Miksi lapseton ei onnittele, kun toinen lapseton raskautuu?

Katkeruus? Kateus? Pettymys? Kokemus, että menetetään kaveri "mammalandiaan"?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]

Saman tien olet yhteisön ulkopuolella, kun testiin tulee plussa. 

Surettaa. 

[/quote]

Vaihdat bileyhteisöstä lapsiperheyhteisöön? Raskautuneet naiset on vähän kuin intissä olevat miehet. Taantuvat lapsiksi ja höpöttävät vaan niitä intti/vauvajuttuja.

Ja miksi ei onnittele. Koska ei koe asiaa iloisena, eihän nuhan saamistakaan onnitella?

Koska en pidä sitä mitenkään ihmeellisena enkä itse haluaisi raskautua.

Miksi pitäisi onnitella keskeneräisestä projektista? Raskaus voi mennä vielä kesken, lapsi voi olla sairas, synnytys voi mennä päin persettä, tuleva avio- ja perhe-elämä helvettiä... Onnittelut on mielestäni paikallaan, kun on jotain konkreettista ja varmaa onnittelun aihetta.

Kateus.

Miten niin ei onnittele. Onnittelen joka kerta ja olen iloinen toisen puolesta. Toivoisin, että kaikki saisivat haluamansa määrän lapsia. Itse en voi saada lapsia, mutta haluaisin. Iloitsen siis muiden lapsista.

... ja tarkoitatko lapsettomalla naista, joka kärsii hedelmällisyysongelmista vai ei muuten vaan ole vielä lapsia? Kuvitellaan tilanne, että oikeasti lapseton onnittelee raskaudesta ja raskautunut lohduttaa takaisin "kyllä tekin vielä". Hmm... ihanko Herran enkeli tuli ja kertoi sinulle tämän ilosanoman, että voit luvata hyvää tulevaisuutta muillekin vain koska sinulla kävi tuuri vai oliko raskautesi hupsis-vahinko? ;) 5

Ei ehkä tule edes mieleen hänelle. 

No omien ystäväni vauvat ovat olleet vahinkoja, jotenkin minusta olisi noloa onnitella ja leikkiä että se on parasta mitä heille on tapahtunut.

Niin, anteeksi kaikki ystäväni, mutta en oikeasti ollut ymmärtänyt, että siitä pitää jotenkin onnitella. Ystäväpiirissäni on tullut 10 lasta ilmeisen vaivatta, enkä ole kenenkään kohdalla ymmärtänyt onnitella. Olen olettanut, että se raskautuminen on jotenkin luonnollinen asia eikä juhlan aihe. Olen aina onnitellut vasta ristiäisissä, ja ne, joiden ristiäisiin tai nimiäisiin en ole päässyt, ovat saaneet onnittelut postitse pienen lahjan kera. Pelkästä raskaudesta en kuitenkaan ole osannut onnitella.

Ehkä se johtuu siitä, että lapsena en oppinut tällaista tapaa, koska meillä ei onniteltu raskaudesta tuttavia ja sukulaisia. Meillä kyllä iloittiin ja halattiin, kun asiasta kuultiin, mutta ei mitenkään onniteltu. Päinvastoin, meillä noudatettiin tiukasti ajatusta "syntymättömälle vasikalle ei tehdä karsinaa". Lahjoja ja rotinoita annettiin aina vasta lapsen synnyttyä.

Mä kärsin lapsettomuudesta ja se on mulle tosi surullinen ja raastava asia tällä hetkellä. Tuntui pahalta huomata tuttavan vauvauutisten jälkeen etten huomannut onnitella. Tiedän ettei toisen vauva ole minulta pois, mutta siinä yhtäkkiä kuultuna oli kuin isku vatsaan ja yritin keskittyä hengittämään normaalisti ja olla itkemättä. Tiedän että on tyhmää, mutten voi mitään. 

Tuosta ulkopuolelle joutumisesta en osaa sanoa mitään, mutta perinteisesti onnittelut raskaaksitulemisesta mielletään ennenaikaisiksi ja jopa huonoa onnea tuottaviksi, koska ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

On itsekästä odottaa onnitteluja ja keskipisteenä olemista. En voi itse saada lapsia ja asia on kipeä. En halua näytellä että olisin järisyttävän onnellinen toisen puolesta. Totean usein, että "hieno asia varmasti teille" ja pyrin vaihtamaan aiheen toiseen. Jokainen tavallaan,  minä näin.

Kyllä mä ainakin jos saan tietää että kaverilla on pullat uunissa.

Vaikka plussa ei itselleni olisikaan mieluisa yllätys tällä hetkellä, niin miksi en onnittelisi ihmistä jonka tiedän asiaa halunneen?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 14:27"]Kyllä mä ainakin jos saan tietää että kaverilla on pullat uunissa.

Vaikka plussa ei itselleni olisikaan mieluisa yllätys tällä hetkellä, niin miksi en onnittelisi ihmistä jonka tiedän asiaa halunneen?

[/quote]

Onnittelen siis...

Ehkä se ei näe asiaa onnittelemisen arvoisena. En kyllä tajua tuollaista loukkaantumista yksistä onnitteluista.

En ole selvänäkijä eli jos raskaaksi tullut ystävä ei kerro olevansa raskaana, niin en tietenkään pysty häntä onnittelemaan. Monihan ei kerro, ennen kuin ainakin ensimmäinen kolmannes on jo mennyt, jorkut vasta sitten, kun alkaa näkyä selvästi vatsan pyöristyminen. Silloin tietysti onnitellaan. Mutta joillekin tahdonvastainen lapsettomuus voi olla niin kova paikka, että ei pysty onnittelemaan. Oma prosessi on vielä kesken.

Onko se maan tapa jättää onnittelematta tai kannustamatta tms. Noin yleisesti onhan se usein vaikeahkoa.

Minä jotenkin aina häkellyn siitä, että jotkut tosiaan haluavat ihan vapaaehtoisesti tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen. Mielessä saattaa myös välähtää ajatus siitä, että olen vaarassa menettää jälleen yhden kaverin mammalandiaan. Mutta jos osaan varautua ilmoitukseen, onnittelen toki kohteliaasti.

Muistitko itse onnitella, kun tälle ihmiselle sattui jotain mahtavaa? Kaikki eivät myöskään pidä onnittelemisen arvoisena sitä, että nussimisen seurauksena kaksi solua on löytäneet toisensa onnistuneesti ja pysytelleet toistaiseksi naisen sisuskaluissa.