Onko lapset nykyään materialistisempia? Kasvaako ne siitä pois?

Lahjarumba on nyt kuumimmillaan, ja sen johdosta juttelin eilen kaverin kanssa lasten odotuksista joululahjojen suhteen.

Kaveri sanoi, että hänen teini ja esiteini ovat jo useampana vuonna vetäneet kilarit, jos jouluna ei ole saanut ihan kaikkea, mitä olisi halunnut. Ja lahjatoiveet on tosi kalliita, uusin Iphone yms - menisi helposti yli tonni lahjoihin per mukula, jos kaikkiin toiveisiin vastattaisiin.

En usko, että kyse on kasvatuksesta. Kaveri on tietääkseni vanhempana sieltä tiukemmasta päästä, eikä ostele "turhia" kalliita juttuja lapsille tuosta noin vain. Jos ei ole joulu tai synttärit, lasten odotetaan itse maksavan ainakin osan kalliimmista mieliteoista. Ja rahan arvon ymmärtämistä on kuulemma sisällytetty kasvatukseen ihan pienestä pitäen.

Ilmeisesti ne paineet tulee koulusta. Olen kuullut muualtakin, että puhelin ym. teknologia ja vaatteet on nykyään ihan elämää suurempi kysymys sosiaalisissa suhteissa. Nimenomaan hinta ja merkki on äärettömän tärkeitä.

Tämä kysymys heräsi minulle myös siitä Hesarin jutusta, jossa kerrottiin, että jotkut teinit ryöstelee toisilta teineiltä merkkivaatteita päältä, välillä ihan väkivallan kanssa. Ymmärrän, että syrjäytyminen ja näköalattomuus voi vääristää mieltä aikalailla. Mutta oikeasti, onko joku vyö tai takki niin monille oikeasti sen arvoinen asia, että siihen tiivistyy kaikki itseä kohtaan koettu vääryys?

Kasvaako lapset pois tuollaisesta ajattelusta, vai jättääkö se asenteen myös aikuisuuteen? En ole mikään hippi tai minimalisti, mutta nyt itse nuorehkona aikuisena koen, että esim. uusin Iphone ei lisäisi onnellisuuttani millään tavalla. Omista teinivuosista ei ole kuin 10 vuotta. Mutta joko maailma on muuttunut tosi nopeasti, tai sitten minä olen unohtanut jotain oleellista siitä, miltä tuntui olla teini.

Oletteko huomanneet saman?