Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halunnut parisuhdetta, lopetin tapailun ja nyt olen hajalla
08.05.2014 |
Pari vuotta meni täysin älyttömässä säätämisessä, nähtiin kun nähtiin, soiteltiin kun soiteltiin. Mies ei halunnut seurustella, eikä parisuhdetta, mutta silti tavattiin toistemme sukulaisia, eikä tapailtu muita. Jossain vaiheessa tämä kuvio sopi minulle. Ajattelin myös, että kyllä se miehenkin mieli vielä muuttuu.
Tänä keväänä minulta meni hermot. Miehen vakiovastaus kaikkeen oli, "eihän me olla parisuhteessa". Minun olisi pitänyt olla itse aurinko, väsyneenä ja surullisena ei ollut mitään asiaa miehen luo. Minä tietysti kelpasin roskaämpäriksi työhuoliin ja muihin. Mistään ei voitu sopia, ei puhua, koska ei seurustella.
Lopetin tämän pelleilyn viikko sitten, halua todella oikean parisuhteen, jossa ollaan yhdessä, suunnitellaan tulevaisuutta, ollaan yhdessä myötä- ja vastamäessä. Silti olen aivan hajalla. Teinkö kuitenkaan oikean ratkaisun? Olisiko muka vielä pitänyt odotella?
Sanokaa nyt että oikein tein!
Kommentit (126)
Ap puree täällä kättään irti ettei ottaisi yhteyttä.
Toivon niin paljon että mies tajuaisi mitä menetti. Toisaalta olen ylpeä päätöksestäni, kerrankin minä uskalsin viheltää pelin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit todella oikein!! Itsellä tuota jatkunut jo 5v ja arvaa kuinka hajalla minä olen??? Olen muutamaan kertaan yrittänyt lopettaa suhteen, mutta aina mies on saanut käännettyä pääni :(
Teit oikein, jos haluat parisuhteen ja lapsia ja arkea.
Se kipu hellittää hetken päästä ja jäljelle jää jomotus johon auttaa uusi suhde. Älä anna miehen puhua sinua jatkamaan, kun kerran lähtee se on parempi pitää lopullisena.
15. nyt vasta huomasin, että minulla 18. siis ihan sama juttu. Mies aina sanoo että kanssasi on niin kiva olla kun olet iloinen ja hymyileväinen ja olet ihan silloin kun olet ihana mutta paska silloin kun olet paska! Eli silloin kun otan puheeksi yhteisen tulevaisuuden tai olen pettynyt hänen käytökseensä tai loukkaantunut sanoistaan tai teoistaan. Ei p...le mikä "suhde"!!
Ihmeen monilla naisilla on tosi heikko itsetunto, mistäköhän se juontaa?
Kyllä monia kaduttaa myöhemmin miten tuli vuosia tuhlattua johonkin joka ei oikeesti välitä ja läheisriippuvuus on kamala tauti kun ripustaudutaan johonkin mr mitättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikein.
Ei tuo kuulosta rakkaussuhteelta. Se kuulostaa riippuvuussuhteelta.
Kiitos tsemppaajille!
Erityisesti kiitos 30 sanoistasi! Syyllistäminen on tosiaan pahinta, mies antoi ymmärtää, että kun vaan muuttuisin tarpeeksi, niin sitten voisi harkita oikeaa suhdetta. Mutta prkl, minä olen jo tarpeeksi hyvä näinkin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoja te olette? Minulle tuollainen suhde sopii mainiosti mutta olenkin jo viisikymppinen ja lapset on tehty.
täh? en ole ollut kenenkään kanssa edes seksisuhteessa vuosiin. Jotain satunnaisia yhden illan juttuja. Olen alle 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teit oikein. Haluan kuitenkin tarjota vastakkaisen kokemuksen. Meidän suhteemme alkoi ihan silkkana seksiseura/tapailu-suhteena. Kumpikaan ei halunnut enempää. Nyt neljä vuotta myöhemmin me olemme naimisissa, omistamme yhdessä talon ja olemme pienen vauvan onnelliset vanhemmat. Ja mies siis oli ihan aidosti sitoutumiskammoinen vanhojen kokemustensa takia.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:06"]Jokaisen naisen pitäisi muistaa, että monet miehet jatkavat mielellään suhdetta ihan seksin takia. Jos nainen ei laita asiaa ruotuun, niin siinä saattaa vuositolkulla kulua aivan hukkaan.
[/quote]
Eihän se aika hukkaan mene, monet naiset eivät saa edes seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä uuteen elämään! Teit oikein päättäessäsi suhteen josta et saanut mitä tarvitset.
Helppoahan se päätöksessä vankkana pysyminen ei aina ole, etenkin jos viestiä pukkaa jne. Onko sinulla ystäviä joiden kanssa voit niinä huonoina hetkinä esim. suunnitella kesän tyttöjen matkoja, harrastaa jotain mikä vie pois arjen kuvioista jne.
Itselläni esim. pitkät lenkit ja viikonloppuvaellukset veivät uutta elämää eteenpäin, uudet maisemat ja fyysinen rasitus vievät ajatukset mukanaan pois vanhoista kuvioista.
Nyt on sinun aikasi miettiä mitä tahdot ja miten siihen pyrit. Tsemppiä :)
ap on 35. Lapsia ei ole tarkoitus hankkia, eli sen puoleen ei ole hoppu tai hätä.
23, minullekin olisi kelvannut sellainen suhde, että ei asuta yhdessä, jne. mutta kun meillä ei nimeomaan ollut mitään suhdetta! Vaikka ulkopuolisen silmin varmasti näytimme siltä että yhdessä ollaan, niin miehen mukaan ei oltu. Kyllä se itsetuntoa syö, jos toinen joka kerta tavatessa nimenomaan painottaa, että mehän emme sitten ole yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti teit oikein. Ymmärrän, että surettaa, mutta parisuhde voi syntyä vain silloin, kun sitä haluavat molemmat. Mies ei selvästikään halua, joten älä haikaile. Sure surusi ja etsi sitten kumppani, joka sinun laillasi tahtoo sitoutua. Tsemppiä!
En nyt kiireessä ehdi lukea koko ketjua, mutta vastaavaa ja vuosien myötä vaan pahenevaa kokeneena haluan sanoa sulle rakas ap, että sä todellakin teit oikein!!!!
Toivon voimia sulle pysyä nyt täysin erossa tuosta tyypistä, älä lue viestejä, älä vastaa mahd. puheluihin, et suostu syyllistymään, et ole kynnysmatto, olet ARVOKAS IHANA IHMINEN, joka ansaitsee arvoisensa ihanan miehen joka on tosissaan kanssasi - ja SEN SINÄ TULET VIELÄ LÖYTÄMÄÄN, ennemmin tai myöhemmin.
Halaus!!!!
nimim. yli 10 vuoden ajan erään miehen toimesta hajottu, rikottu, pompoteltu, satutettu, syyllistetty... Nykyään silti ja ehkä juuri siksikin niin onnellinen hyvän ja arvostavan miehen vaimo (esikoinen tuloillaan :)
Niin, ei kai se ole minun vikani. Tässä on vaan oppinut uskomaan, että minä olen se läjä paskaa.
Miten voikaan ihmisen itsetunto murskautua näin. Ennen tätä suhdetta pidin itseäni ihan ok tyyppinä, nyt en itsekään usko että kukaan haluaisi olla kanssani. Ei kai tässä ole suunta kuin ylöspäin.
ap
Huh huh ! Olen JUURI päättänyt (toivottavasti lopullisesti) aivan samanlaisen suhteen! Hän on jo kolmekymppinen, eikä ikinä kunnolla seurustellut. Kaksi vuotta minäkin häneen tuhlasin. Ei harrastettu seksiä muiden kanssa, mutta enpä paljon seksin lisäksi häneltäkään saanut mitään. Halusin enemmän yhteistä tekemistä, luottamusta, rakkautta.
Oikeasti nyt pysytään noista erossa!
AP.Jonkin verran mietin onko tilanteessasi läheisriippuvaisuutta.Vähän kuin alkoholistin kumppanilla,sinä olet miehelle mahdollistaja tuollaisen käytökseen-olet hyväksynyt sen,että teillä on sellainen suhde,jonka hän on määritellyt.Ja toistaalta ollut se marttyyri,vuosien ajan halunnut jotain muuta mutta roikkunut paremman toivossa.
Nyt on aika muuttua.Jos sinulla älypuhelin,laita tämän EX-tyypin numero estoon,jolloin et saa hänen puheluitaan tai viestejään,etkä näin ollen joudu horjumaan tai miettimään kerjääkö hän sinua takaisin.On itselleen armollisempaankin.Jos tällaista puhelinta ei ole,mars liikkeeseen ja Lumia kehiin-believe me,itse pääsin tällä tavalla eroon huonoista fiiliksistä aikoinaan yhden tyypin suhteen.Ei tarvinnut miettiä "onkse soittanut".
Lataa puhelimeen Tinder,laita treffipalstalle ilmoitus,ala heti tapailla ihmisiä ihan vaan vaikka tekemisen vuoksi.Parit-kolmet treffit viikolle,mitään et menetä,voit jopa saada,ja toistaalta poistut sieltä kotoa.Ja rennoilla fiiliksillä!
Pääset siitä tyypistä eroon,tuollaista hengaajaa on tässä iässä ihan turha katsella,maailmalla on oikeasti parempia tarjolla,ja muista että ITSE MAHDOLLISTAT KURJUUTESI jos hänen kelkassaan olet,et siis passiivisesti voi valittaa että mies on tuhonnut itsetuntosi,sinä olet antanut hänen tehdä sen.Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan!
up