Mitä tekisitte tilanteessani? Elämänmuutosta kaivataan vaikean tilanteen ja masennuksen vuoksi.

Tämä kirjoitus nyt on vähän reflekointia itselleni. Pitäisi saada jostain kiinni kun tuntuu joskus, että ahdistus käy sietämättömäksi.
Jotain pitäisi tehdä, joitakin vaihtoehtoja on mutta en enää tiedä teenkö hallaa vain taas.

On elämä aika sekaisin. Kaikki auki ja masennus ottanut vallan.
Hieman taustatietoa ensin.
Olen muuttanut kaupunkiin, jossa en kerta kaikkiaan viihdy. Muutin miehen luokse joka osottautuikin todella pelottavaksi, väkivaltaiseksi ja mustasukkaiseksi.
En pääse hänestä eroon täällä mutta etäisyyttä otin runsaasti, ainoa vaihtoehto on katkaista kaikki yhteydenpito muuttamalla kaupungista pois. Enempää en asiaa nyt avaa.

Minulla on työpaikka mutta olen sairaslomalla vaikean masennuksen vuoksi.
Pian sopimus loppuu ja työt tuskin jatkuisi muutenkaan, joten otin opiskelupaikan vastaan, sillä se varmasti työllistää minut tulevaisuudessa. Tuo työpaikalla ei ole muutenkaan mikään sellainen itselleni, jossa näkisin jatkavani edes vuoden päästä oli tilanne mikä hyvänsä.

Koen tästä opiskelupaikastakin ahdistusta, sillä en edes tiedä tahdonko alalle koska liian ihmisläheistä työtä mutta yritän saada soturiasenteeni takaisin ja olla rohkea. Tehdä parhaani joka tapauksessa eikä opiskelusta kai haittaa ole näinä aikoina?

Tämän lisäksi minulla alkaisi tässä kaupungissa terapia, jota ehdottomasti tarvitsen ja se minulle suodaan. Nyt olisi hyvä aika sille myös opiskelun ohella.
Ehkä voisin mennä toiseen kaupunkiin harjoitteluun(suht. lyhyt matka) niin saisin etäisyyttä tästä paikasta aina työharjoittelupäivän ajaksi.

Ongelmani siis on, että voin erittäin huonosti täällä enkä aina tiedä miten jaksan tai selviän.
Täällä on liikaa muistoja ja ihmisiä, jotka saavat mielen synkäksi. Tarvitsen irtioton ja tahdon pois. Tähän tilanteeseen on tultu monen vuoden jälkeen enkä kerrakaikkiaan siedä tätä kaupunkia.
Kuitenkin kaikki mikä nyt olisi mahdollista opiskelu ja terapia, ehkä opiskelun ohella jopa satunnaiset työvuorot nykyisessä paikassani voisi olla järkevä suunnitelma.
Tai vähintäänkin opiskelu ja terapia.

En vain pysty vetämään takeita sille selviänkö muutaman vuoden tässä vai tulenko hulluksi.
Toisaalta tekisi mieli riuhtaista itsesi irti jollain konstilla, kadota täältä ja rakentaa oma elämä jossain muualla ja etsiä töitä(alalta johon minulla on jo koulutus ja työkokemusta paljon) , ehkä hakea opiskelemaan alalle josta oikeasti kiinnostun, toisessa kaupungissa terapiaan jne.
Talous vain tulee vastaan mutta ehkä keksisin jotain alkuun, en tiedä.

Nyt olen vain todella pihalla mitä teen.
En ole oma itseni, en luota päätöksiini ja siksi epäilen kaikkea nyt. Kiinnostuin kyllä alasta johon pääsin opiskelemaan kun sinne hain mutta masennuksen syventyessä en olekaan varma onko minusta siihenkään. Tai tahdonko sitä, teenkö vain nyt väärän päätöksen. Jokin siitäkin kovasti mietityttää takaraivossa.

Olisiko jotain neuvoja josta lähtisin tätä purkailemaan, pitäisikö vain olla kärsivällinen ja yrittää keskittyä olennaiseen eli tulevaisuuteen ilman, että mietin mitä ympärillä tapahtuu juuri nyt vai "pakenenko" ja yritän pärjätä muualla ensisijaisesti.

En vaan nyt tiedä. Heittäkää jotain ajatuksia ilmoille.
Kiitos.