Huomioiko teillä isäpuoli äitiä äitienpäivänä?

Meillä on molemmilla lapsi edellisestä liitosta ja sitten yksi yhteinen lapsi. Isänpäivänä minä huolehdin lahjat kaikkien puolesta vaikka kaikki lapset osallistuvat lahjan pohdintaan ja tekevät itse kortit. Isänpäivän aamuna toimin seremoniamestarina kakun ja muiden herkkujen valmistamisessa. Huolehdin siis lapset hereille, nuolemaan kakkukulhot ja herättämään isän.

Äitienpäivänä joukosta puuttuu mieheni lapsi joka luonnollisesti on äidillään. Muutoin puolisoni toimii muistamiseni suhteen kuten minä hänen kohdallaan.

Jos miehesi on normaali, empatiakykyinen ja huomioonottava, ihminen, niin ei ole mitään syytä etteikö hän sinua muistaisi äitienpäivänä.

Minä ainakin arvostan niitä miehiä jotka huomioivat ensisijaisesti omaa äitiään!

Yleensä tuo kukkia ja ostaa jotain hyvää kahvin kanssa ja auttaa lapsia lahjojen kanssa.

Just ärsyttävää! Miehet huomioivat muka vain omia äitejään. Kuka sitten huomioi perheen äitiä, jos lapset ovat pieniä etteivät ole hoidossa eikä isän kuulu sitä tehdä? Miten lapset edes oppisivat huomioimaan äitiään äitienpäivänä, jos kukaan ei sitä heille saa opettaa?

9 jatkaa: meillä on siis pieniä lapsia kotona, jotka ei osaisi vielä itse.

No ei kai, en minäkään huomioi miestäni isänpäivänä kerran yhteisiä lapsia ei ole. Onnittelut tietysti paikallaan.

Riippuu niin miehestä. Ihan sama onko isä vai isäpuoli. Tiedän isejä jotka eivät tee tikkua ristin eteen äitienpäivänä ja isäpuolia jotka tuovat kukkia ja lahjoja. Muista myös ap että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita. Ja harvoin ymmärtävät edes pieniä vihjaisuja. Jos jotain mieheltä haluaa, niin silloin se pitää kertoa selkeästi.

Niin me ollaan erilaisia. Mua huomioitiin ekan kerran äitienpäivänä, vaikka mulla ei ollut lastakaan, olin vasta raskaana. Mä ja tuleva lapsemme oltiin vain miehelleni niin tärkeitä, että hän halusi aivan itse ja yllättäen muistaa mua.

Mulle ei ole tullut mieleenkään ettenkö hommaisi lasten kanssa heidän isälleen lahjaa ja hemmottelisi miestä isänpäivänä, vaikka hän ei olekaan mun isä.

Minusta isäpuolesi pitäisi huomioida omaa äitiään. Lapsesi huomioivat varmasti sinua. Eri asia jos lapset olisivat myös miehesi.

Minulla ei ole lapsia mutta miehelläni on yksi. Isänpäivä on aina ollut hänen ja hänen lapsensa yhteinen juttu, enkä minä koe tarvetta mennä siihen mukaan huseeraamaan. Käyn silloin aina moikkaamassa omaa isääni ja vanhaa pappaani.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:44"]

Niin me ollaan erilaisia. Mua huomioitiin ekan kerran äitienpäivänä, vaikka mulla ei ollut lastakaan, olin vasta raskaana. Mä ja tuleva lapsemme oltiin vain miehelleni niin tärkeitä, että hän halusi aivan itse ja yllättäen muistaa mua.

Mulle ei ole tullut mieleenkään ettenkö hommaisi lasten kanssa heidän isälleen lahjaa ja hemmottelisi miestä isänpäivänä, vaikka hän ei olekaan mun isä.

[/quote]

Mutta tuohan on ihan eri asia!

Mies huomio sinua tulevan lapsensa/lapsensa äitinä ja sinä huomiot häntä lapsesi isänä. Ap ei sen sijaan ole miehensä lasten äiti, vaan toisen miehen lasten äiti. 

Tässä erilaisissa käsityksissä siitä voiko vai eikö on mun mielestä kyse siitä, että erilaisissa uusperheissä on eri tapoja ajatella sitä miten aikuisten vastuut ja velvollisuudet suhteessa lapsiin (puolison ja omiin) jakautuu.

Meillä on tiivis malli, jossa kaikki lapset on "meidän lapsia" eikä sun ja mun lapsia. Kannamme vastuuta yhtä lailla kaikista lapsistamme, meillä on yhteiset tulot ja menot ja kaiken muunkin teemme/sovimme yhdessä. Meillä on myös sellainen perhekulttuuri, jossa kiitetään, arvostetaan ja kannustetaan puolisoa. Siksi onkin luontevaa auttaa pieniä lapsia muistamaan isää tai äitiä ja muistaa puolisoaan perheeseen kuuluvien lasten äitinä tai isänä ja siten osoittaa iloaan ja kiitollisuuttaan siitä, että perheeseen kuuluu hyvä ja rakastava äiti/isä (vaikka ei omien biologisten lasten äiti/isä olisikaan, riittää että on osan perheen lapsista äiti/isä).

Mielenkiintoisen vertauksen tähän tuo adoptio. Mielestäni myös adoptioäitiä/isää on hyvä perheessä myös puolison taholta muistaa, vaikka ei olekkaan biologinen vanhempi.

Mutta tiedän, että kaikilla ei ole näin. On olemassa (uus)perheitä, joissa puolisoita yhdistää lähinnä arjen pyörittäminen ja seksi ja he haluavat pitää elämänsä jollain lailla "erillisinä". Toisen lasta ei komenneta eikä toisen lapsesta kanneta vastuuta esim. lapsen sairastuessa -"ei kuulu mulle" -asenteella. Halutaan ikäänkuin "varmistaa pakotie", jos suhde meneekin karille.

Ehkä moni tämän ketjun äitienpäivän muistamisen paheksuja pitää ylipäätään uusperheitä mustavalkoisesti "pahana" ja siksi on sitä mieltä, että uusperheissä puolison ei tarvitsisi toista edes muistaa (taka-ajatus: pelko siitä, että esim. uusi vaimo vie "vanhalta äidiltä" hänelle kuuluvan osan isän huomiota, jos isä viettää äitienpäivää uuden puolisonsa ja tämän lasten seurassa.). Tai toivotaan, että uusperheitä ei yksinkertaisesti edes olisi tai syntyisi ja siksi halutaan paheksua.

Tai sitten ei olla totuttu toisen ilahduttamisen ja huomioimisen kulttuuriin. Ehkä ei olla itse lapsena, nuorena tai aikuisiällä tultu positiivisella tavalla huomioiduiksi ja siksi ajatellaan, että tälläinen toisen huomioiminen ja ilahduttaminen olisi jotain itseltä pois (vaikka itseasiassa sellainen käytös voi toimia päinvastoin parisuhteen liimana).

Asia kannattaa kuitenkin ehkä puhua selväksi puolisonsa kanssa etukäteen (samoin kuin muutkin traditiot tietty ja sama koskee ns. normiperheitäkin), jotta ei tule pettymyksiä siitä että odottaa toisen huomioivan jonkin merkkipäivän tai viettävän jotain perinnejuhlaa tietyllä tavalla ja puoliso onkin tottunut tekemään toisin. Jos ei keskustele, tulee herkästi loukkaantumisia.

Tämän kirjoitti nro 9

Mieheni on aina tavannut jotain pientä ostaa ja yhdessä lasten kanssa leiponut kakun tms. Muistetaan myös lasten kanssa miestäni isänpäivänä, vaikkei ole lasteni biologinen (eikä kenenkään muunkaan) isä. Hän on kuitenkin joka päivä läsnä lasteni elämässä ja melkein kuin oikea isä heille. Yhdessä ollaan oltu lähemmäs 10 vuotta.

En ymmärrä, miten adoptiolapset aina vedetään mukaan näihin uusperhekeskusteluihin. Adoptiolapsella on ihan viralliset vanhemmat papereissa - ne adoptiovanhemmat. Adoptiolapset on hakittu tietoisesti pitkän harkinnan jälkeen, koskan on haluttu perustaa perhe, aivan kuten ne biologisesti siitetytkin lapset. Sama homma koskee lapsia, jotka on syntyvät lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle esimerkiksi luovutetun sperman avulla. Adoptiolapsenkin vanhemmat voivat erota ja adoptiolapsi voi saada isä- ja äitipuolen. Jolloin ollaan ihan samojen uusperhekysymysten äärellä.

Uusperheessä kyse on siitä, miten kiintyy lapsiin, joita ei ole koskaan itse halunnut ja millaiseksi suhde muotoutuu. Miten kasvattaa ja suhtautua lapsiin, joihin ei ihan lainkaan mukaan ole samanlaisia vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia kuin niillä juridisilla vanhemmilla. Kyse ei ole siis puhtaasti biologinen.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:06"]

En ymmärrä, miten adoptiolapset aina vedetään mukaan näihin uusperhekeskusteluihin. Adoptiolapsella on ihan viralliset vanhemmat papereissa - ne adoptiovanhemmat. Adoptiolapset on hakittu tietoisesti pitkän harkinnan jälkeen, koskan on haluttu perustaa perhe, aivan kuten ne biologisesti siitetytkin lapset. Sama homma koskee lapsia, jotka on syntyvät lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle esimerkiksi luovutetun sperman avulla. Adoptiolapsenkin vanhemmat voivat erota ja adoptiolapsi voi saada isä- ja äitipuolen. Jolloin ollaan ihan samojen uusperhekysymysten äärellä.

[/quote]

Noh. Myös uusperhe voidaan perustaa harkiten ja rauhassa tietäen, että toisella on lapsia ja vähitellen lapsiin tutustuen ennen yhteen muuttamista. Eivät kaikki ihmiset tee yhden perheen perustamispäätöstä äkkinäisesti ja harkitsematta tarkkaan. Voi olla esim. mies/nainen, joka ei kykene saamaan omia biologisia lapsia ja on todella onnellinen, kun saa perustaa perheen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Sitä voi ihan aidosti rakastaa lapsipuoliaan ihan yhtälailla kuin biologisia lapsiakin. Siinä ei ole eroa adoptiolapsen, sijaisperhelapsen tai uusperheen lapsen välillä. Sen toki myönnän, että kaikki aikuiset eivät siihen pysty. Olen kuullut useamman naisen kommentoivan lapsia ylipäätään:  "Meidä lapset, muiden kakarat".

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:06"]

Uusperheessä kyse on siitä, miten kiintyy lapsiin, joita ei ole koskaan itse halunnut ja millaiseksi suhde muotoutuu. Miten kasvattaa ja suhtautua lapsiin, joihin ei ihan lainkaan mukaan ole samanlaisia vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia kuin niillä juridisilla vanhemmilla. Kyse ei ole siis puhtaasti biologinen.

[/quote]

Kuka sanoo, että niitä lapsia ei olisi koskaan halunnut? Ei kaikilla ole näin, joten melkoista yleistämistä. Eihän kaikki ns. normaalissakaan perheessä ole aina suunnitelleet lapsia, vaan on käynyt "vahinko", josta tulikin ilo. Samoin ns. tavalliseen perheeseen voi syntyä erityislapsi tai haastava lapsi, jolloin vanhempi saattaa toivoa salaa, että lapsi olisi ollut helpompi tai tavallinen, mutta hyväksyy lapsen ja rakastaa tätä silti.

Siitä olen samaa mieltä, että juridisia velvollisuuksia ei tietyssä määrin ole, mutta toisaalta taas on. Esimerkiksi monessa kunnassa lasketaan päivähoitomaksua määriteltäessä myös äiti/isäpuolen tulot. Samoin äiti/isäpuoli ei voi jättää lasta heitteille esim. parivuotiasta yksin kotiin, jos biologinen vanhempi on vaikka töissä, vedoten siihen ettei ole hänen lapsensa. Joo koulun ja päiväkodin tms. papereihin ei voi nimeään laittaa, mutta vanhempainiltoihin kyllä osallistua. Samoin harrastuksiin, läksyjen tekemiseen, kaverisynttäreille kuskaamiseen, lääkärille vientiin, kotona sairaan lapsen hoitamiseen (poissaolo työstä), kasvatuksellisiin asioihin, lasten huolten ja murheiden kuuntelemiseen ja ratkomiseen, yms. Kaikessa näissä äiti/ja isäpuolet voivat olla ja useinmiten ovatkin mukana.

nro 9

Minusta ap:n lasten isän, ei isäpuolen, tulee muistaa äitienpäivänä jollain kivalla korulla tai hemmottelulla. Minusta on outoa, että äitienpäivä omitaan tietynikäisten naisten omaksi päiväksi, jolloin olennaisinta ei edes ole äitiys vaan se, että senhetkisen petikumppanin tulee lahjoa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:26"]

Minusta ap:n lasten isän, ei isäpuolen, tulee muistaa äitienpäivänä jollain kivalla korulla tai hemmottelulla. Minusta on outoa, että äitienpäivä omitaan tietynikäisten naisten omaksi päiväksi, jolloin olennaisinta ei edes ole äitiys vaan se, että senhetkisen petikumppanin tulee lahjoa.

[/quote]

Aamen.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:28"]

No sehän on äitienpäivä, isät huomioivat ja muistavat omia äitejään!

Sinun lapsesi muistavat sinua, ei se ole mikään isäpuolen tehtävä jos et siis ole hänen äitinsä!

[/quote]

Niin se on äitienpäivä (huomaa monikko), ei oman äidin päivä. Äitienpäivänä saa muistaa ihan ketä äitiä haluaa, ei se ole pelkästään sen oman äidin päivä. 

[/quote]

Tinttaan kyllä kuonoon jos naapurin ukko tulis mua äitienpäivänä kukkapuskan kanssa onnittelmaan. Ihan älytön ajatuskin... onnitteletko kaupan kassaakin?

Mitä jos se lasten isä on ihan täys retku ja siksi siitä on erottu? Ei kai sitä kukaan hullu siltä mitään huomionosoituksia äitienpäivänä odota tai edes halua.

Aion nyt järkyttää osaa keskutelijoista kertomalla jotain: mä onnittelen miehen ex-puolisoa äitienpäivänä. Hän tekee minulle samoin. Ollaan joskus myös viety toisillemme kukat. Hän on iloinen siitä, miten hyvä äitipuoli olen hänen lapselleen ja minä olen onnellinen siitä, että lapsieni sisaruksilla on niin ihana äiti.

Nyt tuntuu siltä, että olemme vielä onnekkaampia kuin olen tähän asti kuvitellut.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:28"]

No sehän on äitienpäivä, isät huomioivat ja muistavat omia äitejään!

Sinun lapsesi muistavat sinua, ei se ole mikään isäpuolen tehtävä jos et siis ole hänen äitinsä!

[/quote]

Niin se on äitienpäivä (huomaa monikko), ei oman äidin päivä. Äitienpäivänä saa muistaa ihan ketä äitiä haluaa, ei se ole pelkästään sen oman äidin päivä. 

[/quote]

Tinttaan kyllä kuonoon jos naapurin ukko tulis mua äitienpäivänä kukkapuskan kanssa onnittelmaan. Ihan älytön ajatuskin... onnitteletko kaupan kassaakin?

[/quote]

Voi mitä saivartelua, huoh. Tuskin kukaan ventovieras tulisi kukkapuskan kanssa ketään onnittelemaan mutta kyllä naapurin ukko voi minulle onnitella äitienpäivänä koska olen äiti. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Äitienpäivä on kaikkien äitien juhlapäivä.