestä väärin. Joko tuopautuu liikaa tai ei tarpeeksi
Itsekin vähitellen päädyn siihen etten mene kutsumatta kylään tai pyydä mitään tai anna edes mitään lahjoja pyytämättä. Viimeksi kun jotain annoin niin sängyn alle oli miniä antamani lahjan työntänyt .
Selkeästi antoi ymmärtää ettei pidä minusta eikä minun antamista lahjoista.
Kerran pyysin miniää auttamaan mutta ei hän tullut.Tämå.
Minulla ei kyllä ole vielä miniöitä. Mutta olen päättänyt,etten tuppaudu. Täältäkin saa usein lukea, että paras anoppi on kuollut anoppi ja anopin hautajaispäivä on juhlapäivä.
Oma äitini ei pyydä pahemmin mitään, koska pelkää olevansa vaivaksi. Nöyrä vanhankansan ihminen kun on. Siksi menen ja autan kysymättä
Ihmettelen kyllä anoppien haukkumista, mutta itselläni ei ole mitään tarvetta haukkua omaani mistään, siitä ei tosiaan ole kyse. Myös mieheni ihmettelee äidin käytöstä. Olemme tässä vuosien varrella mieheni kanssa hyväksyneet sen että toiset lapsenlapset saavat mummon huomiota enemmän, ei se meiltä ole pois ja omat lapsemme on itse hoidettu, mutta lapsethan tässä jäävät mummoajasta paitsi. Ei myöskään me tuppauduta tekemään sellaista mistä mummo selviytyy kun se on semmosta vänkäämistä sitten, ei teidän tarvi jne... eli ei saada selvääkään, tarvisiko apua tai haluaisiko sitä ja jotain hommataan niin aina sama, ei teidän tarvisi ja ei hän tätä nyt voi ottaa vaikka joku kuttu olisi ollut rikki ja hommaamme uuden. Ehkä hän on itsenäinen introvertti joka saa mummoilla jo tarpeeksi. Hassua kyllä, mieheni kanssa jo odotetaan että saadaan lastenlapsia ja saadaan viettää aikaa heidän kanssaan, vaikka vielä on omiakin pieniä :) Ja meille kaikki lapset ovat samanarvoisia vaikka ovat niin erilaisia. Siksi vaikea ymmärtää mummon ajatuksia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua olla vaivaksi tai ei vain yksinkertaisesti halua muutenkaan.
Pyytämisestäkin jää velkaa...
Äidit taas kohtelevat toisella tavalla poikalastaan kuin tytärtään, josko nämä serkut ovat tyttären lapsia.
Tyttären lapsia ovat ja usein arkenakin menevät mummolle tai mummo kuskaa lapsia johonkin. Paljon hoiti pienempänäkin näitä vaikka oli vielä työelämässä. Ap.
Sun lapset ei kiinnosta koska mummoilukiintiö on jo täynnä. Meillä sama kuvio.
Anoppi auttaa tytärtään 365pv vuodessa. Sanoi pojalleen että ei halua olla pojanlasten mummo ollenkaan kun hänen koko aika menee vain tyttärenlasten hoitoon. Ja kuulemma tyttärenlapset tuntui oikeilta ja rakkailta lapsenlapsilta, pojan lapset tuntuu vierailta ja ”vääriltä” lapsenlapsilta.
No kai näin onkin kun pojanlapsiin ei ikinä vaivautunut tutustumaan edes.Olen antanut olla, ei olla nähty viiteen vuoteen, tänä aikana meille on syntynyt myös lapsi jota anoppi ei ole nähnyt koskaan eikä tullut ristiäisiin. Senkin ristiäispäivän oli tyttärensä luona auttamassa ;)
Ap lopeta kaihoaminen ja kaipailu ja anna sen munmon olla. Sitä ei kiinnosta.
Ps. Aion sitten vahtia että anopin vanhuudenapu tulee siltä tyttäreltä joka on saanut 100% osuuden mummon huomiosta ja avusta, suosittelen ap:lle samaa asennetta asiaan.
Eiköhän tuo teidän tilanne sentään ole ääritapaus. Harva noin avoimen narsistisesti käyttäytyy. Ja onhan sitä väitetty, että tämä tyttärenlapsien suosiminen voisi olla biologistakin perua. Itse silti olen senkin nähnyt, että narsistiäiti ei siedä tytärtä ja tyttärenlapset sen takia eivät ole kelvanneet. Pojan sen sijaan omii pikkumiehekseen.
En tiedä, onko joissain tämänkaltaisistakin perheistä tyttärenlapset silti kelvanneet ja pojan lapset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anopilla poikansa kanssa välit kunnossa?
Mun anoppi ollut oikea hirviö että tuskin kehtaa tulla pyytelemään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas anoppiongelma. Toisella se vetää ja toisella tuuppaa, koskaan ei hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anopilla poikansa kanssa välit kunnossa?
Yksi anoppi täällä, Hei! Poikani perhe on minulle rakas. Näen heitä mielelläni. Lapsenlastani hoidan sen mukaan, miten jaksan. Olen työelämässä vielä kauan. Itsellenikin on ollut yllätys, että vaikka toivoin kovasti tulevani mummuksi, en jaksakaan olla aina saatavilla mummuhommiin.
Ehkä eläkkeellä oleva anoppi ei myöskään aina jaksa. Sellaista on elämä.
Voihan se olla, että anopista on aikojen saatossa kovalla kädellä juurittu kaikenlainen avuntarvitseminen. Ei silloin osaa ehkä myöskään pyytää kylään, koska pyytämistähän sekin olisi. Pitäisi nähdä itsensä myönteisessä valossa ensin, ja siinä onkin tekemistä sitten.