Oletko naimisissa miehesi kanssa rakkaudesta ja hurmiosta?

Minä itse vastaan jälkimmäisen, ja nyt tuntuu, että kaipaisin elämään rakkautta. Olen kiintynyt tottakai mieheeni, enkä ole esim. Koskaan pettänyt. Kuitenkin minulla on oikea rakkauden nälkä.



Tavallaan tyydyin häneen, koksa minä en ole koskaan kohdannut miestä, joka olisi aiheuttanut rakastumisen tunteen. Olin jo 28 vuotias kun nykyisen mieheni tapasin ja tuntui, että ei ole enää aikaa etsiä kauempaa. Biologinen kello tikitti.



Elämäni on ihan seesteistä ja turvallista, mutta jotain puuttuu. Kokeeko kukaan muu vastaavaa?

Noo, kyllähän se alku hurmio on haihtunut jo ajat sitten. Mutta eikös näin käy kaikille. Luvattu on tahtoa rakastaa ja jos sitä tahtoa vaan löytyy, niin ei kai mitään hätää. Vielä on löytynyt, vaikka vaikeita aikojakin on ollut, kuten rakennusaika, pienet lapset, exän hyökkäykset, burn out, lähiomaisten kuolemat, synnytyksen jälkeinen masennus jne jne.

Hurmiotakin on ollut ja on joskus vieläkin. Olen kuitenkin onnellinen, että rakkaus on säilynyt, vaikka hurmio kadonnut.

On vain muuten ollut hyvä olla kiltin miehen kanssa, jota ei raflat ja juomiset kiinnosta.